Kokonaisturvallisuus vahvistuu kun totumme EU-aikaan, johon liityttiin jälkijunassa, ja huomaamme ettei missään muualla (paitsi ehkä Serbiassa ja ampumalla Ukrainassa) riidellä arvoista 1800-luvun kaksikielisyyden pohjalta, vaan yksilöiden tulee olla vapaita heiluttamaan omia lippujaan ilman ajatusten suojelijaa. Miksi meillä on presidentti, mutta Ruotsilla ei, Virossakin lähinnä muodollisuus?
Valta on sanoissa, keskusteluissa, sanovat etelä-eurooppalaiset kirjallisuudessa.
