Sisältöä tuottamalla, olemassa olevaa digitalisoimalla pääsee uusi sukupolvi rikastuttamaan edellisten työtä omilla vivahteillansa. (kts. keskusteluja Parnassossa)
Timo Koivusalo on saanut —tuottajien näytettyä joukkovoimansa— rahoituksen kuntoon filmatakseen uraauurtavien Sibeliuksen ja Kaksipäisen kotkan jatkoksi Akselin ja Elinan omalla persoonallisella värityksellään.
Kajaanista tulleen Kristian Smedsin toimesta Kansallisteatterin näyttämö tömisee taas Rokan ja veitikoiden jalkojen alla.
Kysymys lienee menneisyyden hallinnasta, siitä että Suomen historia -päinvastoin kuin useimpien muiden- on aina ollut täysin onnistunutta, etenkin harmonisessa suhteessa läntiseen naapuriinsa.
Ei tosiaankaan kannata pakertaa uutta, kun kerran voi löytää olevaisen aina uudestaan.
Selvää pässinlihaa: Tieto-Finlandia kuuluu kulttuuriministeriön perusteluille järjestää elokuvatuottajille enemmän kuin edes ilkesivät pyytää verenmakuisiin historian kuonakasaproduktioihinsa, mukaan lukien Renny Harlinin Mannerheim, ihminen isolla I:llä.
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.