Ei savua ilman tulta

Kemppisen salilla tuli pari päivää sitten aihepiirien avaruudesta mieleen presidentti Mitterandin avustaja Attali, tänään on juristisuvun vesa ollut strindbergiläisittäin sanoen omaa säätyään vastaavasti naimassa ylilääkärin tytärtä mutta päätyen muistelemaan sotaveteraanien sankaritekoja.

Yläsavolaisen pienviljelijän saunanlauteilla koettiin aikanaan sanaton järkytys heinänteossa apuun tulleen naapurin kranaatinsirpaleen repimän kyljen kymmensenttisten arpien edessä. Eikä koskaan sanaakaan selityksiä. Yksi kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

Joskus pahimpia ovat takinkääntäjät. Tapaamistani toisten housuilla tuleen hinkuavista sotakohkaajista innokkaimpia ovat olleet muutamat kommunististen käpykaartilaisten jälkeläiset hakemassa hyvitystä sille, ettei heillä ollut koulupihalla leuhkittavaa.

Oma lukunsa on kotiin palaavat tuhlaajapojat. Nuo Mannerheim-ristillä palkittujen sankareiden perilliset pyyhkimässä ansioluettelostaan 1960-70-luvun mainintoja aseistakieltäytymiseen yllyttämisestä.

Menneisyyden Haltijain Liitto

Suomalaiseksi keskusteluksi melko hyvää intellektuaalista debattia on viime päivinä käyty poliittisesta historiasta sekä Kemppisen salissa että Parnassossa.

Minusta poliittisen historian synonyymi on menneisyyden hallinta; hyvin lähelle tulee terminä myös ideologia, toisin sanoen ylhäältä annettu totuus eli myytti, joka elää juuri siksi että sitä ei voi todistaa olemassaolevaksi enempää kuin olemattomaksikaan.

Muuatta susanruususta ja häntä kustantanutta tuntematonta vaaditaan periaatteelliselle tuomiolle pääministerin yksityiselämän loukkaamisesta.

Minusta he ovat jonkinlaisen rangaistuksen ansainneet, vaikka huomasin kyseleväni itseltäni "mitähän tämän kaiken takana mahtaa olla", jo silloin, kun pikkuruususen kirja suuren kohun kera julkistettiin WTC:n talon Marski-salissa. Tuntui siltä että pieniä ihmisiä oltiin höynäyttämässä. Ettei vaan näkymättömän käden tarkoitus olisikin pyhittää pääministerin instituutio presidentin rinnalle kaiken arvostelun yläpuoliseksi tabuksi?

Ajan erikoisimpia tapauksia on suurlähettiläs Jari Vilenin lakialoite valtion resurssien takaamisesta korkeimman valtiojohdon muistelmien kirjoittamiseksi "valvotuissa olosuhteissa".

Poliittisena innovaationa ehdotan perustettavaksi Kirjailijaliiton tapaan itseään täydentävää Menneisyyden Haltijain Liittoa. Itseoikeutetun pj:nsä Paavo Lipposen pian ilmestyvästä kirjasta Liiton hallitus löytänee ehdokaskandidaatteja. Antaisiko Kemppinen mielelläänkin asiantuntijalausuntoja hakijoista?

Korporaatioita on joskus (N-liitto,DDR, 1920-30 lukujen Italia) käytetty nokkelana keinona "numeroida" luovat persoonat. Intellektuelli näet haluaa kuulla olevansa oikeassa seurassa.

Säätiöityä ajattelua

Eero Heinäluoma paljastaa huomenna Suomen Turussa isä Mitron ja ex-piispa Ilkka Kantolan edessä lähtevänsä toiselle kaudelle sdp:n pj:nä luottaen samaan kaikkivaltiaan pelastavaan tukeen johon oli nuorena poikasena turvannut Hämeenlinnan junassa, kätensä ristien, pelätessään saavansa moitteita sedältään jonka omenapuusta oli pari kiellettyä hedelmää napannut.

Tannerin säätiö, Sorsa-säätiö,

Keskustassa pysähtyy ajatus viimeistään silloin kun lausutaan nimi Santeri Alkio, pl. Paula Lehtomäki jonka HS lanseerasi julkisuuteen arkkipiispa Paarman kanssa kahvilla Senaatintorilla.

Älyntypistäjät vauhdissa

Kemppinen skoijjaa Mummoa siinä missä muitakin "sisäänheittäjiään". Ei Kirkkonummen kalastaja tosissaan luule olevansa jumala, vaan tietää itsekin rimpuilevansa suuren portsarin verkoissa.

Portsari armahtaa, mutta Suomen herra ei —ei edes häntä. Yli-ihminen Suomen herra (esiintyy myös nimillä "halujen herra", "näkymätön käsi", "suojelija", "pelastaja" jne) kirjoittaa omaa kansallista historiaansa ympäröivästä maailmasta irrallisena.

90 vuotta sen jälkeen kun idealistit yrittivät Pietarissa -Suomen pääkaupungissa- panna täytäntöön läntisen ihmisen parituhatvuotisen idean paratiisista jo täällä maan päällä, tulee Suomen herra lukemattomissa juhlatilaisuuksissa tänä vuonna väittämään kapinaa suomalaisten erillissodaksi, todistukseksi suomalaisen kansanluonteen arkaaisesta vihasta hyväntekijöitään kohtaan.

——————

Kirjojen yksilölliset esipuheet on korvannut älyntypistysmedia (HS, YLE, iltapäivälehdet)

Westö, Tuomioja, Smeds ovat kaikkien huulilla, samoin sotien raskas muisto, veren paino ja iänikuisen sotakulttuurin suuri linja.

Kun pilliin vihelletään, vaelletaan laumoittain Ilkka Kanervan pitoihin.

Älyntypistysmedia ei ensimmäistä kiveä heitä, vaan pyörittää sitä mäkeä ylös, uudestaan ja uudestaan.

Mutta koska suomalaisia johdetaan edestä, meni pääministeri Vanhanen omiensa luo Kemijärvelle selittämään tekoja joita Björn Wahlroos on ilmoittanut vaatineensa jo vuosikymmen sitten.