Onko kaikilla kädet puhtaat, "mani puliti", sanovat italiaanot?

Tevere, Ponte Sisto ja Pietarin kirkko 13.11.2016

Nuorena maalta muuttaneena tyhjätaskuna annoin roposen Aseman kulmalla pyytäneelle, mutta tänään teen sitä tuskin koskaan. Yhteiskunta toitottaa, että ketään ei jätetä, mutta riittääkö se?

Jos tuntisin paremmin läntisen ajattelun suuria tekstejä, tietäisin siellä yhä uudestaan ja uudestaan kerrottavan vähän eri sanoilla samasta asiasta, että helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.

Usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Miksi rikkaat pitävät rakkautta vanhanaikaisena hömpötyksenä joka voidaan rahalla korvata? Etenkin Suomessa, muuten vuoret järkkyvät ja kalliot halkeilevat.

Kova luokan ratkaisukeskeisyyttä on nostettu Ylen korkeimpaan johtoon nimittämällä Helsingin yliopiston rehtori/kansleri Thomas Wilhelmsson hallituksen puheenjohtajaksi. Hän oli yliopistolla remmissä silloin kun Yliopisto-lehden päätoimittaja Pekka Matilainen ja toimittaja Risto Jylhä saivat kenkää lehden epäiltyä Jorma Ollilan hartioita kapeiksi.

Toivoa piilee siinä, että suomalaiset ovat juuri saaneet tarvitsemansa herätyksen. Yritys tuoda musta möhkäle kansakunnan ykköspaikalle TP:n linnaa vastapäätä vertautuu Kolmannen valtakunnan rakennushankkeisiin. Perinteikkään kenraalisuvun yritys puhdistaa omaatuntoaaan panemalla kansa maksamaan kompensaatiota holocaustin uhrisuvuille kapsahti karille kansalaisten säpsähtäessä mitä meille on tapahtumassa.

Mäntän mies Matti Putkonen on päässyt tv-studioon asiantuntijaksi vanhalla reseptillä: apteekkari Serlachius perusti 1800-luvulla Mänttään paperitehtaan ja koulun tehtaan väen lapsille, oman kirkonkin apteekkarin näkymätön käsi kustansi.

Kaikki tulee julki Wikipediassa.  Lehtien kulttuuriosastoissa esitelty Otavan kirjallisuustoimittaja Antti Arnkil kuuluu wikipedian mukaan suomalaiseen metsänhoitajasukuun, kuten myös Paavo Lipponen jonka isä on toiminut valtion ylimetsänhoitajana. Lipposen glooriaa lisää kaksi Mannerheim-ristillä palkittua setää.


Joskus onkin tuntunut siltä että meitä, yhtiöiden metsäpalstojen välissä syntyneitä ja kasvaneita, pidetään yhtöiden maaomaisuuteen verrattavissa olevana omaisuuseränä, eräänlaisina lestadiolaisina, vaikka olisimme kiertäneet muutakin kuin Senaatintoria..