Koska "ei ole sivistynyttä puhua ruoka suussa" joka "on niin hyvää ettei sanotuksi saa" ja "uhkaa viedä kielen mennessään". Sitä paitsi leipä voi lähteä lapsen suusta, jos pahoittaa toisen mielen.
Nuorena ekonomina opin suomalaisessa suuryhtiössä vuorineuvostason ohjeena ettei se ole lahjus mikä menee kurkusta alas.
Viikko pari sitten Helsingissä vieraillut EU-komission väistyvä pj. Jean-Claude Juncker kertoi nauttineensa aikaisemmalla kerralla Sauli Niinistön vieraana parhaasta vieraanvaraisuudesta koskaan missään.
~~~~~
"Ne ovat meidän parhaita ystäviä. Ne tuovat meille kirkossa käydessään keltaista paksua piimää ja marjoja ja ohralettuja. Niillä on myös hyvin keltaista paksua voita",
-Iisalmen rovasti Brofeldtin poika Juhani Aho kirjassaan Muistatko- ? (1920) Vänninmäen Repolan tilasta missä heidän karjansa oli laitumella. Sukulaiseni Huttusen Saara kertoi Facebookissa tuosta kirjasta. Oma äitini oli syntynyt samaisella Vänninmäellä, joskin Ala-Repolassa.
~~~~~
Hussein Al-Taee'n paluufestivaalin Faces avannut Erkki Tuomioja sai syksyllä 2015 johdettavakseen Historioitsijat ilman rajoja - nimisen yhdistyksen HIR. Hän on käynyt esittelemässä sen toimintaa ainakin Moskovassa, New Yorkissa, Roomassa, Intiassa, Vietnamissa ja Tokiossa - tuloksena ilmansaasteita ja lentomelua.
HIR perustettiin ulkoministeriön tuella toimimaan Helsingin yliopiston suojissa. Olin alkukesällä 2015 julkaistussa kirjassani Rooma opettaa kutsunut Tuomiojaa kulttuurin vientipäälliköksi, joskaan nykykäsityksen mukaan kulttuuria ei pitäisi käyttää vientituotteena koska sillä helposti uhataan vientikohteen oman kulttuurin elinvoimaa. Hyödyllisiä idiootteja.
Muutaman kerran Tuomioja on saanut isännöidä diplomaattitason tarjoiluja HIR:n itäeurooppalaisille vieraille myös Helsingissä.
---------
Erikoisen järjestelyn kautta pääsin vastavalmistuneena ekonomina kauppa-ja teollisuusministeriön virkaan kaupallisen sihteerin tittelillä. Sain mm. osallistua ylimääräisenä oppilaana ulkoministeriölle uusia virkamiehiä valmentavalle KAVAKU-kurssille. Viittä vaille diplomaatti!, riitti siinä ihmettelyä, mikä vain syveni istuttuani kovat kaulassa valtion ulkomaisten vieraiden seurassa ainakin Marskin kantaravintola Savoyssa, etelärannan Palacessa ja parilla diplomaattitason illallisilla suurlähetystöissä Kuusisaaressa.
Erikoisten järjestelyjen jatkuttua päädyin kahdeksi vuodeksi apulaisvirkamieheksi YK:n erityisjärjestöön Roomaan. Suurimman ihmettelyn kuulin kokeneelta suomalaiselta kv-virkamieheltä tehdessäni paluumatkaa Suomeen hänen lohkaistessa mieluummin puraisevansa syanidikapselia. Saman luokan kommentteihin sain tottua sitten pariin kertaan Helsingin kadulla törmätessäni ulkoministeriön virkailijaan joka tunsi henkilöhistoriani oltuaan järjestelmässä Rooman työkokemustani. Hän kertasi ennen lähtöäni esittämänsä varoittelun ettei kukaan vastaavalla Rooman tai Pariisin kokemuksella ole pitkään viihtynyt Suomessa.
