Torakoita ylös ja alas

Silloin siellä jossakin osui Simo Häyhä satoja kertaa puun oksalta käsin, nyt ovat EU:n suomalaiset sotilasneuvojat Ilkka Salmi ja Georgij Alafuzoff mukana tuloksena 5000 kuollutta torakkaa Donbassissa, eikä mikään ole meillä muuttunut: vanhatestamentillinen rautanyrkki; iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa, minä Herra olen puhunut; rahan valta ja omaisuusarvon kasvattaminen yli ihmisarvon, vaikka moni osaisi lukea.

Suomalaiset kirjailijat liikkuvat samoissa piireissä poliitikkojen kanssa nauttimassa kustantajien ja rahamiesten seurasta. Kartanoita vertaillaan, siteerataan Kordelinia ja Armfeldt mainitaan toisinajattelevien investointipankkiirien parissa. Donbassin kaatuneista torakoista vaietaan.

"Viehätysvoima on sitä, että osaa kuulla myönteisen vastauksen, vaikka ei olisi esittänyt selvää kysymystäkään", kirjoitti Albert Camus, universaali ihminen.

Donbassin väki on saamassa oikeuden omakieliseen hallintoon. Suomalaiset konsultit Astrid Thors etunenässä korvattiin italialaisilla.

Tapani Heikan mainio kolumni tänään HS:ssa:

Hyvinvointivaltio, hyvinvointivaltio. Semmoista se on peruskouluihmisen kanssa keskustelu. Ei ole väliä, mikä on kysymys, vastaus on aina sama.

Hyvinvointivaltio. Ihana sana, siinä on kaikki, otetaanpa tähän väliin virsi 485.

Peruskouluihminen. Jos olet alle 45-vuotias, olet luultavasti sellainen. Olen pahoillani. Kerron tässä kolumnissa, kuinka tuhositte Suomen.

Kun Nokia tahkosi tulosta kymmenen vuotta sitten, peruskouluihmiset innostuivat: tämä on meidän koulutusjärjestelmämme ansiota! Näin siis pääteltäköön: yhteiskunnan menestys tai vaikeudet voidaan johtaa sen koulutusjärjestelmästä.

Peruskoulun käynyt sukupolvi on kasvanut päättäjien ikään, ja se näkyy. Hirveää on tuho. Politiikka on sekaisin kuin seinäkello. Suomen talouskehitys on Euroopan häntäpäätä. Koulutettu väki pakenee. Peruskoulun tehtävä oli juurruttaa Suomeen tasa-arvo. No, tässä sitä ollaan yhdessä kaivon pohjalla, pääsisimmekö kaikki yhdessä kaivamalla vielä vähän syvemmälle?

Peruskouluihmisiä ryhdyttiin tuottamaan 1970-luvulla, kun vasemmisto sai toteutettua unelmansa kokonaisen elämänalueen valtiollistamisesta. Ikäluokat otettiin yhteiskunnan haltuun neljännesvuosisadaksi. Käytännössä kaikki koulutus ensimmäisestä luokasta tohtorinpromootioon sosialisoitiin.

Peruskouluihmisestä haluttiin kasvattaa niin moniarvoinen, sivistynyt ja suvaitsevainen, että kaikki muihin arvoihin perustuva opetus eliminoitiin suvaitsevaisuutta häiritsemästä. Suomen yli pyyhki jättimäinen yhdenmukaistamisen aalto, joka jyräsi sukupolvien mittaiset arvet suomalaisiin asenteisiin, poliittiseen kulttuuriin ja elinkeinorakenteeseen.

Nuorta ihmistä, joka on onnistunut pysymään tämän putken ulkopuolella, on hyvin vaikea löytää. Seuraukset tuntuvat. Peruskouluihminen on hyvinvointivaltion soturi, maailman parhaiten koulutettu idiootti.

Hyvin harvoin tapaan ihmisiä, joilla olisi kehittyneempi kyky elää maailman realiteettien ulkopuolella kuin peruskouluihmisellä, kenties uskonnollisia kultteja lukuun ottamatta. Peruskoulun yhteiskunnallisen opetussuunnitelman pohjaksi päätettiin näet ottaa kolme kulmakiveä: 1) riippumattomuus politiikassa, 2) omavaraisuus taloudessa ja 3) itseluottamus kansallisessa puolustuksessa.

Tai no, nuo olivat Pohjois-Korean Juche-aatteen kulmakivet, mutta hyvin ne vastaavat peruskouluihmisen ajattelumaailmaa.

Suomen talous on omavaraista ja riippumatonta globaaleista markkinoista. Toimivin tuotantolaitoksemme on kilometritehdas, joka sylki viimekin vuonna tuotantoennätyksen: 30 000 uutta, Euroopan tasa-arvoisimmin koulutettua työtöntä! Kansallisessa puolustuksessa Suomi vetää ihan omaa, riippumatonta linjaa, luottaa itseensä ja pysyy länsimaisen yhteistyön ulkopuolella.

