Elämän tarkoitusta etsimässä

Sonkajärven kirkko

FST5 näytti kauan odottamani Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexanderin vuodelta 2002. En pettynyt. Piispa Vergeruksen ja Alexanderin suhteessa saattoi nähdä halutessaan emä- ja alustalaiskulttuurin totuuden ja valheen suhteen.

Lopussa Strindbergin moderni eksistentialistinen toivo: kaikkea sattuu ja tapahtuu. Naisvihaajaksi leimattu päästää naiset päättämään. Elämä ei ole etukäteen määrätty kohtalo, syvästi humanistinen.

Innolla odotan myös Renny Harlinin Mannerheim-filmatisointia.

Oikeastaan tekisi mieli toimittaa hänelle käsikirjoituksen materiaaliksi - satuin miltei törmäämään jouluostostensa pimittämään Harliniin Espalla viikonloppuna - Etappisika blogissa hahmotelun näköispatsaan rauhannobelististamme.

Paras paikka sille olisi Marskin patsaan viereen siirrettävän Kekkosen muistoaltaan reunalla neljän suojelevan käden alla loikoilemassa. Paasikiven pökäleet taas sopisivat hevosen taakse, Ryti -ryteikkö eteen ylihypättäväksi.

Suuri taideteos paljastaa jotakin piilevää ihmisluonteesta, se herättää tunteita, taisi Heidegger kirjoittaa.