Modernia eurooppalaista ajattelua

Perässähiihtäjä kysyi 20.5. Kestääkö urhous EU:ssa?

Vastaus riippuu näkökulmasta:

Jos EU ymmärretään, kuten mm. Vaclav Havel on kirjoittanut, historian merkittävimpänä rauhanliikkeenä joka syntyi ihmisen yläpuolelta ajattelevien ideologioiden törmäyksen jäljiltä täysin uudenlaisena tapana organisoitua alhaaltapäin; tunnustaen jokaisen yksilön ainutlaatuisen ihmisarvon luomalla turvallisuutta ruohonjuuritasolta ylöspäin, niin silloin kulttuurin paikallisuuteen perustava "urhous" kestää.

Mitä kevyemmät ideologiset rakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Katkeraa kyllä Havelin kannalta: Tsekkoslovakiakin hajosi!

Jos taas katsotaan, kaikkea vierasta ja ulkomaalaista ihannoiden -kuten perinteisesti meillä tehdään- , niin silloin EU näyttäytyy oppineiden hienona projektina, vähän niin kuin Mikael ja Teemu edellä esittävät.

Valitan koukeroista ilmaisuani, vaikka olen paljon ajatellut näitä vaikeasti ilmaistavia helppoja asioita. Mutta niinhän Suomikin joutui EU:hun - kuin koira veräjästä.

15.5.

Kolmessa viikossa ehtii tehdä vaikka mitä, kunhan toimii räväkästi.

Eihän siitä ole kuin muutama kuukausi kun Financial Times nimesi Jyrki Kataisen EU:n parhaimmaksi valtiovarainministeriksi ja talouslaman vakuuteltiin ohittavan Suomen, kunhan Into, Tieto ja Taito päästetään pelikentälle ja edellisessä kampanjassa huhkinut Toivo pidetään vaihtopenkillä.

Keskusta ehtisi puolestaan julistautua uudelleensyntyneeksi alkiolaiseksi ihmisarvon ja henkilökohtaisen vapauden puolustajaksi.

Edustautuuhan UKK:n äijä-jätkä-hahmo monelle maahenkiselle jonkinlaisena vaikeasti ilmaistavana lapsuuden tunnelmana; sinänsä positiivisena ihmisarvon loukkaamattomuutena; suomenkielisyytenä omana arvonaan; tunteena olla hyväksytty sellaisenaan ilman että pitäisi hävetä omaa olemassaoloaan.

Sanalla sanoen modernia eurooppalaista ajattelua.

Liberalismin uusi nousu

Sunnuntaina aamupäivällä kolmosen ratikka täyttyi rautatieaseman pysäkiltä lähtien aasialaisesta väestä. He jäivät kyydistä Tehtaankadulla, roomalaiskatolilaisten kirkolla, jonne monikulttuurista hartausväkeä oli kokoontunut niin paljon etteivät kaikki mahtuneet sisälle.

Kaikesta päätellen maan tunnetuimman katolilaisen Timo Soinin - Espoon Jesse Jacksonin - maine oli vetänyt heitä puoleensa.

Kävelin siitä rantakahvilaan lukemaan päivän lehtiä. Hbl kertoi Rkp:n juuttuneen poliittiseen suohon, josta nousemiseksi järjestetään lokakuussa strategiapalaveri. Liberalismin perinnöstä on syntymässä tuima taisto, arvelee rkp.

Onko kieli yhtä kuin ideologia, tai uskonto? kyselee rkp. Itsekriittisyydessään merkille pantavaa pohdintaa, joskaan ei taida ehtiä vaikuttaa näissä EU-vaaleissa.

-----------------------------------------------

1860-luvulla valmistunut katolinen kirkko, Pyhän Henrikin katedraali, palveli aluksi Helsingin varuskuntakirkkona Venäjän armeijassa palvelleita puolalaisia sotilaita mutta myös Suomeen tulleita katolisia kauppiaita ja taitelijoita.

Taikajuomaa Hämeen linnassa

Idän karhun uhkaa torjumaan perustettujen pohjoismaisten yhteistyöelinten merkityksen kutistuttua EU:n myötä, on ymmärrettävää, että Hämeen linnan kokoustakin arvioidaan kriittisesti, vaikka HS:n pääkirjoitus antaa ymmärtää kaiken olevan hyvin kunhan muistellaan historiaa ja opitaan ruotsinkieltä.