Miksi yhteiskunnan oikea moniarvoisuus sitten olisi tärkeää? Siksi, että uusii tieto syntyy variaatioista ja erilaisuudesta. Hieman samaan tapaan kuin evoluutio etenee lukemattomien muunnelmien tuloksena.

Kukaan ei tiedä mitkä ideat voittavat. Tästä syystä useimmat yhteiskunnat kouluttavat lapsensa moniarvoisesti. Aatteelliset, pedagogiset ja uskonnolliset koulukunnat saavat elää rinnan. Nykyaikaisten talouksien tärkein pääoma, uusi tieto, kumpuaa tästä arvojen, talousmallien, uskomusten ja kulttuurien monipuolisuudesta.

Tämä tietoa synnyttävä variaatio on 40 vuoden ajan kitketty juurineen suomalaisesta yhteiskunnasta. Suomen menestyksen reseptiksi valittiin hyvinvointivaltio, ja kansalaiset koulutettiin puolustamaan sitä kaikissa oloissa.

Sen tuomasta tasa-arvosta voimme nyt Euroopan hitaimmin kasvavana taloutena yhdessä nauttia.

Täällä Yhdysvalloissa käy silloin tällöin peruskoulusta puhuvia asiantuntijoita. Heitä kuunnellaan mielellään, onhan Suomen koulutusjärjestelmä maailmankuulu. Puhujaa katsotaan uteliaina hetken aikaa. Mitähän annettavaa ihmisellä mahtaa olla meille?

Sitten paljastuu, että peruskouluihmisellä ei ole mitään myytävää. Ihmiset hajaantuvat.

Peruskouluihminen, koulumaailman amissi, palaa kotiin kultin lempeään syliin.

Kirjoittaja on Yhdysvalloissa, Washington DC:ssä asuva toimittaja ja yrittäjä, joka tekee väitöskirjaa digitalisaatiosta ja demokratiasta.

Suomen kohdalla älynpimennys on täydellinen ja pysyvä olotila

Kun Alexander Stubb sanoo, että on vain yksi asia josta kokoomus ei Säätyläisten talon hallitusneuvotteluissa tingi - laskelmat saadaan Suomen Pankista ja valtiovarainministeriöstä - niin se tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että on olemassa vain yksi turvallisuusuhka josta ei neuvotella -Ruotsi, ruotsi ja ruotsi- koska kasakka ottaa sen mikä on löyhästi kiinni.

Nää on muuten tosi kovia poikia, nämä rintama-ajan miesten lapset, Martti Hetemäki, Erkki Tuomioja ja miksei myös Lauri Ihalainen, jonka Niilo Hämäläinen nosti Keski-Suomesta kasvamaan poliittista korkoa. Siellä on yhä vvm:n rappukäytävän seinällä esillä Eugen Schaumanin muistolaatta.

--------------------------------------

Sen verran hupaisa sattuma, että sallittaneen koska osuu kuin Kaisan laukaus makuulta:

"Presidentti Tarja Halonen on nimitetty Kansallisgallerian hallituksen puheenjohtajaksi. Hän aloittaa tehtävässä toukokuun alussa. Kansallisgallerian museoita ovat Ateneumin taidemuseo, nykytaiteen museo Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo.

Kansallisgallerian hallitusta johtanut Timo Viherkenttä eroaa tehtävästä omasta pyynnöstään. Hän anoi eroa tultuaan nimitetyksi alivaltiosihteeriksi valtiovarainministeriöön."

Nuorena ollessani kauppa-ja teollisuusministeriön virassa kansliapäällikkö Bror Wahlroos kehotti ystävällisesti varomaan demareita, noita hyödyllisiä idioottejea. Silloin se kirpaisi aika pahasti, mutta elämä on opettanut.

Halonen suojelee epäilemättä myös Eugen Schaumanin muistolaattaa Yliopiston vastapäisen talon rappukäytävässä.

-------------   

Suomalaisia johdetaan edestä titteleillä, kuten aaseja porkkanoilla. Perinteisesti himoituimpia ovat "presidentti" ja "maailmanpolitiikan asiantuntija" a la Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Martti Ahtisaari, Paavo Lipponen. Tämän kevään uutuutena esitellään "toisinajattelijoita", kuten Reijo Tossavainen ja Björn Wahlroos, joita yhdistää "työmies" Matti Putkonen Dianapuiston toimistolla.

Jokaisessa on presidenttiainesmiestä

Kirjoitellessani kotona Espoossa johdantoa "Kalervon" tarinaan elämisestä suomenkielisenä Suomessa ja Euroopassa kuuntelen syrjäkorvalla Ylä-Savon paikallisradio Sandelsista piispantarkastusta Iisalmessa suorittavaa Jari Jolkkosta.

