Pomo johtaa

Kaikki mikä yhdistää meitä Pohjois-Koreaan on hyväksi, etenkin ylisukupolvinen perheyrittäjyys, onhan P-Korean "marsalkka" Kim Jong-un perinyt asemansa isältään. "Sveitsiläiselle" Anne Bernerille kolmen poikansa asemien vahvistaminen on kaiken johtolanka.Showelämän organisaattori Aleksis Valavuori junaili koripallotähti Dennis Rodmanin vierailua Suomessa 2005 osallistumassa myös Eukonkannon MM-kisoihin Sonkajärvellä, kymmenen vuotta myöhemmin Rodman hätkäytti maailmaa käyden tapaamassa Kim Jong-unia Pjongjangissa. Kim Jong-unin väitetään opiskelleen useita vuosia salanimellä Sveitsissä. Suomi-Pohjois Korea- yhdistyksen entinen keskustalainen puheenjohtaja valittiin ministeriön alaisen TE-keskuksen virkaan.Perheyrittäjien hyvin tuntema Matti Vanhanen kiertää parhaillaan maakuntia vakuuttelemassa kansalaisille "luottamusta ettei pääkaupungissa ketään jätetä".

Ajattelun aatelia

Jos ei ajateltaisikaan että mikä on miekalla rakennettu on miekalla muutettava, niin kirjoitettua ilmaisua tarvitaan nyt enemmän kuin eilen, koska ajattelun aateli on ottanut suomenkielisiä kustantajia haltuunsa suojaten ne tarpeisiinsa kauan sen jälkeen kun aatelin maalliset etuoikeudet oli purettu myös täällä pimeän pohjan perukoilla.

Jokainen on filosofi

Ote kirjastani Rooma opettaa: 

On vahvistunut epäilys, että kaikkien totalitarismien slogan "tarkoitus pyhittää keinot" on hämmentävän hyvin toteutunut Suomessa siten kuin Platon oli hahmotellut antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa: 1) filosofit ajattelevat 2) sotilaat hoitavat turvapalvelut 3) rahvas tuottaa ruokaa."

Puoli vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen toimittaja Marko Junkkari luki Paavo Väyrysen koko tuotannon ja kysyi, selittääkö Aristoteles hänen toimintansa: klikkaa tästä

Avoin kirje sdp:n johdolle

Terveisiä kirjastosta:


Täällä silmään osuneessa Mammutti-kirjassaan Jörn Donner kertoo Paavo Lipposen junailleen häntä elämänsä nöyryytykseksi muodostuneelle ulkomaankomennukselle 1994.

Kirjoitan samasta asiasta parisen vuotta sitten julkaisemassani Rooma opettaa- kirjassa:

"Jörn Donner lähti parin vuoden pestille pääkonsuliksi Los-Angelesiin vaihtokappaleena pelimiesten arvellessa Kalervon olevan kiinnostunut avoimeksi tulleesta ympäristöministeriön virasta. Kotiin palattuaan Donner on harrastanut suomalaiselle uraa uurtavaa itsekritiikkiä syyttäen itselleen niin rakkaita suomenruotsalaisia keskittymisestä liiaksi rakkauden vaalimiseen."

Olin käynyt pari vuotta ennen Donnerin lähtöä tapaamassa valtiosihteeri Martti Ahtisaarta ulkoministeriössä työnhaku mielessä.

Kävikö niin, että Lipponen ilman lupaani "luovutti" minut työnantajalle vastakappaleena Donnerille järjestettävästä virasta, vaikka en silloin ollut, enkä sen jälkeenkään pyytänyt minkään puolueen johtoa sekaantumaan yksityisasioihini. Ilmeisesti oletettiin että talouselämällä olisi minulle (kuvani oli ollut Demari-lehden etusivulla -72!) parempaa tarjottavaa kuin Ahtisaarella joka saattoi olla järjestämässä minulle virkaa ympäristöministeriöstä.

