Noidat sotii

Jos professori Jyrki Virolainen tietäisi miten vähäisellä järjellä tämän maan asioita hoidetaan, niin ei ihmettelisi kuinka köpelösti sdp:n jäsenäänestyksessä uhkaa Paavo Lipposelle käydä.
Lipponen edustaa Suomen ns. kansallisen sosialismin aikakautta, mutta tulevaisuus kuuluu niille, jotka kannattavat kansainvälisempiä Barack Obaman ajatuksia jokaisen yksilön ihmisarvon ainutkertaisuudesta, kuten myös Olof Palme puhui universaaleista ihmisarvoista: ei voi olla yhdessä maassa yhdenlaisia ihmisoikeuksia ja toisessa toisenlaisia.
Tämän muutoksen pelossa käydään mediassa ja Arkadianmäellä vähän väliä noitasotaa jotakin kansanedustajaa vastaan, jotta muillakin länget tutisisivat ja kauhu valtaisi pään ennenkuin edes mieleen juolahtaa puuttua ns. kansalliskielten asemaan, vaikka juuri siihen heillä on valta ja velvollisuuskin.

Ihmisarvo ennen kaikkea

Vihdoin ja viimein Kemppinen pääsi asiaan. Kansa janoaa oman nahkan paljastamista; Minä ja Tuomiojan Erkki kansallisina sosialisteina pitämässä ryhmäominaisuutta (pohjoismainen hyvinvointivaltio) yksilön ihmisarvoa (Camus) tärkeämpänä.

Jollakin alitajunnan tasolla muistan erään kanssamaalaisen ihmettelyn miten olin joutunut nuorena maalaispoikana Helsingissä demareiden porukoihin 70-l:n alussa, sillä hänen mielestään suomalaisissa demareissa oli outo "kansallinen" juonne. Nyttemmin itsekin sympatiseeraan kansainvälisempiä Barack Obaman ajatuksia jokaisen yksilön ihmisarvon ainutkertaisuudesta, kuten myös Olof Palme puhui universaaleista ihmisarvoista: ei voi olla yhdessä maassa yhdenlaisia ihmisoikeuksia ja toisessa toisenlaisia.

Lisää ihmeen hyvää Iisalmesta

Eikö kukaan todellakaan ole ehdottanut Lauri Tarastia presidentiksi? Iisalmeen tuo monitoimihiihtäjä on viety pätevöitymään Juhani Ahon kiven äärelle, pöytäkirjanlaatijana kunnostautuneen Jyrki Kataisen vapaatulkintaisessa hengessä: Hänen äitinsä isoisä Clas Vilhelm Sahlstén ilmeisestikin henkikirjoitti Juhani Ahon tämän syntyessä Lapinlahdella vuonna 1861
Vihreiden tarkoitus oli puolestaan julkistaa Pekka Haaviston ehdokkuus Iisalmessa, mutta pamaus jäi suutariksi; Timo Soini sentään kulkee rinta rottingilla yläsavolaisten aitovennamolaistensa parissa.

Keskelle kylää

Yksi jos toinen ihmettelee miksi Kappeli nousee Kampin aukion ahtaaseen kulmaan?
Yksi looginen selitys löytyy takana olevan talon ikkunasta: sieltä Steffi-setä voi hymyssäsuin seurata Porvoon hallinta-alueeseen luettavien suomenkielisten maallista vaellusta; olivatpa he joko mielenterveystoimistoon menossa tai sieltä tulossa, mutta usein kulttuurin raskas ristintaakka harteillaan.

Miehet ovat terästä

Suomen tunnetuimmat poliittiset murhat ovat Bobrikoffin ja Ritavuoren Keskustapuolueen nuoria koottiin viime puoluekokouksen alla Pohjois-Savosta bussiretkelle tutustumaan pääkaupungin nähtävyyksiin, eduskuntaan, presidentin linnaan ja Bobrikoffin ampuneen Eugen Schaumanin muistolaattaan valtioneuvoston linnassa. Tuskinpa he itse keksivät muistolaatalle mennä, vaan vierailu kuvaa hallinnon asenteita. Pääministeri Kiviniemen valtiosihteeri Mika Rossi vietiin puolestaan Berliiniin Hitler-näyttelyn avajaisiin, heti ovien avauduttua.

Maassa maan tavalla

Miksi tätä kristityn yksilön Breivik-ristiretkeä islamia vastaan ei aloitettu Espanjassa? Koska välimeren maissa kristityt ovat aina läpi pitkän historiansa tottuneet kilpailemaan sieluista islamilaisten kanssa.Ja menestymään periaatteella "viehätysvoima on sitä että osaa kuulla myönteisen vastauksen vaikka ei ole esittänyt selvää kysymystäkään" (Camus).
Täällä pohjoismaissa ollaan vasta joutumassa näiden kysymysten eteen.

Lammaspaimen populistina

Kirjanoppineen Timo Soinin retoriikka ‘populisteista’ kuulostaa oikeastaan vanhanaikaiselta, sillä nykyisin voitaisiin puhua kursailematta ‘lampaista’ tarkoitettaessa lapsenuskoisia peruskansalaisia, joita on helppo yrittää Porvoon hiippakunnallisilla opeilla jymäyttää maakuntien vaaliuurnilla.
Poliittisesta kehityksestään kertovassa “Maisterisjätkässä” (2008) Soini avoimesti muistelee miltei hysteeristä kekkosinhoa minkä vallassa hänet vennamolaisuuteen Helsingissä kasvatettiin 70/80-lukujen vaihteessa. Saman kekkosinhon marinoimana on myös Mikael Jungner kirjoittanut varttuneensa Vaasassa, Peter Wiles’n populismin määritelmä on kolahtanut Soiniin:"Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditiossaan." 
Soini näyttäytyy eräänlaisena pitkänmatkan juoksijana kohti luvattua maata mm. Erkki Tuomiojan arviossa: "Sitä että Vennamon esiintyminen ja politiikantekotapa oli viimeiseen saakka laskelmoitua, vaikka ei puoluejohtajan päreiden palaessa aina harkitusti toteutettua, ei Soini kiistä vaan pitää sitä nimenomaan itselleen esikuvallisena." (arvio löytyy tästä). Mutta siinä missä Erkki ja Mikael molemmat kokivat yhden varhaisvuosiensa voimakkaimmista elämyksistä saadessaan henkilökohtaisesti istua kerran Urho-sedän polvella, Timo pyrki hyvällä menestyksellä suoraan Veikko-sedän polvelle.
-Valehtelee!, karjaisi porvoolainen demariedustaja Klaus Hellberg kun Anneli Jäätteenmäki väitti, ettei ollut pyytänyt Irak-papereita ja ne olivat tulleet hänelle yllätyksenä. Niin sinetöitiin Jäätteenmäen kohtalo 2003 anno domini: peukalot käännettiin Colosseumilla alas.
Joku hölmömpi voisi luulla, että iloisten ruotsinkielisten seurakunnat muodostavat Porvoon hallinta-alueen, eikä se suinkaan sisältäisi suomenkielisten surumielistä Suomea. Modernin ajattelun tärkeä kehittäjä Jean-Paul Sartre piti inhon käsitettä varsin keskeisenä: se on tunne jonka ihminen kokee silloin, kun huomaa toisen lammas-sudeksi: yhtäältä pään silitystä kaipaavaksi lapseksi, toisaalta rumien käskyjen automaattiseksi toimeenpanijaksi. Moderneimpien termien omaksuminen kuvastaisi yleiseurooppalaisen ajattelun kehitystä holokaustin jälkeen ‘ison veljen’ petettyä juutalaiset.