Loordeja äidin oomme kaikki

Linnunpoika hyppää koska se luottaa siipiinsä, sopuli hyppää koska kaikki muutkin hyppäävät -
Richard Bach /positiivarit

Yön yli nukuttuani näen yhtymäkohtia kahdessa uutisessa: Lordin voitossa ja EVA:n vuorineuvosten huolessa enemmistön diktatuurista.

Lordin musiikissa soi sama nuorison rock&roll, jota Itä-Euroopan entisten pakkovaltioiden johtajat pelkäsivät, ja joka ilmensi Vaclav Havelille ensi säröjä vallan betonirakenteissa hänen havaitessaan että nuoriso kuunteli kommunistisessa Tsekkoslovakiassa musiikkiklubeillaan samaa musiikkia kuin kaikkialla muuallakin Euroopassa ja USA:ssa.

Havelille nuorisokulttuuri paljasti jotakin universaalia, jokaiseen ihmisluonteeseen kuuluvaa; jotakin, joka kuuluu sillekin "joka minua kiusaa ja sortaa".

Vuorineuvosten huoli rokkaavan ja bloggaavan enemmistön diktatuurista ilmentää huolta tosieurooppalaisen ihmisluonteen paljastumisesta. Se on murehtimista sellaisen Euroopan syntymisestä joka on "Isabella, George, Matti tai Igor" pikemmin kuin "Italia, Englanti, Suomi tai Venäjä".

Napapiirin porteilta tulevien ylikansallisten hirviöiden musiikin suosio joka puolella Eurooppa todisti että kansallisvaltioiden rajoja esiintyy nuorison mielessä vain paperilla. Siksi niistä sopiikin kantaa murhetta Suomessa, tuulipukupoliitikkojen luvatussa maassa.

"Tämä on voitto rock-musiikille ja avomielisyydelle. Monet euroviisu-fanithan kuuluvat vähemmistöön, kuten tiedätte. Lordi on myös vähemmistö, me olemme liian poppia metallifaneille ja liian raskasta popfaneille", sanoo itse Mr.Lordi.