Verkostot vs. yhteys

Eikö se mene jotenkin niin, että verkostoja kannattaa synnyttää vertaisten kesken?

Yhteiskunta voidaan siis nähdä ikäänkuin kolmikerroksisena talona. Ekakerroksessa asustavat ne, jotka tekevät suorittavaa operatiivisen tason työtä; toisen kerroksen muodostavat ne, jotka huolehtivat taktisella tasolla kaikkien yhteisöön kuuluvien turvallisuudesta; ylimmässä kerroksessa majailevat strategisen tason ajattelijat.

Alakerran väelle on ominaista tuuliviirimäinen ailahtelevaisuus ja perustarpeitten tyydyttämisen ensisijaisuus. Ylimmässä kerroksessa kannetaan filosofista kokonaisvastuuta siitä, että ei jouduta takaisin pimeyteen "missä kuljimme kerran".

Ylhäällä ei olla tuuliviirejä, vaan pidetään yhteyttä sinnekin, mistä ei ihmisen kanssa puhuta, kuten on viime viikonloppuna kuultu Siltasaaren talossa, jonka torniin kerran punalippu nostettiin.

Vai onko sittenkin niin, että juuri tuollainen "vertaisajattelu" on Euroopassa korvautunut modernimmalla "jokainen voi kehittyä filosofiksi"-ajattelulla?