Ajattelun aatelia

Jos ei ajateltaisikaan että mikä on miekalla rakennettu on miekalla muutettava, niin kirjoitettua ilmaisua tarvitaan nyt enemmän kuin eilen, koska ajattelun aateli on ottanut suomenkielisiä kustantajia haltuunsa suojaten ne tarpeisiinsa kauan sen jälkeen kun aatelin maalliset etuoikeudet oli purettu myös täällä pimeän pohjan perukoilla.

Jokainen on filosofi

Ote kirjastani Rooma opettaa: 

On vahvistunut epäilys, että kaikkien totalitarismien slogan "tarkoitus pyhittää keinot" on hämmentävän hyvin toteutunut Suomessa siten kuin Platon oli hahmotellut antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa: 1) filosofit ajattelevat 2) sotilaat hoitavat turvapalvelut 3) rahvas tuottaa ruokaa."

Puoli vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen toimittaja Marko Junkkari luki Paavo Väyrysen koko tuotannon ja kysyi, selittääkö Aristoteles hänen toimintansa: klikkaa tästä

Avoin kirje sdp:n johdolle

Terveisiä kirjastosta:


Täällä silmään osuneessa Mammutti-kirjassaan Jörn Donner kertoo Paavo Lipposen junailleen häntä elämänsä nöyryytykseksi muodostuneelle ulkomaankomennukselle 1994.

Kirjoitan samasta asiasta parisen vuotta sitten julkaisemassani Rooma opettaa- kirjassa:

"Jörn Donner lähti parin vuoden pestille pääkonsuliksi Los-Angelesiin vaihtokappaleena pelimiesten arvellessa Kalervon olevan kiinnostunut avoimeksi tulleesta ympäristöministeriön virasta. Kotiin palattuaan Donner on harrastanut suomalaiselle uraa uurtavaa itsekritiikkiä syyttäen itselleen niin rakkaita suomenruotsalaisia keskittymisestä liiaksi rakkauden vaalimiseen."

Olin käynyt pari vuotta ennen Donnerin lähtöä tapaamassa valtiosihteeri Martti Ahtisaarta ulkoministeriössä työnhaku mielessä.

Kävikö niin, että Lipponen ilman lupaani "luovutti" minut työnantajalle vastakappaleena Donnerille järjestettävästä virasta, vaikka en silloin ollut, enkä sen jälkeenkään pyytänyt minkään puolueen johtoa sekaantumaan yksityisasioihini. Ilmeisesti oletettiin että talouselämällä olisi minulle (kuvani oli ollut Demari-lehden etusivulla -72!) parempaa tarjottavaa kuin Ahtisaarella joka saattoi olla järjestämässä minulle virkaa ympäristöministeriöstä.

Jaettuani sähköpostilla tiedon em. kirjastani kesäkuun 2015 alkupäivinä, HS tiesi välittömästi kertoa Otavan kirjallisuustoimittaja Antti Arnkilin odottavan kärsimättömänä uusia käsikirjoituksia.

Tässä eräänä päivänä hoksasin katsoa Wikipediasta mitä siellä kerrotaan Antti Arnkilista: hän kuuluu perinteikkääseen suomalaiseen metsänhoitajasukuun, kuten myös Paavo Lipponen jonka isä on toiminut valtion ylimetsänhoitajana.

Joskus onkin tuntunut siltä että meitä, yhtiöiden metsäpalstojen välissä syntyneitä ja kasvaneita, pidetään "joka paikan pöyryn" kartanoiden omaisuuserinä, eräänlaisina lestadiolaisina, vaikka olisimme kiertäneet muutakin kuin Senaatintoria.


Kirjoitan hieman ilkeillen kirjassani, että

Rooma, citta aperta, on avoin kaupunki, jonka vetovoima piilee sen asukkaissa. Ruotsissa ajatellaan melko lailla samalla tavalla. Jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ovat individualisteja, icke nationalist. Sen sijaan Suomessa kaikki on ”kansallista” toisin sanoen ”natsionalist”; teatteri ja kirjallisuus, Runeberg ja Klinge, Kolbe ja Sofi, sekä kaksi kansallista kieltä.

Sitten Erkki Tuomioja sai perustaa Historioitsijat ilman rajoja- yhdistyksen.

Peruskysymysten äärellä

Mielenkiintoista pohdintaa Vihavaisella. Ja ymmärrettävää, onhan suomenkielisyys älyllisen keskustelun välineenä suuressa kehitysvaiheeessa. Moni meistä edustaa sukunsa ensimmäistä esiintymisvalmista sukupolvea. Ero esim. ruotsinkieliseen turkulaisuuteen on aivan valtava.