Kalervon tarinaa on kirjoitettu Firenzen ja Rooman sekä Moskovan kahviloissa etsittäessä vastausta kysymykseen miksi eräät sivistyneet länsieurooppalaiset olivat kutsuneet Suomea läntisen ajattelun umpiperäksi. Tarinaa on viimeistelty Suo­men sotahistoriaa uhkuvien pääkaupunkiseudun kirjastojen hyllyjen välissä sekä iltakoulukaveri Tainan rohkaisemana Tapiolan baarin tiskillä että tutun vahtimestarin innostamana Haukilahden pystybaarissa.

Johtopäätökset ovat Sonkajärveltä maailmalle lähteneen omia ja sellaisinaan erilaisia kuin mitä on totuttu kuulemaan pappiloiden pehmustetuissa paikoissa varttuneiden suusta. Kuopion piispa Jari Jolkkonen otti viime syyskuussa Sonkajärvellä pitämänsä veteraanijuhlan puheen johdannoksi presidentti Mauno Koiviston vuonna 1944 sotamiehenä kirjoittamat sanat: ”Tilanne tuntuu nyt raskaammalta kuin koskaan Suomen historiassa. Toivokaa parasta ja rukoilkaa puolestamme.”
-"Mikä on tilanne nyt Suomessa, Euroopassa ja maailmassa? jatkoi Jolkkonen. Onko sotamies Mauno Koiviston huokaus 70 vuotta sitten saanut uutta ajankohtaisuutta?"

Jolkkosen mukaan piispantarkastus Iisalmessa suoritettiin sattumalta Talvisodan alkamisen muistopäivänä.

-------------------

Kauan ehdittiin tottua ajatukseen, että läntisen valloitussodan viimeinen näytös olisi koettu holocaustin myötä, mutta sinikeltaisia kravatteja käyttävien yritys "läntisen" pakkokulttuurin (vanhatestamentillinen rautanyrkki: iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa, minä Herra olen puhunut; rahan valta ja omaisuusarvon kasvattaminen yli ihmisarvon) viemiseksi Itä-Ukrainaan on osoittanut toiveet turhiksi. Uskoimme pysyvän rauhantilan EU:n myötä vakiintuneen Euroopassa, mutta se näyttää murtuneen, ellei politiikkaan saada uusia kasvoja.

Ruotsi, ruotsi, ruotsi

Ruotsinkielen asemasta Suomessa puhuttaessa ongelmaksi muodostuu kansainvälisen vertailukohdan puuttuminen.

Niissä maissa, joita me itse pidämme sivistysmaina, ei missään muutaman prosentin kieli nautti kansalliskielen asemaa. Itse asiassa EU-aikana syntyneet uudet valtiotkin ovat yksikielisiä, niin Viro ja toiset Baltian maat kuin muut entisen Itä-Euroopan maat. Niissä kaikissa käytetään paikallista tavallisen rahvaan kieltä, kuten myös vanhoissa läntisen sivilisaation maissa, esim. Ruotsissa, Tanskassa ja Italiassa.

Kielten oppiminen ei kiinnostuneille ole enää suurikaan haaste nykytekniikan helpottaessa. Miksi sitten "Ruotsi, ruotsi, ruotsi"? Ettei "kasakka vie kieltä jos se on löyhästi kiinni"

Kieli viedään jos se on löyhästi kiinni

Mikko Elon blogissa pohditaan presidenttiainesmiesten aiheita, ja sehän sopii vaikka Obaman suhde Israeliin kuohuttaakin juuri nyt USA:n politiikkaa Ukrainaa enemmän.

Paavo Väyrynen syyttää USA:n johtamaa "uutta Eurooppaa" Ukrainan kriisin lietsomisesta, mutta on ilokseen havainnut Hollanden yhdessä Merkelin kanssa löytäneen "Vanhan Euroopan" ikuisia arvoja pelastamaan Ukrainaa.

Jospa Paavo on oikeassa? Näyttäähän sinikeltaisia kravatteja käyttävien innokas kulttuurin vientipolitiikka Donbassiin joutuneen vaikeuksiin yksilön ihmisarvon ja vapausihanteiden herättyä henkiin myös EU:n italialaisen ulkoministeri Mogherinin toimissa.

Väyrynen lukee "uusiksi eurooppalaisiksi" Stubbin, Haglundin, Baltian maat ja ainakin Puolan.

Kulttuurin vientipäällikkö Tuomioja on saatu gallupissa suosituimmaksi ministeriksi, eikä liene sattumalta hallituksen vedellessä viimeisiä sauhuja - kestävällä pohjalla tulevaakin ajatellen. Ruotsi, Ruotsi, Ruotsi. Suomella on vain yksi turvallisuuspoliittinen ongelma: turvata ruotsin asema, ettei ryssä tule ja vie kieltä.