Valtioneuvostolle

Ilmoittaudun strategiasta ja ennakoinnista vastaavan alivaltiosihteerin virkaan

Kauppa- ja teollisuusministeriön arviointi kesäkuu 2007 -asiakirjassa asetettujen suuntaviivojen ohella haluaisin erityisesti kiinnittää huomiota yrittäjyyden henkisten esteiden poistamiseen.

Näkisin tärkeäksi nostaa esille ihmisen peloista ja unelmista kertovia sankarikertomuksia, sellaisia kuin "ministeriöstä hän lähti ja mitä matkalla sitten tapahtuikaan". Tarinat ovat tärkeitä, koska ne muodostavat totuuden joka määrittyy modernissa ajassamme alhaalta yksilön kokemuksista lähtien -aikaisemmin totuus annettiin melko valmiina ylhäältä käsin.

Kertomukset voisivat valaista myös kuinka meidän ikäpolven työpaikaksi oli ikäänkuin näkymättömän käden ohjaamana valikoitunut usein julkishallinnon pitkä ja kapea leipä herkemmin kuin epävarmemmaksi koettu yksityinen yritys, vaikka kukapa mielessään sen aloitteellisempi, rohkeampi ja itsenäisempi olikaan saattanut kuvitella olevansa kuin nuori maalainen omalla kotitilallaan.

Maakunnista Etelä-Suomeen muuttaneina asuimme meitä varten turvallisen tuntuisesti umpimetsiin raivatuissa lähiöissä: Soukassa, Kirstinmäessä, Koivukylässä ja Myyrmäessä.

Kykenemmekö välittämään omat matkakokemuksemme esikuviksi elämässään eteenpäin pyrkivälle nuorisolle, vai saavatko kultalusikka suussa syntyneet (Wahlroos, Ihamuotila, Taxell, Lilius, Fagernäs, Järventaus, Kekkonen, Hetemäki, Tuomioja, jne.) näkymättömän käden voimalla kaveria ei jätetä hengessä yhä niskalenkin elämän kovissa kabinettivalinnoissa, myös julkisten tehtävien osalta?

Rohkenemmeko erilaisia teitä kulkeneina kertoa vähemmän onnekkaille, että moderni eurooppalainen ajattelu on vapauttanut läntiset ihmiset kulttuurin sisäänrakennetuista estoista, historian kasaamasta "kuonakasasta", ja ennenkaikkea ylhäältä päin asetetusta taakasta, ideologisesta pakkoajattelusta? Jokainen ihminen on laulun arvoinen, eikä syntyperäisiä seikkoja enää lasketa taakaksi koska ajatukset eivät ole perinnöllisiä, kuten kirjoitti jo liberalismin teoreetikko John Locke 1700-luvulla.

"Suurinnovaattorin" ajasta olemme siirtyneet "pieninnovaattorin" aikakauteen. Jokainen voi kehittyä innovaattoriksi.


Ystävällisesti
Heikki Rönkkö