Nyky-Italiassa torpataan hallitukseen pyrkijöistä ensin ne, jotka väittävät tuolla pilven reunalla istuvan jonkun veikon, jolla on ihmisjärkeä parempaa tietoa ihmisten olosuhteiden järjestämisestä.
Ajattelutapa on muotoutunut itsekritiikistä joka kohdistui natsien kanssa sodan aikaan liittoutuneisiin oikeistovoimiin ja salaliittoihin mafian kanssa kommunistien pitämiseksi kabinettien ulkopuolella, johtaen lopulta mm. mahtavan kristillisdemokraattisen puolueen tuhoutumiseen.
Mutta Suomessa otetaan hallitukseen vain, jos tuon veikkosen olemassaoloa ei epäile.
Esim. 1966, jolloin eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö ja olisi luullut olevan kiinnostusta perehtyä etelä-eurooppalaiseen keskusteluun, kutsun Tamminiemen lastenkutsuille saivat muun muassa nuoret radikaalit Kalle Holmberg, Timo Bergholm, Kaj Chydenius, Kaisa Korhonen, Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja, Reino Paasilinna, Max Rand, Hannu Taanila ja Claes Andersson. Kutsu tuli 1969 mm. Kalevi Sorsalle, Ulf Sundqvistille, Antero Jyrängille, Ilkka-Christian Björklundille, Yrsa Steniukselle, Kaarle Nordenstrengille, Seppo Toiviaiselle, Aulikki Oksaselle ja Johannes Salmiselle.