Jaettuani sähköpostilla tiedon em. kirjastani kesäkuun 2015 alkupäivinä, HS tiesi välittömästi kertoa Otavan kirjallisuustoimittaja Antti Arnkilin odottavan kärsimättömänä uusia käsikirjoituksia.

Tässä eräänä päivänä hoksasin katsoa Wikipediasta mitä siellä kerrotaan Antti Arnkilista: hän kuuluu perinteikkääseen suomalaiseen metsänhoitajasukuun, kuten myös Paavo Lipponen jonka isä on toiminut valtion ylimetsänhoitajana.

Joskus onkin tuntunut siltä että meitä, yhtiöiden metsäpalstojen välissä syntyneitä ja kasvaneita, pidetään "joka paikan pöyryn" kartanoiden omaisuuserinä, eräänlaisina lestadiolaisina, vaikka olisimme kiertäneet muutakin kuin Senaatintoria.


Kirjoitan hieman ilkeillen kirjassani, että

Rooma, citta aperta, on avoin kaupunki, jonka vetovoima piilee sen asukkaissa. Ruotsissa ajatellaan melko lailla samalla tavalla. Jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ovat individualisteja, icke nationalist. Sen sijaan Suomessa kaikki on ”kansallista” toisin sanoen ”natsionalist”; teatteri ja kirjallisuus, Runeberg ja Klinge, Kolbe ja Sofi, sekä kaksi kansallista kieltä.

Sitten Erkki Tuomioja sai perustaa Historioitsijat ilman rajoja- yhdistyksen.

Peruskysymysten äärellä

Mielenkiintoista pohdintaa Vihavaisella. Ja ymmärrettävää, onhan suomenkielisyys älyllisen keskustelun välineenä suuressa kehitysvaiheeessa. Moni meistä edustaa sukunsa ensimmäistä esiintymisvalmista sukupolvea. Ero esim. ruotsinkieliseen turkulaisuuteen on aivan valtava.

Mistä tulen, kuka olen, minne menen? Kysymykset kiinnostavat jokaista, sillä ihminen on kaikki.

Jokainen on elämänkokemuksensa perusteella filosofi, sanoo muuan tunnettu italiaano filosofi.

Diletantin silmin katsottuna historiaan hullantunut Risto Volanen on alkanut ajatellakin takaperin.
Tässä taannoin hän istui tummiin puettuna kesähelteellä jossakin kansainvälisessä Luther-seminaarissa keskellä heinäkuuta.

Hänen läheinen aatetoverinsa Matti Vanhanen kiertää parhaillaan parivuotisella kiertueella maakunnissa vakuuttelemassa vakuuttelemasta päästyäänkin, ettei pääkaupungissa ketään jätetä, vaikka sotaan valmistauduttaisiinkin. Jokaiselle on paikka isänmaan sankarikummuissa, ainakin, sillä ketään ei jätetä, vaan kaikista pidetään huolta. (Näille jutuille modernistit Camus ja Sartre ym. nauraisivat melko makeasti, elleivät itkisi, koska mitäänhän ei olisi opittu!)

Pitänee täsmentää, etten pane lammasmaisia puheita yksin kepulaisten syyksi, sillä pari iltaa sitten katsoin hetken puoluejohtajaa tv:ssä vakuuttelemassa vaaliväelle ettei ketään jätetä, vaan kaikki pidetään mukana, onhan isänmaalla jokaiselle käyttöä. Vaihdoin heti kanavaa, vaikka puhuja olikin Petteri Orpo. Tai ehkä juuri siksi.

Rautanyrkit museoon eikä pormestariksi

Jos elämmekin Suomessa diletantismin nousukautta, niin joskus hapuileva uuden hoksaaminen voi johtaa sellaiseen umpikujaan, ettei siitä ole muuta ulospääsyä kuin uudestisyntymisen ihmeen kokeminen jo täällä maan päällä. Jotain sellaista tunnen itse kokeneeni ymmärrettyäni, että suomenkielisten yläpuolella todellakin on näkymätön silmä joka kilpailuttaa näennäisesti samankaltaisen taustan omaavia maalaisia pääkaupungissa keskenään.

