Jos vertaa kahta eurooppalaisuuden ääripäiksi sanottua kulttuuria, suomalaisuutta ja italialaisuutta, niin suurin ero piilee suhtautumisessa yksilöllisyyteen.
Etenkään suomenkieliset eivät osaa arvostaa enempää itseään kuin toista ensisijaisesti yksilönä, vaan aina jonkin ryhmän tai alueen edustajana. Eikä sitä osata vaatiakaan, koska yhä pelätään että joku tuolla pilven reunalla kuulee ajatukseni eikä siitä hyvää seuraa.
Tarja Halonen joku päivä sitten kehaisi taas kerran suomalaisuutta harmaaksi vaatimattomudeksi johon muut voivat luottaa.
Mutta koska harmaakin haluaa näyttää olevansa olemassa niin hän huutaa toiselle, että älä puhu hyttysistä kun norsu on astunut takaovesta sisälle! Ja tätä tulee herra paratkoon riittämään.
