Tosieurooppalaisia

Pohjanmaalla on pitkät perinteet aina Kokkolan kirkkoherra Chydeniuksesta nykypäiviin saakka papillisesta ajattelusta yhteiskunnallisen ajattelun korkeimpana asteeena. Mutta se on vanhaa ja juuri se on historian saatossa muuttunut!

Vanha synnytti ääripisteenä asenteen, jolle oli ominaista mm. ehdoton kuuliaisuus esivallalle, nöyryys tulla kutsutuksi valituista valituimpiin, ehkä peräti valtion virkaan.

Alttius meni niin pitkälle että poliittiset himot syrjäyttivät inhimilliset tunteet: vakoiltiin naapureita ja paljastettiin omia vanhempia.

Kehittyneempi ajattelu:

Ei mennä näkymättömän selän taakse, eikä leikitä Jumalaa maan päällä, vaan kannetaan henkilökohtainen vastuu omista valinnoista. Eletään ihmisinä ihmisten maailmassa; kukaanhan ei esim. ole pudonnut taivaasta virkaan, eikä syntynyt neitsyestä ilman sidonnaisuuksia omaisiinsa.

Mutta samaan aikaan kun suomenruotsalaiset nauttivat kyläjuhlissaan iloisesta yhteisöllisyydestään tarpovat kymmenet tuhannet suomenkieliset jälleen kerran Pohjanmaan lakeuksilla herätysjuhliinsa kiittämään näkymätöntä kättä olemassaolostaan.

Ranskalainen historioitsija Braudel onkin osuvasti kirjoittanut että uskonnon mukanaan tuoma nöyryys on ensiksi menettänyt otettaan sieltä minne se ensiksi oli tullutkin: etelän ja mannermaan metropoleissa; viimeksi ote höltyy sieltä minne se viimeksi oli saapunutkin: periferiassa.