Kaiken maailman dosentteja

Meillä on ollut yhteistä rajaa Venäjän kanssa enemmän kuin 1000 vuotta, ja yleensä ottaen hyvin menee, kunhan kehitämme omaa kulttuuria rauhanomaisesti eläen rinnakkain kaikkien naapureiden kanssa ilman mitään pakko-opetusta - opettajan napsiessa sylissä parhaat palat suihinsa.

Olemme länttä!

Mikä on tilanne nyt, ja mihin meitä valmistetaan??

Kuopion piispa Jari Jolkkonen otti syyskuussa 2014 Sonkajärvellä pitämänsä veteraanijuhlan puheen johdannoksi presidentti Mauno Koiviston vuonna 1944 sotamiehenä kirjoittamat sanat: ”Tilanne tuntuu nyt raskaammalta kuin koskaan Suomen historiassa. Toivokaa parasta ja rukoilkaa puolestamme.”
-"Mikä on tilanne nyt Suomessa, Euroopassa ja maailmassa? jatkoi Jolkkonen. "Onko sotamies Mauno Koiviston huokaus 70 vuotta sitten saanut uutta ajankohtaisuutta?"

-Jos emme voi olla varmoja mitä tulee tapahtumaan, olettakaamme että käy hyvin. Nämä Koiviston muistosanat saivat Timo Soinin herkistymään: ehkä syvällisintä mitä suomenkielellä voidaan ilmaista.

Sotatieteet lillukanvarsissa

Tärkeämpää kuin pressiin tai pressaan, olisi äänestäjän luottaa omien aistiensa välittämiin havaintoihn, ihmisjärkeensä ja niihin pohjaavien tieteiden tuloksiin, eikä sotatieteilijöiden erikoisyksikköön lukemassa lillukanvarsista mitä Venäjä aikoo.

Median toistaessa lillukanvarsista ennustavia sotatieteilijöitä asiantuntijoina, ulkopolitiikka on valunut Niinistön aikana sotatieteen politiikaksi, kuten Jarmo Korhonen on sanonut.

Itsenäisyyspäivän iltana (päivitetty 12.12.)

Lento Roomaan lähtee vasta illan hämärissä, joten kommentoin vielä Mauno Koivistoa, jonka Kalevi Sorsa-säätiön historiantutkija Mikko Majander on sanonut eläneen todeksi työmiehen unelman.


Somessa on heitetty ilmaan ajatus Suomesta pohjoismaisen hyvinvointiyhteisön työläisosastona. Se ainakin selittäisi miksi miljoona Ruotsiin muuttanutta suomalaista on jättänyt sikäläiseen kulttuuriin aivan mitättömän vähän jälkiä- Kulttuurin hiljainen hautautuminen elävältä näyttäisi siellä todellisuudelta.


Toisaalta eihän kulttuuri nykykäsityksen mukaan olekaan poliittinen vientituote, paitsi tänään Colosseumin värityksessä.


Kulttuurin kaupallisuus taas on kuluttajan päätettävissä, niinpä Ruotsin tv on lopettanut valtiollisen tv:n ilmaislähetykset Suomeen. Rahalla niitä saa nyt ostaa eri palvelijoilta.



Ote kirjastani (6/2015) Rooma opettaa:

"On vahvistunut epäilys, että kaikkien totalitarismien slogan "tarkoitus pyhittää keinot" on hämmentävän hyvin toteutunut Suomessa siten kuin Platon oli hahmotellut antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa: 1) filosofit ajattelevat 2) sotilaat hoitavat turvapalvelut 3) rahvas tuottaa ruokaa."

Puolen vuoden kuluttua kirjan julkaisemisesta Helsingin Sanomien toimittaja Marko Junkkari luki viikonlopun aikana Paavo Väyrysen koko tuotannon ja tenttasi sitten HS-TV:n keskustelussa Väyryseltä selittääkö Aristoteles’n praktinen syllogismi hänen toimintansa.

Kyllä näissä tapahtumissa onkin ymmärtämistä! Oikein ottaa voimille.

Nyt julkaistun, 1,5 milj. euron Talvisota-muistomerkin on itse taiteilija Pekka Kauhanen nimennyt "Valon tuojaksi". Sen on lehtitietojen mukaan ideoinut professori Matti Palo. Tuttu mies. Asuin hänen veljensä, opiskelukaverini kauppakorkealta, kanssa professorin kolmiossa Munkkivuoressa muutaman vuoden ajan hänen ollessa työssä USA:ssa 1970-80 lukujen vaihteessa.

Veljensä kautta sain tutustua muutamaan nuoreen naiseen, mm. erääseen Kirkkohallituksen toimistosihteerinä työskennelleeseen pohjoisen kirkkoherran tyttäreen, joka sitten pyytämättä ja yllättäen "kuin apina selässä" järjesti minulle Munkkivuoren lähitalosta yksiön professorin palattua asuntoonsa USA:sta. Läksin jonkin ajan kuluttua kahdeksi vuodeksi työhön Roomaan, jolloin yksiö siirtyi sisarelleni. 

