Mitä Italiassa edellä, sitä muualla myöhemmin

HS kävi Italian pääministeri Giorgia Melonin syntyjuurilla Rooman Garbatellassa.

Meloni liittyi 15-vuotiaana italialaiseen paikallispuolueeseen. Miten lähikulttuuri säilyy, sitä olivat tunnetut kirjailijat pohtineet, Italiassa Antonio Gramsci, Ranskassa Albert Camus ja Jean-Paul Sartre, joskin Meloni on korostanut aikaisemmin kirjoittanutta, kommunismista vapaata Benedetto Grocea omana vapausihanteenaan.

Kestävä tunneside syntyy äidin leperrellessä vauvalle keittiön pöydän ääressä ja säilyy 15-vuotiaan luodessa herkkää suhdetta oman kylän poikiin. Tänäkään päivänä nuoret eivät flirttaile enempää Italiassa kuin Suomessakaan englanniksi, vaan omalta äidiltä opitulla tunnekielellä; Ahvenanmaalla ja tietyissä rannikkoseudun taloryppäissä ruotsiksi, sisämaassa suomeksi.

Manuaaliin uskominen on suomalainen erikoisuus, joka kukoistaa tietyissä blogeissa ja presidenttiehdokkaissa. Hjallis Harkimon "Liike Nyt", on "Tärkeintä on liike" Manun lapsi. Eikä ole luettu euroajattelun syntyjuurista, vaan Tuntematonta sotilasta on tankattu.

Etelä-Euroopassa oli ymmärretty – kun kaikkea oli käyty läpi historian yrityksinä olojen parantamiseksi – päädytyn Karl Marxin teksteihin maaomaisuuden mieliä mädättävänä oppina, lopulta sen katastrofaalisesta toteutuksesta annettiin ihmismielelle armoa, ja luotiin uusi mahdollisuus EU, johon Suomessa mentiin laput silmillä ja tupot korvissa.

Olkaa kiitollisia, kirjoitti Kuopion piispa Jari Jolkkonen Savon Sanomissa tässä eräänä päivänä. Ei armoa. Onnea omille olikarkeille. Leikitään kaikkivaltiasta. 

Rooman Capital- radiossa mainittiin suomenkieli latinan ohella Euroopan epäseksikkäimmäksi kieleksi.