Mistä tulen, kuka olen, minne menen? Kysymykset kiinnostavat jokaista, sillä ihminen on kaikki.

Jokainen on elämänkokemuksensa perusteella filosofi, sanoo muuan tunnettu italiaano filosofi.

Diletantin silmin katsottuna historiaan hullantunut Risto Volanen on alkanut ajatellakin takaperin.
Tässä taannoin hän istui tummiin puettuna kesähelteellä jossakin kansainvälisessä Luther-seminaarissa keskellä heinäkuuta.

Hänen läheinen aatetoverinsa Matti Vanhanen kiertää parhaillaan parivuotisella kiertueella maakunnissa vakuuttelemassa vakuuttelemasta päästyäänkin, ettei pääkaupungissa ketään jätetä, vaikka sotaan valmistauduttaisiinkin. Jokaiselle on paikka isänmaan sankarikummuissa, ainakin, sillä ketään ei jätetä, vaan kaikista pidetään huolta. (Näille jutuille modernistit Camus ja Sartre ym. nauraisivat melko makeasti, elleivät itkisi, koska mitäänhän ei olisi opittu!)

Pitänee täsmentää, etten pane lammasmaisia puheita yksin kepulaisten syyksi, sillä pari iltaa sitten katsoin hetken puoluejohtajaa tv:ssä vakuuttelemassa vaaliväelle ettei ketään jätetä, vaan kaikki pidetään mukana, onhan isänmaalla jokaiselle käyttöä. Vaihdoin heti kanavaa, vaikka puhuja olikin Petteri Orpo. Tai ehkä juuri siksi.

Rautanyrkit museoon eikä pormestariksi

Jos elämmekin Suomessa diletantismin nousukautta, niin joskus hapuileva uuden hoksaaminen voi johtaa sellaiseen umpikujaan, ettei siitä ole muuta ulospääsyä kuin uudestisyntymisen ihmeen kokeminen jo täällä maan päällä. Jotain sellaista tunnen itse kokeneeni ymmärrettyäni, että suomenkielisten yläpuolella todellakin on näkymätön silmä joka kilpailuttaa näennäisesti samankaltaisen taustan omaavia maalaisia pääkaupungissa keskenään.

Minua oli nuorena vedätetty rakentamaan nuorisomajaa Länsi-Lappiin yrittäen ikäänkuin ottamaan leima otsaan "Rönkön maja". Osasin vaistomaisesti kieltäytyä. Sen sijaan Paavo Väyrynen on ottanut nuorisokodin omiin nimiinsä, jotta ne jotka tietävät kielen pakko-opetuksen tuhoisasta vaikutuksesta monien nuorten kehitykselle, tuntisivat Paavon ottaneen "taakkaa kantaakseen" heidät hartioilta.

Hän näyttää yhä juoksevan samassa oravanpyörässä.

Rautanyrkeiksi näkee kutsuttavan liian nuorina liian suureen vastuuseen nostettuja näytönhaluisia joita sekä kommunistit että varsinkin fasistit asettivat tekemään hirmutekoja. Joskus tällaisia nuoria hyväksikäytetään myöhemmässä elämässään, esim. pormestariehdokkaina, heidän pelätessä "kaapeistansa paljastuvia luurankoja".

http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2017/03/hartaat-harrastajat.html

Avoin kirje Petri Hirvimäelle

Sinuna, Petri, ilmoittautuisin sdp:n presidenttiehdokkaaksi. Viime kerralla he "rojektipiällikkö" Mikael Jungnerin johdolla, isä Mitron ja piispa Ilkan avustamina, hakivat ehdokasta kissojen ja koirien kanssa päätyen lopulta Paavo Lipposeen.

Ilmoittaisit olevasi myyttinen Rongan sonni, jota HS:n Marko Junkkari palstoillaan hersytteli Timo Soinin keksintönä siihen aikaan kun Maailmanpankin johtokuntaan haettiin Suomen edustajaa. Mm. Paula Lehtomäki, Kimmo Kiljunen ja Kimmo Sasi hakivat virkaa. Heidän lisäksi odoteltiin yllätyshakijaa johon ministeri Jutta Urpilainen henkilökohtaisesti tutustuisi ministeriössä verhoilla pimennettyjen ikkunoiden sisäpuolella.

Omistaja päättää, totta Mooses. Niinpä valituksi tuli tuttu virkamies ulkoministeriöstä.

Omistajan arvoasteikolla sdp:n presidenttiehdokkuus asettuu samaan A-valintakoriin Maailmanpankin edustajan ja rauhannobelistin kanssa. Me tavikset kuulumme sonnien ja lampaiden Ö-koriin.

