Kiitetyssä Timo Vihavaisen blogissa kirjoitettiin toissa syksynä menneisyyden kauhukuvasta:
"Kekkosen linja oli ennen muuta älyllisesti perusteltu valmius ja taipumus edistää isänmaan etua ainoalla oikealla tavalla. Siihen liittyi emotionaalinen puoli, joka lähinnä tarkoitti moraalista tyydytystä ja ylemmyyttä sen johdosta, että oli kyetty nousemaan juoksuhautoihin jääneiden eilispäivän miesten tasoa ylemmäs ja ymmärrettiin realiteetit. Siitä ja vain siitä kaikki viisaus alkoi ja saattoi alkaa. Asia oli niin triviaali, ettei sen kieltäjiä voinut muuta kuin halveksia, ehkä joskus voitiin ymmärtävästi sääliä.
Kekkosen linja ei kuitenkaan ollut varsinainen uskonnollinen liike. Ehkä sitä saattoi jonkinlaisena kansalaisuskontona pitää ja sen oikeuden ja välttämättömyyden tunnustaminen oli tietenkin politiikan piirissä eräänlainen Test Act, jonka suorittajat ainoastaan olivat kelvollisia kansakunnan palvelukseen poliittisella areenalla."
Kun vaihdoin tekstistä yhden ainoan sanan sijoittamalla “Kekkosen” tilalle “Pohjoismainen/sosialidemokraattinen linja” ja muutin aikamuodon preesensiin, niin huomasin ettei mikään olekaan muuttunut:
"Pohjoismainen/sosialidemokraattinen linja on ennen muuta älyllisesti perusteltu valmius ja taipumus edistää isänmaan etua ainoalla oikealla tavalla. Siihen liittyy emotionaalinen puoli, joka lähinnä tarkoittaa moraalista tyydytystä ja ylemmyyttä sen johdosta, että on kyetty nousemaan juoksuhautoihin jääneiden eilispäivän miesten tasoa ylemmäs ja ymmärretään realiteetit. Siitä ja vain siitä kaikki viisaus alkaa ja saattaa alkaa. Asia on niin triviaali, ettei sen kieltäjiä voi muuta kuin halveksia, ehkä joskus voidaan ymmärtävästi sääliä.
Pohjoismainen/sosialidemokraattinen linja ei kuitenkaan ole varsinainen uskonnollinen liike. Ehkä sitä saattaa jonkinlaisena kansalaisuskontona pitää ja sen oikeuden ja välttämättömyyden tunnustaminen on tietenkin politiikan piirissä eräänlainen Test Act, jonka suorittajat ainoastaan ovat kelvollisia kansakunnan palvelukseen poliittisella areenalla."
Diletantin oikeudella sisällytin tulkintani kirjaan “Rooma opettaa”, jonka julkaisin omakustanteena viime kesäkuun alkupäivinä. Lähetin siitä tiedon sähköpostina hyvin laajalla jakelulla, mm. rkp:n johdolle. Heti perään HS kirjoitti Otavan kustannustoimittaja Antti Arnkilin odottavan kärsimättömänä uusia käsikirjoituksia.
Sitten Erkki Tuomioja perusti Historioitsijat ilman rajoja yhdistyksen.