Mainittakoon, että ministeri Annika Saarikko on hänkin alkuaan kirkkohallituksen toimistoväkeä. Hänen nousunsa vallanportailla alkoi Paavo Väyrysen avustajana.

Go West!

Silloin ennen tervattiin ja höyhennettiin kerran patsas Hakaniemessä mutta aiottu Kansanpörssi jäi rakentamatta patsaan paikalle, nyt paljastetaan seulaksi ammuttu Goljat Kasarmintorilla vuorineuvosten ja kenraalien mieliksi päätoimittajien kumarrellessa vierellä, vaikka termiä "vuorineuvos" ei edes esiinny muissa kielissä. Eikä se ole tullut suomenkieleen Talvivaarasta, vaan Ruotsin kautta Ison Kirjan teksteistä joissa puhutaan maankuoren halkeamisista, heinäsirkkojen laumoista ja muista koettelemuksista.

Nyttemmin lännessä luotetaan ihmisjärkeen, omien aistien havaintoihin ja niihin perustavien tieteiden tuloksiin, joten noita koettelemuksia kutsutaan tsunameiksi, maanvyöryiksi sekä muiksi luonnonilmiöiksi.

Sormia syyhyäisi esiintyä historianhoitajana, vaikka titteli on monopolisoitu Erkki Tuomiojalle joka on viime viikkoina luennoinut historian tutkimuksesta mm. Moskovassa, Roomassa ja New Yorkissa.

Timo Vihavaisen blogissa 23.11.

Suomen olemassaolon edellytys on valmistautuminen seuraavaan sotaan. Siksi meillä on paljon pappeja politiikassa.

Ja maa saa sellaisia poikia, joita se tarvitsee.

Vauraiden ihmisten Matinkylässä nousin metron kyytiin. En nähnyt merimaisemia tunnelissa.

Ruoholahden asemalla varttunut kansalainen korkkasi viereisellä penkillä Lidl'n kaljatölkin, viereensä rojahti nuorimies avoin kossupullo kädessä, sielujen riehakas yhteys syntyi heti.

Nousin ylös Rautatientorille elämän valtavirrasta pudonneiden mielenterveyspotilaiden viinahöyryihin.

Tutun näköinen Hesarin toimittaja harppoi Sanomatalolle päin takin kaulukset pystyssä, vaikka olisi luullut heidän liikkuvan auton takakontissa.

Jan Vapaavuoren ajaman EU:n Lääkeviraston väki ei suin surminkaan halunnut muuttaa Helsinkiin. Edes Ruotsi ei Helsinkiä tukenut. Saatiin viisi ääntä, joista kolme kulttuuriministeri Sampo Terholta! 

Milan Kunderan mukaan kommunismissa byrokraatit kumarsivat mustalla valkoiselle paperille painettua tekstiä.

Meillä HS:n toimittajat juttelevat Musta Laatikko- sarjassaan Kansallisteatterin lavalla sellaisista tosiasioista, joista ei joko viitsitä kirjoittaa tai ovat liian kovia aiheita painettavaksi. Siis eräänlainen Esson baari.

Tuntuisikin oudolta lukea päätoimittaja Kaius Niemen lehtikolumnista hänen heränneen toimittajantyöhön silloin kun oli reilun 10-vuoden ikäisenä lapsinäyttelijänä samaisessa Kansallisteatterissa tutustunut erään virolaisen kirjailijan kautta toisinajattelijoiden karuun kohtaloon Neuvosto-Virossa.

Silloin hän omaksui enemmistötyrannian vastustamisen omaksi elämäntehtäväkseen.

Mitä ei voi kirjoittaa, sen hän on voinut tarinoida Mustassa Laatikossa.

Pelastakaa työmies Putkonen!

Näyttää siltä että Matti Putkosta on persujupakassa käytetty likaisen työn tekijänä todellisten suunnittelijoiden piileksiessä hänen selkänsä takana.

Petri Hirvimäellä olisi tässä kuninkaantekijän paikka, presidenttiehdokkaalla.

Vaikka kyllähän kaikki tulee julki joka tapauksessa, ajan myötä.

Muistan hyvin shokin Hirvimäen alkaessa komennella minua kokoamaan hänelle esikuntaa näyttöruudun kautta kampaanjaansa varten. Jotakin samaa taisivat Timo Soinin porukat kokea puoluekokouksessa, päätellen viikonlopun Ilta-Sanomista.

Timo Soini näytti ottavan Rongan sonnin "ilmoittautumisen" presidenttikisaan niin vakavasti, että heitti ilmoille ajatuksen miksipä sonni ei tulisi hänen ehdokkaakseen, eikä suinkaan "toisten kukkarolla elävien demareiden".

Junttauksen mestari Putkonen ilmoitti sitten Huhtasaaren tuovan kisaan värikkyyttä. Sitähän sonnikin oil kaipaillut.

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246234-lakkautetaan-yle-keskisuomalainen-alma-media-ja-sanoma-oyj#comments