Läntisen Euroopan ajattelun kehitystä sotien jälkeen selitetään parhaiten ihmisluonteen ikuisella totuudella: ihminen ei ole luotu elämään yksin, mutta seurantarve ei ensisijaisesti tyydytykään lompakon paksuudella. Puhutaan viehätysvoimasta. Se taas on aivan yksilökohtainen ominaisuus ennen mitään ryhmäominaisuutta. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas naapurin maahanmuuttajasta.
Maailma tarvitsee unelmoijoita ja maailma tarvitsee tekijöitä. Mutta ennen kaikkea maailma tarvitsee unelmoijoita, jotka tekevät. Ei voi olla yhdessä maassa yhdenlaisia ihmisoikeuksia ja toisessa toisenlaisia, sanoi Olof Palme. Ihmisoikeudet ovat universaaleja, sanoo Barack Obama.
Alexandra Kollontain nimen olen nähnyt joissakin teksteissä Suomen rauhanneuvottelujen yhteydessä hänen toimiessa NL:n suurlähettiläänä Tukholmassa, mutta hänen toimintansa NL.n alkuvuosien ydinryhmässä naisten vapautuksen esitaistelijana on minulle aivan uutta kuten myös äitinsä suomalaiset sukujuuret. Siitä kiitos Pasi Sillanpäälle ja Janne Kejolle.
Noiden arkistojen pölyistä on koronataistossa kaivettu esiin Yle-tv:ssä nähty pääministeri Sanna Marinin ”pioneerituokio” lapsille ohi vanhempien kasvatusvastuun.
