Sota ja Suomi; yhteen ne soppii

Mitäpä suomalainen kulttuuri olisikaan ilman sodan ja veriuhrin ihnannointa?

60-vuotta on oltu ilman täyttä rähinää. Poikkeuksellisen pitkä jakso historiassa. Miten kauan tätä kestää?

Kongosta tuodaan piankin poikia sinkkiarkuissa. Pääsevät valtiojohtoa konsultoivat kuoleman asiantuntijat taas pitämään muistotilaisuuksia.

Mutta kuka kertoisi nurmijärveläiselle valtionhoitajalle, jonka suurin haave on kerran vaipua Asemahallissa Mooseksen syliin kaikkensa Suomen Valtiolle antaneena, että Eurooppaa on eniten muuttanut uusi sodanjälkeinen kirjallisuus?

Eksistentialistit, mm.Calvino 50-luvulla kirjoittivat historian kuonakasan taakan keventämisestä, ja Kundera 70-luvulla samasta asiasta puhuen olemisen sietämättömästä keveydestä koska mitään varmuutta tätä olemassaoloamme paremman olotilan olemisesta ei voi enää olla olemassa.

Tässä olen, enkä muuta voi.