Kyllä sellaista kalaa kannattaisi pyytää. Pekka Haavisto kuuleman mukaan esiintyy ansioluettelossaan mm. Maailmanpankin varakuvernöörinä. Hän onkin toiminut ministerinä omistajanohjauksessa.

Presidentti Trumpin pääneuvonantajaksi mainittu, työväenluokkaistaustainen Steve Bannon on muistellut työaikaansa Goldman-Sachs investointipankin palveluksessa sanoen ilmapiirin siellä olleen samalla tavalla kaverillisen verenhimoinen kuin hänen aikaisemmassa työssään USA:n sotalaivan komentosillalla. Kukaan ei siellä halunnut hävitä.

Ministeri omistajan ohjauksessa uhkaa maailman rauhaa! Mitä Haavisto, rauhan mies, siellä teki?

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

PS. Kulttuurien elivoiman kukoistukseen sekä hitaaseen näivettymiseen perehdyin tässä eräänä päivänä katsoessani Wikipediasta upporikkaan italialaisen mesenaatti Chigin sukutaustoja.

Hän loi 1500-luvun alussa mittaamattoman omaisuuden alumiinikaivoksilla nauttien paavin suojelusta. Siis aikansa talvivaaralainen?

Hänenkin sukunsa näivettyi ajan myötä rikastuttaen meidän mahdollisuuksiamme nauttia reneasanssitaiteen helmistä suvun yksityisten palatsien toimiessa nykyisin kaikille avoimina museoina.

Syrjintä muuttuu positiiviseksi kun sitä kutsuu positiiviseksi, eikä tarvitse olla überihminen mutta se auttaa.

Upporikas pankkiiri Chigi rakennutti Villa Farnesinan 1500-luvulla Roomaan.

Sattumalta majapaikkani sijaitsi tuon huvilan nurkan takana. Niinpä pistäydyin siellä sunnuntaina 12.2.2017. Seinämaalauksessa ei kuvata "kaupunkilaisia tervehtimässä Kaarle Kustaata ensi kesänä Helsingissä". 

Lokalahden sikatilallisen poika Ilkka Kanerva vaatii hallitusta ottamaan uuden kurssin asioiden valmistelussa. Itsekin sikatilallisen poikana kannatan ajatusta, vaikka läntisen ajattelun suurissa teksteissä sanotaan, että alhaisista alhaisimpia ovat sikopaimenet.

Tosin näillä nykymaalaislittolaisilla eivät sikalan hajut ole kenkiin päässeet tarttumaan, ei Sipilällä, ei Vanhasella, ei Saarikolla, ei Kaikkosella, ei Rehnillä, ei Kolbella, ei Bernerillä, jne...eikä Rehulalla nimestä huolimatta.

Läntisessä ajattelussa kauan vallinneen uskon mukaan "vuoret järkkyvät ja kalliot halkeilevat" kunnes tiede on selittänyt syyksi maanjäristykset ja tsunamit. Niitä on aina esiintynyt ja tulee esiintymään.

Suomenkielessä  esiintyy 1700- luvun perintönä käsite "vuorineuvos/bergsråd", jota ei ole muissa kielissa. Sitä päätoimittajien on pelkääminen. Maata johdetaan kartanonherrojen feodaaliasenteilla, soveltaen positiivista syrjintää.

Anne Bernerin tavoin Sitran plöröilla käyvä Matti Vanhanen piti taukoa politiikasta Perheyrittäjien toimitusjohtajana Ostrobotnian korttelissa, huutoetäisyydellä eduskunnasta.

Kukaties "sveitsiläinen" Anne Berner on pantu kokeilemaan kepillä jäätä syntyisikö Suomeen kanttoonihallinto jossa itäsuomalaiset rupattelisivat omia juttujaan naureskellen Brysselin pykälänikkareille, kuten Ahvenanmaalla on tapana.

Sotien jälkeen eteläeurooppalaisten idealistien kaavaillessa uutta Eurooppaa holokaustin tuhkasta, läntisten ns. pyhien tekstien osoittaudutua kyvyttömiksi pelastamaan juutalaisia, katseet kääntyivät Sveitsin malliin jossa nähtin toteutuneen läheisyysperiaatteen ihanteita: mitä kevyemmät ideologiset hallintorakenteet kansalaisilla on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä.

