Ruotsinkielen asemasta Suomessa puhuttaessa ongelmaksi muodostuu kansainvälisen vertailukohdan puuttuminen.
Niissä maissa, joita me itse pidämme sivistysmaina, ei missään muutaman prosentin kieli nautti kansalliskielen asemaa. Itse asiassa EU-aikana syntyneet uudet valtiotkin ovat yksikielisiä, niin Viro ja toiset Baltian maat kuin muut entisen Itä-Euroopan maat. Niissä kaikissa käytetään paikallista tavallisen rahvaan kieltä, kuten myös vanhoissa läntisen sivilisaation maissa, esim. Ruotsissa, Tanskassa ja Italiassa.
Kielten oppiminen ei kiinnostuneille ole enää suurikaan haaste nykytekniikan helpottaessa. Miksi sitten "Ruotsi, ruotsi, ruotsi"? Ettei "kasakka vie kieltä jos se on löyhästi kiinni"
