30.10.2014

Pahiten rutatut

Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinosen johdolla järjestetään parin vuoden päästä Suomi-Finlandin 100-vuotisjuhlavuosi teemalla "Yhdessä".
Heinonen on Facebookissa kertonut täyttäneensä viime päivät siansuolista makkaroita. Googlettamalla "Tuhlaajapojan paluu" ilmenee miksi häpäistäväksi valittiin sianhoitajan poika Ilkka. Saavuttihan turkulaisuus pienen ihmisen kiusaajana yhden virstanpylvään silloin kun Ilkka Kanervan syntymäpäiville oli kutsuttu väkeä kuin Nürnbergin puoluepäiville. Vähemmästäkin lokalahtelaisen sikatilallisen pojan suu olisi loksahtanut auki.

Jos nyt äänestettäisiin pahiten rutatun tuhlaajapojan tittelistä, niin ottaisin listoille ilman muuta Ilkka Kanervan ja Anneli Jäätteenmäen ohella Alpo Rusin, jota valtio ensin syytti valtion viholliseksi kunnes sama Suomen valtio palkitsi Vatikaanin suurlähettilään viralla.

26.10.2014

Rautanyrkkikauppa Nato

Suomessa teologiaa arvostetaan jatkuvasti  ihmisluonteen syvällisimpänä tuntijana, vaikka mannermaalla kuten Ruotsissa on panostettu enemmän 1800-luvulta lähtien kehittyneisiin uudempiin ajattelutapoihin psykologiaan, psykiatriaan ...sosiologiaan.

Ruotsalaiset puhuvat ihmisen toivosta ja oikeudesta unelmiinsa, suomalaiset yhteisestä turvallisuudesta ("Jumalan omaisuuskansana"). Tukholmassa sukellusvenejahtia seurattiin rantakallioilta kuin oltaisiin piknikretkellä; Helsingissä yksi iltapäivälehti löi Putinia jumalanruoskalla, toinen pyövelinmiekalla.

Carl Haglund kerää ympärilleen turvallisuuspolitiikan haukkoja jotka pitävät NATOa rautanyrkkikauppana. Kuulen Alexander Stubbin tömistävän maratoonarin jalkojaan Juha Sipilälle. Nallen säästöpossukerho on valmis rahoittamaan. Fantastista.

23.10.2014

Kerran sydän vasemmalla, aina sydän vasemmalla

Turkulaisvetoisen kielipolitiikan tarkoitus: 
-Säilyttää 1800-luvulta periytyvä käsitys yksistä maailman meriä seilaavina kauppalaivojen kapteeneina ja toisista avustavina jäänmurtajina ja miinanraivaajina.

Tarjouduin nuorempana Hamburger Börsin baaritiskillä juttelemaan paikallisen daamin kanssa hänen äidinkielellään kehaisten samalla Hesaa kansainvälisemmäksi, koska siellä kuulee venäjää niin paljon. Hän iski suoraan nyrkillä nenääni.
Ihme ja kumma etteivät Åbon daamit ole nostaneet itäukrainalaisten perässä ylös tunnusta "Haluamme omakielisen hallinnon!" vastustamaan pääkaupungin pakko-opetusta. Sehän sujuisi kuin Strömsössä.

Harmillista kyllä savolaiset taitavat haluta ruotsinkielisen hallinnon, se on kai jotenkin hienompaa. Tiedä sitten josko näkemykset muuttuvat kansainvälisten tv-kanavien välittäessä syrjäisimpiinkin tupiin Italian telkkarin jokailtaista visailua jossa tyylikkäät italiaanot, nuo paikalliset heimoveljet, kisailevat ylpeinä paikallismurteiden tuntemuksestaan naureskellen muillekin Brysselin tosikoille kuin Olli Rehnille ja Jyrki Kataiselle
Joku venäläinen toimittaja ihmetteli viime syksyisten lastenhoitojupakoiden jäljiltä miten ihmeessä Suomi on voinut päästä ihmisoikeuksistaan kuuluisan EU:n jäseneksi. 
--------
"Kerran sydän vasemmalla, aina sydän vasemmalla ", myhäilee Nalle-fanclub Tuomioja, Lipponen, Halonen.
--------
Ruotsalaisuus on vakiintunut rekrytointiväylä yritysten parhaimmin palkittuihin tehtäviin, joissa pitää olla sinut suurten lukujen kanssa. "Lemminkäisiltä" menisi pilkut helposti väärään paikkaan jo pelkästään pörssiyhtiöiden hallitustyöstä maksettavia palkkioita arvioitaessa, on Christoffer Taxell sanonut.