Minua oli nuorena vedätetty rakentamaan nuorisomajaa Länsi-Lappiin yrittäen ikäänkuin ottamaan leima otsaan "Rönkön maja". Osasin vaistomaisesti kieltäytyä. Sen sijaan Paavo Väyrynen on ottanut nuorisokodin omiin nimiinsä, jotta ne jotka tietävät kielen pakko-opetuksen tuhoisasta vaikutuksesta monien nuorten kehitykselle, tuntisivat Paavon ottaneen "taakkaa kantaakseen" heidät hartioilta.

Hän näyttää yhä juoksevan samassa oravanpyörässä.

Rautanyrkeiksi näkee kutsuttavan liian nuorina liian suureen vastuuseen nostettuja näytönhaluisia joita sekä kommunistit että varsinkin fasistit asettivat tekemään hirmutekoja. Joskus tällaisia nuoria hyväksikäytetään myöhemmässä elämässään, esim. pormestariehdokkaina, heidän pelätessä "kaapeistansa paljastuvia luurankoja".

http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2017/03/hartaat-harrastajat.html

Avoin kirje Petri Hirvimäelle

Sinuna, Petri, ilmoittautuisin sdp:n presidenttiehdokkaaksi. Viime kerralla he "rojektipiällikkö" Mikael Jungnerin johdolla, isä Mitron ja piispa Ilkan avustamina, hakivat ehdokasta kissojen ja koirien kanssa päätyen lopulta Paavo Lipposeen.

Ilmoittaisit olevasi myyttinen Rongan sonni, jota HS:n Marko Junkkari palstoillaan hersytteli Timo Soinin keksintönä siihen aikaan kun Maailmanpankin johtokuntaan haettiin Suomen edustajaa. Mm. Paula Lehtomäki, Kimmo Kiljunen ja Kimmo Sasi hakivat virkaa. Heidän lisäksi odoteltiin yllätyshakijaa johon ministeri Jutta Urpilainen henkilökohtaisesti tutustuisi ministeriössä verhoilla pimennettyjen ikkunoiden sisäpuolella.

Omistaja päättää, totta Mooses. Niinpä valituksi tuli tuttu virkamies ulkoministeriöstä.

Omistajan arvoasteikolla sdp:n presidenttiehdokkuus asettuu samaan A-valintakoriin Maailmanpankin edustajan ja rauhannobelistin kanssa. Me tavikset kuulumme sonnien ja lampaiden Ö-koriin.

Kyllä sellaista kalaa kannattaisi pyytää. Pekka Haavisto kuuleman mukaan esiintyy ansioluettelossaan mm. Maailmanpankin varakuvernöörinä. Hän onkin toiminut ministerinä omistajanohjauksessa.

Presidentti Trumpin pääneuvonantajaksi mainittu, työväenluokkaistaustainen Steve Bannon on muistellut työaikaansa Goldman-Sachs investointipankin palveluksessa sanoen ilmapiirin siellä olleen samalla tavalla kaverillisen verenhimoinen kuin hänen aikaisemmassa työssään USA:n sotalaivan komentosillalla. Kukaan ei siellä halunnut hävitä.

Ministeri omistajan ohjauksessa uhkaa maailman rauhaa! Mitä Haavisto, rauhan mies, siellä teki?

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

PS. Kulttuurien elivoiman kukoistukseen sekä hitaaseen näivettymiseen perehdyin tässä eräänä päivänä katsoessani Wikipediasta upporikkaan italialaisen mesenaatti Chigin sukutaustoja.

Hän loi 1500-luvun alussa mittaamattoman omaisuuden alumiinikaivoksilla nauttien paavin suojelusta. Siis aikansa talvivaaralainen?

Hänenkin sukunsa näivettyi ajan myötä rikastuttaen meidän mahdollisuuksiamme nauttia reneasanssitaiteen helmistä suvun yksityisten palatsien toimiessa nykyisin kaikille avoimina museoina.