Herranpelon uudempana versiona kerrotaan "vartiaisen" sijainnista puoluekentässä, tai "apusen" mediassa, voitavan päätellä missä valta kulloinkin vartijaa avukseen kutsuu. Aikaisemmin naureskeltiin kun maatalousministerinä oli Orpo ja finanssiministerinä Urpilainen. (Urbi et Orbi)

Viehätysvoima, ts. charmi; mitä se on? Se on sitä että osaa kuulla myöntävän vastauksen vaikka ei olisi esittänyt selvästi määriteltävää kysymystäkään (Albert Camus). Kansankielellä puhutaan teerenpelistä baaritskillä valomerkin lähestyessä. Siinä on elämän salaisuus jonka perässä islamistit tänne ryntäävät pakoon huntupäitä.

Eukonkannon yhteys Juhani Ahon romaaniin Juha jossa "shemeikka" vie Juhan vaimon Venäjälle, sekä linkitys nykyaikaan jossa "kasakka vie kaiken mikä on löyhästi kiinni". (Esitykseni synnyinkuntani Sonkajärven väelle heidän etsiessä Facebookissa paikallisia 100v- tarinoita). Luulisi kiinnostavan ainakin Helsingin Sanomien päätoimittajia, jotka väittävät jatkavansa Juhani Ahon työtä tämän perustaman Päivälehden jalanjäljillä.

Vuonna 1991 ensimmäisen kerran järjestetyt Eukonkannon MM-kisat ovat tuoneet Sonkajärven aivan uudella tavalla kv-tietoisuuteen.

- Vierailtuaan Rauman telakalla 1992 Donald Trump halusi illalla tansseihin kaupungille. Telakkamiesten tietotoimiston mukaan hän on näköjään päättänyt, ettei USA:sta tulekaan tietynlaisten naisten hallitsemaa vähemmistöjen paratiisia. Kun asiaan meilläkin nettikeskusteluissa puututtiin, saatiin Anne Bernerin lisäksi sievä opetusministeri ja eduskunnan puhenainen. 

Vastuullinen isäntä huolehtiikin että talon ulkokuori on kunnossa, ts. brändätty.
Presidentti Martti Ahtisaaren aikana brändääminen oli erityisen suosittua ulkoministeri Alexander Stubbin asetettua kuuluisan brändityöryhmän Jorma Ollilan johdolla.

Vanhoja läntisen ajattellun myyttejä jotka ovat muualla romahtaneet yhteisen Jumalamme petettyä juutalaisten, valituista valituimpien, suojelun.

Liikenneministeriötä johtaa kansliapäällikkönä Harri Pursiainen, jonka tunnetumman poliitikkoveljen Terho Pursiaisen poika Heikki johtaa ajatustankki Liberaa, jonka Gustav von Hertzen perusti. Harrin ja Terhon isä Pursiainen toimi pohjoissavolaisen Rautavaaran kirkkoherrana. Näin lapsenuskoisten Suomea pyöritetään. Heitä on helppo puristella koska vasemmistotaustaisina pelkäävät että luurangot kaapeissansa paljastuvat.

Maata johtavan kokeiluhallituksen teillä jyrää superrekkoja viranomaisten myöntämillä erikoisluvilla kuljettaen puutavaraa tehtaille, joita vanhat perheyrittäjät omistavat. Jos Ukrainan kriisiä olisi saatu kunnolla lietsottua, Venäjällä olisi uusi komento joka olisi mahdollistanut suomalaisten metsäyhtiöiden olevan siellä panemassa laiskan rahan töihin.

Heidegger kirjoitti, että kaikki mikä voidaan ilmaista, pitää ilmaista selvästi; kaikki mitä ei voida ilmaista, siitä pitää vaieta.

Kaikki kirjoitettu perustuu ihmiskäden kuljettaman kynän jättämään jälkeen. Ihmiset ovat siitä vastuussa

Politiikka on rikki - tyhjää koliseva tynnyri korjattava!

Usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus!

-------------------

Lisäys:  julkaistu  Juhani Kahelinin US-blogissa 7.2.2019

Koska olin kuullut radiossa sosiologi Erik Allardtin varoittelevan vertailemasta suomalaista ajattelua mihinkään muuhun vertailun saattaessa johtaa suoranaisiin järjettömyyksiin, niin en vertaile, vaan kerron muina miehinä lukeneeni pankkiiri Chigin aikaansaannoksiin vaurastuttuaan alumiinikaivoksillaan.

https://wikivisually.com/wiki/Agostino_Chigi

Tuohon aikaan 1500-luvulla Paavilla oli oikeus (tai tapa?) myöntää privilegio kaivostoimintaan, koska se mikä oli maanpinnan alla näkymättömissä oli hänen vallassaan, olihan Jumala aluksi luonut maan. 

Erilaisia mineraaleja tarvittiin väriaineisiin mm. kirkonmiesten ja kuninkaallisten perheenjäsenten koristelemiseen. Heitähän siihen aikaan riitti Euroopassa vaikka huru mykky.