Lisää intellektuelleille

Kemppinen: Olin ajatellut lähettää Lipposelle ja Tuomiojalle ja miksei Halosellekin sellaisia terveisiä, että tämä Enquistin uusi kirja on myös tutkielma siitä, miten sovittaa yhteen sosialidemokratia ja totuus.

Jos sopii, ehdottaisin kysyttäväksi kenen yllyttämänä eduskunta on takonut ympärilleen älyllisen teräspannan: Suomen Pankki, YLE, Ulkopoliittinen instituutti, Sitra, ja kenties erikoisimpana Eduskuntatutkimuksen keskus (EK).

Voisi myös udella kutsuiko puhemies Niinistö muumipapan menneellä viikolla pysäyttämään eduskunnan kellot vai mikä Ahtisaaren pitämän luennon idea oli?

Kokemuksesta tiedän, että vastausta voi odottaa lukevansa vuosien päästä, ja silloinkin rivien välistä.

Lähinnä intellektuelleille

Nyt kun puhemies Niinistö on käyttänyt muumipappaa eduskunnassa pysäyttämässä kellot ja toisaalta maalaisten puolue on tukevasti turpeeseensitomistieteiden maistereitten johdossa, sopinee muutama sananen Turun yliopiston yhteyteen vuonna 2002 perustetusta Eduskuntatutkimuksen Keskuksesta.

EK:n huippututkija Henna Virkkunen vaikutti telkkarissa niin tavattoman kiltin ja ahkeran oloiselta, että joku looginen selitys hänen ministeriydelle pitää löytyä. Niinpä surffasin sinne ja tänne ja sieltähän se pulpahti pian esille: lisensiaattitutkimus -välkkäri työn alla- ministerien kohueroista "Ministeri saa syyttää vain itseään" - siis oikeasta aiheesta tähän aikaan ja paikkaan.

Lähetin päiväkirjani mukaan kulttuuriministeri Claes Anderssonille 9.10.1996 apuraha-anomuksen, jonka sisällön ydin meni suunnilleen näin:

Tutkitaanko suomalaisissa yliopistoissa eliittejä kun kerran tutkitaan populismia, sen vastakohtaa? Italiassa on ainakin tutkittu ja paljon.

Läntisen sivilisaation historia on ketju, joka koostuu renkaista, jotka ovat syntyneet vapautusliikkeiden taistelujen tuloksista, kirjoitti fasismin vastaisessa taistelussa karaistunut Antonio Gramsci. Kukin emansipaatio on hyötynyt aikaisempien kokemuksista. Kamppailu on aina kohdistunut eliittien —jotka poikkeuksetta kutsuvat itseään vähemmistöiksi— harvainvaltaa ja etuoikeuksia vastaan.

Eliitit eroavat vähemmistöistä mm. siinä, että ne ovat varmoja oikeutuksestaan ja puhuvat spontaanisti kaikkien puolesta koska ”Jumala” on käskenyt heitä hoitamaan hallitustehtäviä sivistyksen eduksi. Tosipaikan tullen jumala kuitenkin yllättävän helposti hylätään, kun taas kaikkein vastahakoisimmin luovutaan maallisista etuoikeuksista; onhan mukava tietää saaneensa huomenlahjana kultareunan elämäänsä. Erityisasemiaan puolustaessaan eliitit pelkäävät että heitä alettaisiin kohdella samalla tavalla kuin he ovat itse aina kohdelleet muita.

EU:n hallinnon uudistamista tutkinut Martyn Oliver pitää filosofian historian kirjassaan Gramscia yhtenä 1900-luvun huomattavimmista yhteiskuntafilosofeista, koska hän on yksi niistä, joiden ajatukset ovat varsin pitkälti EU:n myötä toteutuneet.

Kiteytettynä filosofia ei ole enää korkeasti koulutettujen salatiedettä, vaan itseasiassa kuka hyvänsä voi kehittyä filosofiksi.

Varmuuden vuoksi lähetin 30.10.1996 kopion anomuksesta pääministeri Lipposelle. Sain julkisuudessa rivien välissä erittäin vihaista palautetta: meillä vähemmistöä ei pidä tulkita eliitiksi!

Ilkka Kanerva on verrannut HBL:ää ääri-islamistisiin kivittäjiin.

Huomaan kirjoittaneeni blogiini viime keväänä 28.3.2008:

Joskus HBL:n nettilehteä lukiessa on tuntunut siltä kuin olisin päässyt kurkistamaan Kanerva-affäärin sylttytehtaalle (ruots. tankesmedja, engl. think tank).

"Liian paljon paskaa pöydällä", huudahtaa Åbo Akademin professori Gustav Djupsund. Muutenkin aivan hurjia asenteita, ei ollenkaan tästä ihmisten maailmasta vaan totaliteettien yhteiskunnasta: "hänen käyttäytymisensä koskee kaikkia, hänhän on ministeri!" (Hans agerande angår alla, han är ju minister!)

Ollaan eurooppalaisia

Ehkäpä me olemme yleisemminkin unohtaneet läntisen ihmisen kestäviä totuuksia, joista vanhempamme jaksoivat meitä vaatimattomissakin oloissa muistuttaa, kun he opastivat lapsiaan elämäntaipaleelle:

-Hoida omat asiasi: ei itsellinen tarvitse välivouhkia asioitaan järjestelemään.

-Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.

-Raukat ne menkööt merten taa, me emme ryhdy ruotsalaisten rengeiksi tai piioiksi.

-Katsoa saa, mutta ei koskea.

-Rumat on kateellisia ja halut ne on hiirelläkin.

-Ihmiseksi eläminen on sitä, että säästää toisen häpeältä.

