Otan tähän talteen muutamia siellä esitettyjä puheenvuoroja:
Heikki 30.11. klo 16.35
Kaikkein vaarallisinta kansan ihanteiden toteutumisen kannalta on kulttuuriälymystö, on moneen kertaan kirjoitettu sekä eurooppalaisten kommunistien että fasistien jäljiltä. Intellektuelli näet haluaa kuulla olevansa oikeassa seurassa.
“Jollakin kummallisella tavalla rakastan Sarasvuota”, kirjoitti toimittaja Riku Siivonen HS:n NYT-liitteessä viime keväänä. (vanhojen asioiden kaivelemisessa blogi on netin tapaan aivan mainio väline!)
Näin on sanottu aiemminkin: jollakin kummallisella tavalla rakastan Pirkko Lahtea, kirjoitti Jari Sarasvuo HS:ssa itseään kritisoineesta psykologista, ja samalla kummallisella tavalla ilmoitti Claes Andersson poliitikon testamentissaan rakastavansa Sauli Niinistöä.
Niinistö näkyy nyt kampanjassaan muistavan vastavuoroisesti kiitellä vas.liittolaisia.
roh: 30.11. klo 17.45
"Nyt en ymmärrä, rakastaminen kielletty, tai ainakin jäsenkirjojen värin pitää täsmätä?"
Heikki 1.12. klo 6.01
Ei aina täsmää: Tanja heilasteli Saulin kanssa, vaikka onkin Matin bestis. Tarja styylasi Tuomiojan Ekin kanssa, mutta menikin kimppaan toisen puolueaktiivin kanssa. On näitä nähty ennenkin: KA Fagerholmin tytär meni naimisiin UKK:n pojan kanssa.
Minusta ns. sakramenttien pyhyyttä pitää kunnioittaa. Kaste, rippi, häät ja hautajaiset rytmittävät sopivasti ihmisen ainutkertaista taivalta maan päällä. Niissä puhuu “Jumala”, eikä niitä saisi kalvinistien tapaan alistaa omille maallisille valtapyrkimyksille.
roh 1.12. klo 14.31:
Ai taivas, Hiekki!
Tätä juttua: “Kaste, rippi, häät ja hautajaiset rytmittävät sopivasti ihmisen ainutkertaista taivalta maan päällä. Niissä puhuu “Jumala”, eikä niitä saisi kalvinistien tapaan alistaa omille maallisille valtapyrkimyksille.”
kalvinistit nyt kitkevät senkin vähän sakraalisuuden, mitä kenties muualla sakramentteihin on jäänyt. Muuten katson kristinuskoa enemmän näin päin, kuten jo teosofit ja tolstoilaiset aikanaan 100v. sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti