19.10.2019

Lasikattoa rikkomassa

Roomassa aurinkoisella terassilla tuntui viikko pari sitten sana sujuvan vanhoja muistellessa.

Mediaväen hyvin tunteman Mikael Pentikäisen isä Juha tuotiin 1983 erään ministeriön naispäällikön kanssa Helsingistä tapaamaan minua, samaisen ministeriön virasta vapaalla YK:n palveluksessa parin vuoden pestillä Roomassa ollutta jolla huhu oli kertonut olevan suhteita hyvin kauniiseen moskovalaiseen opiskelijatyttöön.

Uskontotieteen professori Juha Pentikäisen setä Vilho Pentikäinen oli -30-luvulla Suomen armeijan luutnantin virasta loikannut Neuvostoliittoon. Pari vuotta sitten Jorma Melleri esitteli US-blogisssaan Martti Backmanin kirjan Vakoojat jossa loikkausta pidettiin vakoilijan pakona, joskaan mitään varmuutta ei koskaan saatu. Ties vaikka olisi mennyt rakkauden perässä? Sellaista minuun kaiketi yritettiin etätartuntana ministeriönaisen tunteiden tulkiksi tartuttaa, sillä en ole koskaan ollut missään tekemisissä kenenkään Pentikäisen sukuun kuuluvan kanssa, ellei sellaiseksi lueta syntymääni Sonkajärvellä noin 50 km Lapinlahdelta mistä Mikaelin äiti on kotoisin. Saatuaan potkut HS:n päätoimittajan paikalta Mikael kirjoitteli pitkään kolumneja Iisalmen Sanomiin.

Kotikyliltä Helsinkiin teini-ikäisenä työhön ja iltakouluun muuttaneena kirjoitin komeasti viisi ällää, jolloin pohjoiskarjalainen opettajani varoitteli luulemasta itsestäni kovin paljon koska itäsuomalaiselle vuoren seinä nousee aina pystyyn Helsingissä!!!

Roomalaiseen ihmettelyyn miksi halusin takaisin Suomeen jota suinkaan kaikki eivät pidä sivistysvaltiona, en osannut muuta kuin vaieta. Sivistyksen mallina kun pidetään miten pienintä vähemmistöä kohdellaan, siis ihmistä yksilönä eikä esim. sonnina tai muuna elukkana

Suomenkielisen kauppakorkeakoulun yo-kunnan edustajana Moskovassa olin ihastunut Brezhnev-Kekkosen aikoina hyvin kauniiseen venäläistyttöön, ja kuinka ollakaan, ennen kuin juuri kukaan matkaseuralaisteni ulkopuolella tiesi ihastuksestani, vapaaehtoiseksi ystävättärekseni ilmoittautui erään maakuntakaupungin rovastin naimahaluinen tytär, joka kävi töissä Kirkkohallituksessa,  siis samassa kuin sittemmin Katri Kulmuni ja Annika Saarikko, sen sijaan Björn Wahlroosin vaimon, etelä-savolaisen kirkkoherran tyttären, työsuhteista ei minulla ole tietoa, joskin Kirkkohallitus muutti jokunen vuosi sitten Katajanokan periferiasta Etelärantaan EK:n toimiston naapuriin. 

Espoon Ikean kahvilassa muistui eilen mieleen kuinka jatkoin viime joulun alla matkaa Tapiolan kirjastoon, missä silmään sattui tiskillä Heikki Pursiaisen kirja Paska Suomi. Hän on Libera-piirin taloustieteilijä, kuten Elina Lepomäki, Anne Berner, Suvi-Anne Siimes ja Björn Wahlroos.

Asia ei silloin enempää mietityttänyt, kunnes jossain alitajunnassa on virinnyt epäilys, että joku oli 2015 kirjoittanut ”kielletyssä kirjassa” jotakin minkä vuoksi kaima johtaa nykyisin tuon saman piirin uutta yritystä nimellä Must Read (Täytyy Lukea). Hän on kansanedustaja Terho Pursiaisen poika, pappismiehen Rautavaaralta. Sinne on sama matka Sonkajärveltä kuin Lapinlahdelle.

Miten sitten on mahdollista että maalaiset kuitenkin menestyvät? Lapsenuskoisia yllytyshulluja 


Jyrki Katainen alle 20 vuotiaana Siilinjärven seurakuntaneuvoston jäsen, 

Paavo Lipponen kertoo sukuyhteyksistään itse Apu-lehteen kirjoittamassaan tarinassa. Hän sanoo saaneensa yllätyksekseen eräältä sukututkijalta selvityksen sukunsa eurooppalaisista taustoista, äidin isän Ingmanin suku juontuu 900-luvun Italiaan, josta esi-isät tulivat 1600-luvulla Ruotsiin, Tanskaan ja Flanderiin eli Belgiaan. Tuhannen vuoden takaisessa Italiassa sukuhaarasta löytyy Paavo Lipposen mukaan prinsessa Roscilla ja tämän isä, Italian valtakunnan kuningas Berengar II (900-966). 

Erkki Liikanen on nähty esilukijana kirkonmenoissa, veljenpoika toimii vihreiden puoluesihteerinä, muut vihreiden pomot viestintätoimistoissa. Martti Ahtisaari nöyrä poika, kuten myös Seppo Kääriäinen, luottamusta näkymättömään käteen. Isänmaan asiaa yksilöiden sijaan. Epäpäteviä virkoihin pätemisen tarpeessa.

Palveluhenki. Luottamus. Palveluja onnekkaille. 

Ns. kokonaisturvallisuudesta

Äidinkielet eivät sekoitu. Savolaiset puhuivat omalla tavallaan jo ennen piispa Henrikiä kuulematta sanaakaan mistään raamatusta, Kieli siir...