Tänä syksynä Jorma Melleri esitteli US-blogissaan Björn Wahlroosin uutta Barrikadeilta pankkimaailmaan kirjaa. Kommentoin punalippuja heilutelleen pojan saaneen aimo herätyksen isältään kansliapäällikkö Bror Wahlroosilta joka sai hänet järkiinsä ettei kaksikielisessä Suomessa tarvita mitään talouselämän rakenteiden kumoamista toisuskoisten järkiinnyttämiseksi, koska 'kommunaalinen' yhteisöllisyys on toteutunut 'älykkäiden' taikapiirissä Hankenilla. Siellä voi istua valmiiksi katettuun pöytään.
Marraskuun Yle:n Svenska dagen-lähetyksessä Daniel Olinin haastattelemana Björn Wahlroos kehaisi agitprop-vuosiaan kenties elämänsä onnellisimmiksi - ohittaen Hankenin maininnatta.
Wikipedian mukaan Svenska dagenia vietetään nimenomaan Suomessa kuningas Kustaa Aadolf II kaaduttua Saksanmaalla uskonsodassa 6.11.1623.
Wikipedia kertoo myös sekä agitaation että propagandan olevan latinaa ja tarkoittavan suunnilleen samaa asiaa. Alkujaan katolinen kirkko oli kehittänyt propagandaa taistelemaan uskonpuhdistajia vastaan.
Miksi sitten kansan maaseurakunnan kirkkona tuntemaa kirkkoa on Iisalmessa virallisesti alettu kutsua Kustaa Aadolfin kirkoksi?, pohdin some-keskustelussa muutaman sukulaisen kanssa. Arvelimme savolaisten päässeen Kustaa Aadolfin joukoissa kokemuspiirinsä äärirajoille Saksassa tarvitsematta myöhemminkään pohtia sanojen syntyperiä.
Pian Olvi-säätiö myönsi Jyväskylän yliopistolle puoli miljoonaa euroa Ylä-Savon historian kirjoittamiseen.
Valheen jäljillä
Dissidentiksi kääntyneen Paavo Väyrysen toisinajattelijaveli Erkki Tuomiojan seuraajat FB:ssä odottelivat luvattuja webseminaarivideoita maanantaiaamun Stalinin suomalaisuhrien muistotilaisuudesta ja loppuviikon Milanon seminaarimatkalta.Perinteisempi toisinajattelija Vaclav Havel piti EU:ta historian vakavimmin otettavana rauhanliikkeenä joka on kuninkaiden ja kirkon monisatavuotisen sotaliiton jälkeen syntynyt uudenlainen, maallinen hallintomuoto.
Havel kirjoittaa Carl Bildtin kirjahyllyssä säilyneessä kirjassa:
”Valtio, joka ei epäröi valehdella omille ihmisilleen, on haluton olemaan valehtelematta muille valtioille. Kaikesta tästä seuraa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on todellisen rauhan olennainen edellytys ja ainoa todellinen tae siitä. Kansalaisten ja kansakuntien luonnollisten oikeuksien tukahduttaminenei ei turvaa rauhaa, vaan uhkaa sitä. Kestävä rauha ja aseistariisunta voidaan saavuttaa vain vapaiden miesten toimesta. ”