Mutta kannattaa lukea myös HBL:ää, jonka pääkirjoittaja toteaa Pohjoismaiden Neuvoston olevan todellisessa kriisissä, koska kansalaiset kokevat sen askartelevan väärien asioiden parissa. Sen sijaan, että käsiteltäisiin rajat ylittävää rikollisuutta ja turvallisuuspolitiikka, askarrellaan kulttuuri- ja kielikysymysten parissa.

Hämeen linnan tiedotustilaisuudesta päätellen G20-ryhmän ytimeen pyrkivä Matti Vanhanen alkaa yhä selvemmin kuullostaa Paavo Lipposelta. Itämeren pelastajan roolikin passaisi hänelle ilmeisen hyvin.

On vähintäänkin aiheellista kysyä pitäisikö kahden hallituksen ylipäätään mennä keskiaikaiseen linnaan vannomaan verivaloja kuten pikkulapset konsanaan. Neulalla pistetään sormesta pisara ja sanotaan, että kaveria en jätä, en ikinä!, mutta pientä Stora-Ensoa ei sentään painosteta.

Vakavammin puhuen, ehkä Hämeen linnan kätköissä valmisteltiin seuraavaa hallituspohjaa? Onhan tunnettua, että Suomi-laiva seilaa pystyssä kunhan sitä muistetaan varjella joltakin vaaralta.

Sotaa ei ole näköpiirissä, joten muuta epäpoliittista on keksittävä. Siispä Itämeri on pelastettava. Timo Soini on propellipäisten tohtoreidensa kanssa jo ilmoittautunut talkoisiin, Matti Vanhasen ja monen muun lisäksi.

Sankarikirjoittajia

Olemmeko tienhaarassa, kulttuurien törmäyksen käännekohdassa jolloin syrjäinen kulttuurimme astuu globaaliin tietoisuuteen?

New York Times on esitellyt näyttävästi Elina Hirvosen esikoiskirjan, Virossa kohistaan Sofi Oksasen romaanin ympärillä.

Savon maakuntalehdessä kerrottiin suomalaisesta sankarikirjoittajasta joka oli lähettänyt henkilökohtaisen kirjeen presidenttiehdokas Barack Obamalle. Nyt kirjeen kijoittaja, Kirkon ulkomaantoiminan johtaja Antti Pentikäinen, on saamassa kutsun Obaman ”sparrausryhmään” herättämän presidentin omatuntoa kehityskysymyksissä.

Toimittajan kysymykseen olisiko mahdollista nähdä kirjettä opiksi muillekin, Pentikäinen valitteli sisällön olevan liian kovaa tekstiä laajempaan käyttöön.

Maasta se pienikin ponnistaa, eikä ihmeiden aika ole sittenkään ohi.

Lisää intellektuelleille

Kemppinen: Olin ajatellut lähettää Lipposelle ja Tuomiojalle ja miksei Halosellekin sellaisia terveisiä, että tämä Enquistin uusi kirja on myös tutkielma siitä, miten sovittaa yhteen sosialidemokratia ja totuus.

Jos sopii, ehdottaisin kysyttäväksi kenen yllyttämänä eduskunta on takonut ympärilleen älyllisen teräspannan: Suomen Pankki, YLE, Ulkopoliittinen instituutti, Sitra, ja kenties erikoisimpana Eduskuntatutkimuksen keskus (EK).

Voisi myös udella kutsuiko puhemies Niinistö muumipapan menneellä viikolla pysäyttämään eduskunnan kellot vai mikä Ahtisaaren pitämän luennon idea oli?

Kokemuksesta tiedän, että vastausta voi odottaa lukevansa vuosien päästä, ja silloinkin rivien välistä.

Lähinnä intellektuelleille

Nyt kun puhemies Niinistö on käyttänyt muumipappaa eduskunnassa pysäyttämässä kellot ja toisaalta maalaisten puolue on tukevasti turpeeseensitomistieteiden maistereitten johdossa, sopinee muutama sananen Turun yliopiston yhteyteen vuonna 2002 perustetusta Eduskuntatutkimuksen Keskuksesta.