-Kintuillekuseskelijoita kyllä ilmaantuu ympärillesi, kunhan alat jotakin yrittää.

Meistä, siis muistakin kuin Matti Vanhasesta, on tullut liian kirjanoppineita, ja kilttejä!

Teit isäin astutaan

Isän poikaansa suurempi sotilaallinen menestys näyttää takaavan poliittisen menestyksen, etenkin jos tulee Itä-Suomesta.

Sotilasmestari isä- Ahtisaaren Martti-poika varttui Kuopion kasarmeilla; sankarillisten setiensä jalanjäljille varhaisiällä muuten vaan uudestisyntynyt Paavo Lipponen, Rissalan lennostoa palvelleen isä Kataisen vanavedessä upseereiden univormuja ihaillen katselleen äidin Jyrki-poika, sekä Mikkelin päämajakaupungin kiltit pojat Erkki Liikanen ja Olli Rehn. Myös Seppo Kääriäinen on ollut puolustusministerinä, samoin kuin maalaisten ääntä käyttävä Matti Vanhanen vaikka tuleekin Espoosta.

Lipposen ärhäkkä tappelupukari Heidi Hautala on everstin tytär, samoin pohjoiskarjalaisten edusnainen Tarja Cronberg, joka on käynyt elitistisen koulutiensä Suomalaisen Yhteiskoulun kautta Erkki Tuomiojan ja Suvi-Anne Siimeksen tapaan.

Läntistä ajattelua

Totuuksista tärkein on, että demokratian vapaus ei ole turvassa, jos kansa sietää yksityisen vallan kasvavan pisteeseen jossa siitä tulee vahvempi kuin heidän demokraattinen valtionsa itse on. Sitä syvimmiltään on fasismi - hallitus jonka omistaa yksilö, ryhmä, tai mikä tahansa kontrolloiva yksityinen voima.
-Franklin D. Roosevelt

Suuret sielut puhuvat ideoista, keskinkertaiset tapahtumista, pienet ihmisistä
-Eleanor Roosevelt

Demokratia ei kasva puussa

(mänty synnyinkotini Sonkajärven Punapellon pihasta.
Talon pääty kuuluu samalla paikalla nykyisin siajitsevaan Finndomon talotehtaaseen)

Antti Kaikkonen varmaankin muistaa keskusteluni hänen kanssaan Isossa Omenassa jonkin edellisen vaalin alla?

Samoja murheita kävin sittemmin purkamassa Jarmo Korhoselle puoluetoimistossa.

Silloin olin, ja olen yhä hämmästynyt miten sukkelasti kokoomus imaisi vaaliteemoihinsa niitä "korva kuuntelee" teemoja, joita minäkin olin pitänyt moderneina eräissä nettifoorumeissa.

Demokratian ymmärrän niiden aatteeksi joiden mielestä ihmisen pitäisi voida menestyä omilla henkilökohtaisilla kyvyillään kun taas konservatiivit pohjaavat perittyyn asemaan tai omistukseen. Keskustassa lienee molempia suuntauksia?

Köyhän asiasta puhumisen on koettu loukkaavan konservatiivien tunteita. Pitäisikö siis uudistaa puhetapoja: puhuttaisiinkin köyhän asian sijaan ihmisarvosta, siten että se kuuluu jokaiselle.

Niin maalaisella kuin kaupunkilaisellakin on ihmisluonto ja tämä ihmisluonto, joka samalla on ihmisen idea, on kaikilla ihmisillä.
Puhetapojen uudistus voisi johtaa demokratian kehitysprojektiin.

Ei pelkästään rahasta

(kuvassa Espoon tuomiokirkko)

Varmaankin politiikan alavireessä on kysymys myös puhutusta kielestä ja yleisemmin ilmeestä. Eikös vanha sanonta köyhän asiasta ole nykykielelle käännettynä vaatimusta ihmisarvosta?

Se on yksilön inhimillistä arvokkuutta; jotakin joka kuuluu jokaiselle, säädystä tai asemasta riippumatta. Siis pitäisi puhua toivosta, ja paremmasta tulevaisuudesta sekä yksilön oikeuksista vaikuttaa omiin valintoihinsa. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus.

(lisää keskustelua Suomenmaa-lehdessä)

----

Tulipa mieleen J-K Paasikiven epäilleen kauan sitten suomalaisten poliittista järkeä, nyt kun meidän kuninkaalliset Tarja&Pentti, Matti&Sinikka ja Sauli&Jenni (ei tosin saanut viisumia) ovat juuri skoolanneet Karl Gustav&Silvian kanssa Tukholmassa sille 200-vuotiselle ilosanomalle että yhteiset sodat on voitu tapella muualla kuin Ruotsinmaalla.

Taidanpa sittenkin mennä Iisalmeen keväämmällä kuuntelemaan valtakunnalliseen vateraanijuhlaan komentaja Kaskealan yhteislaulua ylipäällikön kanssa.

Täss' Savon joukko tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan!

----

Onhan joskus väkijoukkojen liikehdintä saavuttanut arvaamattomia mittasuhteita. Vaclav Havel on kirjoittanut ns. Prahan kevään kokemuksista viisastuneena ihmisissä piilevän suorastaan pelottavaa potentiaalia.

Hieman kärjistäen; russofobia heijastaa suomalaisuuden paradigmaa: jollakin — millä tahansa — perusteella "enemmistöön" luokitellut muodostavat pelkällä olemassaolollaan uhan "vähemmistöön" kuuluville.

Toisenlaista ajattelua kuulimme eilen Obamalta: elämässä on kysymys ihmisarvosta, Se siis on yksilön inhimillistä arvokkuutta, jotakin joka kuuluu jokaiselle, säädystä tai asemasta riippumatta.