20.10.2014

Amos Andersson voi paksusti Suomessa

Ajan riento on verkkaista puhuttaessa suomalaisen ajattelun kehitystahdista, mistä parhaillaan luonnostelen parin vuoden Roomassa asumiseni pohjalta:
Suomenruotsalaisen kulttuurivaikuttaja Amos Anderssonin nimi liittyy väkevästi Villa Lanteen, premium-tason näköalapaikalla Roomassa sijaitsevaan Suomen kulttuurikeskukseen. Se ostettiin sotien jälkeen Anderssonin kukkarostaan ravistelemilla rahoilla Suomen valtiolle. Tällä hetkellä Villa Lanten hallintoelimissä vaikuttavat ymmärrettävistä syistä mm. Antti Herlin, Paavo Lipponen ja Suvi-Anne Siimes, sillä instituutin tutkimuksilla ei ole mitään tekemistä nykyisen Italian kulttuurin eikä ylipäätään nykyajan kanssa, vaan työt keskittyvät kauan sitten kuolleeseen latinan kieleen sekä muihin antiikin ilmiöihin, mikä hyvin sopii Helsingin Yliopiston maineelle, joten mukana on myös rehtori Thomas Wilhelmsson.

kts. hallinto

Villa Lante katsoo taustalla Gianicolon kukkulalla yli Rooman

9.10.2014

Kun saa viran, saa myös järjen

Tässä on kokoelma erinäisissä nettikeskusteluissa viimeisen viikon aikana esittämistäni kommenteista:


Erkki Tuomioja on hyvä yksissä, paha toisissa. Hyvää pataa yhden puolueen ex-sihteeri Peter Stenlundille joka ei olisi ulkoministeriön valtiosihteeri ilman Ekiä, pahassa omille puoluetovereilleen joista esim. Ulpu Iivari ei tiettävästi ole valtiosihteeri yhtään missään, joskin poikansa toki hyvässä EU:n virassa. Mikäpä sen inhimillisempää kuin kärsineen, paljosta omassa elämässään tinkineen äidin nähdä oman jälkikasvunsa pelastuvan valituista valituimpiin. 

En tässä viitsi täsmentää erästä hra K:ta, joka on toiminut Roomassa YK:n toimessa ja matkusti Espoosta Vuosaareen saakka vaalitilaisuuteen tapaamaan tätä HS:n ex-päätoimittajaukin, Yle:n pääjohtajamummon etc. poikaa kokeakseen jäätävän vastaanoton, todellisen luokkaeron tunnelman. Voisi kuvitella Kalevi Sorsan kokemukset, hänkin lähtökohdiltaan ihan tavallinen. Ei kai sentään itseoppineen pitäisi häiritä syntyperäisiä fiksuja? Luojan kiitos, ettei K:n tarvitse nöyrtyä kolmatta kertaa. Ensimmäinen sattui eduskunnan kirjaston ovella -90 luvulla.

Italiassa sanotaan ex-kommunisti Massimo d'Aleman myötä tapahtuneen suuren kulttuurimuutoksen silloin kun hän pääsi ensimmäisenä taviksena pääministeriksi virka-aatelin päiväunia häiritsemään.

Siltä vähältä mitä K oli sd-nuorten porukoissa 70-luvulla, Tuomiojasta kyllä varoiteltiin. Että ei ihan tullut puskista. Nuordemareissa Matti Putkonen tunnettiin valmiudestaan työntää kätensä teollisuuspomoille oman järjestönsä valittujen johtajien kainalon alta. Tänään hän toimii Timo Soinin loistavana assistenttina.

-------
Saatuani seurata aikansa Erkki Tuomiojan facebookia hämmästyin siellä vallinnutta ilmapiiriä. Toivoteltiin Jumalan siunausta isänmaan asioilla ulkomailla liikkuvalle, jne. Kaipa vanha alkaa vanhempaan vähitellen uskoa? Suomen virallinen valtuuskunta matkusti vuosi sitten YK:n yleiskokoukseen Kirkon ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäisen mennessä perässä katsomaan päältä, omien facebook-sanojensa mukaan.
---------
Luulen pääministeri Alexander Stubbin päättäneen tuoreella ministerivalinnallaan käynnistää torjuntataistelun väitettä vastaan, että Suomi olisi rumien naisten hallitsema vähemmistöjen paratiisi, jollaista eräs ranskalainen 1700-luvun valistusfilosofi piti pahimpana kuviteltavissa olevista yhteiskuntamalleista, koska sellaisessa palkitaan pikemminkin halujen kuin kykyjen mukaan. Italia, Espanja ja Ranska ovat toisen ääripään malleja, joihin suomalaiset tuulipukunaiset ovat hulluina.

