28.3.2015

Tapani Heikan mainio kolumni tänään HS:ssa:

Hyvinvointivaltio, hyvinvointivaltio. Semmoista se on peruskouluihmisen kanssa keskustelu. Ei ole väliä, mikä on kysymys, vastaus on aina sama.
Hyvinvointivaltio. Ihana sana, siinä on kaikki, otetaanpa tähän väliin virsi 485.
Peruskouluihminen. Jos olet alle 45-vuotias, olet luultavasti sellainen. Olen pahoillani. Kerron tässä kolumnissa, kuinka tuhositte Suomen.
Kun Nokia tahkosi tulosta kymmenen vuotta sitten, peruskouluihmiset innostuivat: tämä on meidän koulutusjärjestelmämme ansiota! Näin siis pääteltäköön: yhteiskunnan menestys tai vaikeudet voidaan johtaa sen koulutusjärjestelmästä.
Peruskoulun käynyt sukupolvi on kasvanut päättäjien ikään, ja se näkyy. Hirveää on tuho. Politiikka on sekaisin kuin seinäkello. Suomen talouskehitys on Euroopan häntäpäätä. Koulutettu väki pakenee. Peruskoulun tehtävä oli juurruttaa Suomeen tasa-arvo. No, tässä sitä ollaan yhdessä kaivon pohjalla, pääsisimmekö kaikki yhdessä kaivamalla vielä vähän syvemmälle?
Peruskouluihmisiä ryhdyttiin tuottamaan 1970-luvulla, kun vasemmisto sai toteutettua unelmansa kokonaisen elämänalueen valtiollistamisesta. Ikäluokat otettiin yhteiskunnan haltuun neljännesvuosisadaksi. Käytännössä kaikki koulutus ensimmäisestä luokasta tohtorinpromootioon sosialisoitiin.
Peruskouluihmisestä haluttiin kasvattaa niin moniarvoinen, sivistynyt ja suvaitsevainen, että kaikki muihin arvoihin perustuva opetus eliminoitiin suvaitsevaisuutta häiritsemästä. Suomen yli pyyhki jättimäinen yhdenmukaistamisen aalto, joka jyräsi sukupolvien mittaiset arvet suomalaisiin asenteisiin, poliittiseen kulttuuriin ja elinkeinorakenteeseen.
Nuorta ihmistä, joka on onnistunut pysymään tämän putken ulkopuolella, on hyvin vaikea löytää. Seuraukset tuntuvat. Peruskouluihminen on hyvinvointivaltion soturi, maailman parhaiten koulutettu idiootti.
Hyvin harvoin tapaan ihmisiä, joilla olisi kehittyneempi kyky elää maailman realiteettien ulkopuolella kuin peruskouluihmisellä, kenties uskonnollisia kultteja lukuun ottamatta. Peruskoulun yhteiskunnallisen opetussuunnitelman pohjaksi päätettiin näet ottaa kolme kulmakiveä: 1) riippumattomuus politiikassa, 2) omavaraisuus taloudessa ja 3) itseluottamus kansallisessa puolustuksessa.
Tai no, nuo olivat Pohjois-Korean Juche-aatteen kulmakivet, mutta hyvin ne vastaavat peruskouluihmisen ajattelumaailmaa.
Suomen talous on omavaraista ja riippumatonta globaaleista markkinoista. Toimivin tuotantolaitoksemme on kilometritehdas, joka sylki viimekin vuonna tuotantoennätyksen: 30 000 uutta, Euroopan tasa-arvoisimmin koulutettua työtöntä! Kansallisessa puolustuksessa Suomi vetää ihan omaa, riippumatonta linjaa, luottaa itseensä ja pysyy länsimaisen yhteistyön ulkopuolella.
Miksi yhteiskunnan oikea moniarvoisuus sitten olisi tärkeää? Siksi, että uusii tieto syntyy variaatioista ja erilaisuudesta. Hieman samaan tapaan kuin evoluutio etenee lukemattomien muunnelmien tuloksena.
Kukaan ei tiedä mitkä ideat voittavat. Tästä syystä useimmat yhteiskunnat kouluttavat lapsensa moniarvoisesti. Aatteelliset, pedagogiset ja uskonnolliset koulukunnat saavat elää rinnan. Nykyaikaisten talouksien tärkein pääoma, uusi tieto, kumpuaa tästä arvojen, talousmallien, uskomusten ja kulttuurien monipuolisuudesta.
Tämä tietoa synnyttävä variaatio on 40 vuoden ajan kitketty juurineen suomalaisesta yhteiskunnasta. Suomen menestyksen reseptiksi valittiin hyvinvointivaltio, ja kansalaiset koulutettiin puolustamaan sitä kaikissa oloissa.
Sen tuomasta tasa-arvosta voimme nyt Euroopan hitaimmin kasvavana taloutena yhdessä nauttia.
Täällä Yhdysvalloissa käy silloin tällöin peruskoulusta puhuvia asiantuntijoita. Heitä kuunnellaan mielellään, onhan Suomen koulutusjärjestelmä maailmankuulu. Puhujaa katsotaan uteliaina hetken aikaa. Mitähän annettavaa ihmisellä mahtaa olla meille?
Sitten paljastuu, että peruskouluihmisellä ei ole mitään myytävää. Ihmiset hajaantuvat.
Peruskouluihminen, koulumaailman amissi, palaa kotiin kultin lempeään syliin.
Kirjoittaja on Yhdysvalloissa, Washington DC:ssä asuva toimittaja ja yrittäjä, joka tekee väitöskirjaa digitalisaatiosta ja demokratiasta.


Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...