29.3.2006

Pääministerilläkin on oma ihmisarvonsa


On suuri erehdys lakata sanomasta
kohteliaisuuksia. Jos nimittäin pidättyy
sanomasta mikä on viehättävää, luopuu
ajattelemasta mikä on viehättävää.
-Oscar Wilde

Jos poliitikko lähettäisi omakätisen runonpätkän naistuttavalleen postitse kirjeessä, niin repäisisikö Ilta- Sanomat siitä kirkuvan otsikon, kuultuaan kylän ämmiltä huhuja?
Mustilla kirjaimilla valkoiselle paperille painetulla tekstillä taitaa siis olla yhä kumman maagista tehoa: onko se on minulle tarkoitettu, mitä sille teen, voinko joutua paljastamisesta vastuuseen? Sen sijaan tekstiviestiä, nuorison arkista välinettä, vanhempi sukupolvi pitää moraalittomana.
Kommunistisessa "ihanneyhteiskunnassa" ajateltiin jokaisen parasta. Kaiken oletettiin olevan julkista, koska kenelläkään ei pitänyt olla pienintäkään syytä salata mitään kommuunilta.
Joskus suomalaisten poliitikkojen yksityiselämän armotonta penkomista lukiessa tuntuu siltä kuin täällä olisi onnistuttu valjastamaan läntisen tiedonvälityksen suomat tekniset mahdollisuudet absoluuttisen totuuden julmaan ehdottomuuteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tunnekieli vai halujen herra

Kordelinin säätiön palkitsemaa ”faktantarkastajaa” ihmeteltiiin kuka sellaisen sanan on keksinyt, kunnes näyttää häipyvän. ”Kokonaisturvalli...