On syntynyt kokopäiväinen poliitikko Hjallis Harkimo, mutta Mikael Jungner ei, koska hänellä on hyvä työ.
Aleksandr Solzhenitsyn tuki ajattelua, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on ihmisarvo joka on jakamaton eikä kaupan. Hallinnon mukaan sinulla on ihmisarvoa jos sinulla on työ. Sen taas työnantaja antaa, tai ottaa. Kielimiehet voivat kääntää saksaksi, se vapauttaa.
Jungnerin voitaneen sanoa päässeen mukavuusalueelleen, perinteisemmän läntisen diskurssin sanoilla sanoen pelastuneen.
Mutta riittääkö poliitikolla hartioissa leveyttä? Minkälainen apu hyväksytään?