EK:n huippututkija Henna Virkkunen vaikutti telkkarissa niin tavattoman kiltin ja ahkeran oloiselta, että joku looginen selitys hänen ministeriydelle pitää löytyä. Niinpä surffasin sinne ja tänne ja sieltähän se pulpahti pian esille: lisensiaattitutkimus -välkkäri työn alla- ministerien kohueroista "Ministeri saa syyttää vain itseään" - siis oikeasta aiheesta tähän aikaan ja paikkaan.

Lähetin päiväkirjani mukaan kulttuuriministeri Claes Anderssonille 9.10.1996 apuraha-anomuksen, jonka sisällön ydin meni suunnilleen näin:

Tutkitaanko suomalaisissa yliopistoissa eliittejä kun kerran tutkitaan populismia, sen vastakohtaa? Italiassa on ainakin tutkittu ja paljon.

Läntisen sivilisaation historia on ketju, joka koostuu renkaista, jotka ovat syntyneet vapautusliikkeiden taistelujen tuloksista, kirjoitti fasismin vastaisessa taistelussa karaistunut Antonio Gramsci. Kukin emansipaatio on hyötynyt aikaisempien kokemuksista. Kamppailu on aina kohdistunut eliittien —jotka poikkeuksetta kutsuvat itseään vähemmistöiksi— harvainvaltaa ja etuoikeuksia vastaan.

Eliitit eroavat vähemmistöistä mm. siinä, että ne ovat varmoja oikeutuksestaan ja puhuvat spontaanisti kaikkien puolesta koska ”Jumala” on käskenyt heitä hoitamaan hallitustehtäviä sivistyksen eduksi. Tosipaikan tullen jumala kuitenkin yllättävän helposti hylätään, kun taas kaikkein vastahakoisimmin luovutaan maallisista etuoikeuksista; onhan mukava tietää saaneensa huomenlahjana kultareunan elämäänsä. Erityisasemiaan puolustaessaan eliitit pelkäävät että heitä alettaisiin kohdella samalla tavalla kuin he ovat itse aina kohdelleet muita.

EU:n hallinnon uudistamista tutkinut Martyn Oliver pitää filosofian historian kirjassaan Gramscia yhtenä 1900-luvun huomattavimmista yhteiskuntafilosofeista, koska hän on yksi niistä, joiden ajatukset ovat varsin pitkälti EU:n myötä toteutuneet.

Kiteytettynä filosofia ei ole enää korkeasti koulutettujen salatiedettä, vaan itseasiassa kuka hyvänsä voi kehittyä filosofiksi.

Varmuuden vuoksi lähetin 30.10.1996 kopion anomuksesta pääministeri Lipposelle. Sain julkisuudessa rivien välissä erittäin vihaista palautetta: meillä vähemmistöä ei pidä tulkita eliitiksi!

Ilkka Kanerva on verrannut HBL:ää ääri-islamistisiin kivittäjiin.

Huomaan kirjoittaneeni blogiini viime keväänä 28.3.2008:

Joskus HBL:n nettilehteä lukiessa on tuntunut siltä kuin olisin päässyt kurkistamaan Kanerva-affäärin sylttytehtaalle (ruots. tankesmedja, engl. think tank).

"Liian paljon paskaa pöydällä", huudahtaa Åbo Akademin professori Gustav Djupsund. Muutenkin aivan hurjia asenteita, ei ollenkaan tästä ihmisten maailmasta vaan totaliteettien yhteiskunnasta: "hänen käyttäytymisensä koskee kaikkia, hänhän on ministeri!" (Hans agerande angår alla, han är ju minister!)

Ollaan eurooppalaisia

Ehkäpä me olemme yleisemminkin unohtaneet läntisen ihmisen kestäviä totuuksia, joista vanhempamme jaksoivat meitä vaatimattomissakin oloissa muistuttaa, kun he opastivat lapsiaan elämäntaipaleelle:

-Hoida omat asiasi: ei itsellinen tarvitse välivouhkia asioitaan järjestelemään.

-Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.

-Raukat ne menkööt merten taa, me emme ryhdy ruotsalaisten rengeiksi tai piioiksi.

-Katsoa saa, mutta ei koskea.

-Rumat on kateellisia ja halut ne on hiirelläkin.

-Ihmiseksi eläminen on sitä, että säästää toisen häpeältä.

-Kintuillekuseskelijoita kyllä ilmaantuu ympärillesi, kunhan alat jotakin yrittää.

Meistä, siis muistakin kuin Matti Vanhasesta, on tullut liian kirjanoppineita, ja kilttejä!