Nyt on aika toinen. Jokainen heikkipertti voi tänään tavoitella itselleen lisää viehätysvoimaa, charmia. Kansanedustajan panostaessa ruotsinkielen kursseihin, tavallinen tossunkuluttaja ostaa vaikkapa uudet silmälasit merkkikehyksillä.

Kannattaa silti katsoa ettei käy niin kuin ulkoministeriksi nousseelle sikatilallisen poika Ilkka Kanervalle joka Johanna Tukiaisen ängetessä lentokoneessa viereensä koki "viehätysvoimaa, joka on sitä, että osaa kuulla myönteisen vastauksen, vaikka ei olisi esittänyt selvää kysymystäkään", kuten yhtenä modernin ajattelun isänä pidetty nobelkirjailija Albert Camus on kirjoittanut.
Joku toinen ymmärtäisi ettei "Tuksu" suinkaan sattumalta istunut Ilkan viereen, vaikka Mikael Jungner siten perustelee "sattumapääministeri" Alexander Stubbin poliittista alkuperää.

Ilkka Kanervan nousu tuhkasta takaisin parrasvaloihin hakee vertaistaan. Ja kuitenkin sekä ulkoministerin hirveän häpäisyn että HS:n myöntämän kunnian palautuksen takaa pilkottavat karvaiset ihmiskädet. Arkkipiispa Jukka Paarma hyväksyi HS:n palstoila Kanervan potkut. Ruotsissa syntynyt Johanna Tukiainen ihmetteli Dagens Nyheterissä miten suurten voimien pelinappulana häntä oli käytetty. Yksikään media ei vihjeeseen tarttunut, eikä liioin Katainen, Kanerva, tai Stubb.
....
Sen verran kuin olen ollut tekemisissä suomenruotsalaisten kanssa, niin heidän allergiansa on yhtäältä himokasta ja toisaalta torjuvaa sorttia. Himokasta niitä kohtaan joilla olisi fyysisiä edellytyksiä menestyä heidän maallisessa paratiisissaan jos vain hyväksyisivät sen, että heillä ei jokaisella ole sellaista charmia johon nuoren miehen kiihkeä silmä ensimmäisenä osuisi, mutta joiden sukutausta varallisuuksineen kompensoi noita puutteita. Katsotaanpa korkeimpaan valtiojohtoon yltävien intohimon asteita siipan ollessa vuosikymmeniä nuorempi muusa, tai "mooseksen" tapausta, median huomion fokusoituessa jalkojen väliin korvavälin sijaan esim. Kanervan ja Vanhasen ja molempien Ahteiden ja Timo Rädynkin tapauksessa.
Mari Kiviniemi ymmärsi lähettää puolustusministeri Wallinin kainalosta lehdistötiedotteen luvaten olla flirttailematta rasistien [lue muiden] kanssa.
-----
Suomen strategiasta vastaavien silmien alla Carl Haglund rinnastaa itsensä vapaan Viron vironkielisiin ja pelkää suomenkielisten Suomessa alkavan flirttailemaan venäjänkielisten kanssa. Siksi seurakunnissa pitää olla kirjanoppineita valppaina, aivan kuten mannermaalla natsien aikana, kertomassa satuja aikuisille, eivätkä teologit kysy: Jos valta on kielessä - diskursseissa - kuten väitetään, niin miksi sen pitäisi nimenomaan olla enemmistöläisten kielessä? Rkp-läiset välttelevät leipäjonoja joissa ei saa omakielistä palvelua. Kirjanoppineet pitävät ruotsinkieltä Suomessa jumalan synonyyminä.

Haglund aikoo liittää meidät Natoon virkavastuulla, kuten puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg teki allekirjoittaessaan yhteistyösopimuksen Naton kanssa.

On tässä kyllä naurussakin pitelemistä Haglundin rekrytoidessa Lapissa saamelaisia rkp:n ehdokkaiksi Stubbin vaatiessa samana päivänä Berliinissä jyrkästi tuomitsemaan Venäjän "hajota ja hallitse" pyrkimykset.

Stubb ja Haglund, he jos ketkä, uskovat suureen johtajaan - auktoriteettiin joka ei ihmisen kanssa puhu.

Joku saksalainen poliitikko ehti Ukrainan tapahtumien pohjalta ihmettelemään miten hyvin Suomi on onnistunut pitämään venäläiset ulkona kaikesta. 

----
Ei kukaan ole niin typerä kuin luku-ja kirjoitustaitoinen suomalainen, sillä hän ei ymmärrä kansallisen identiteettinsä johtuvan elämisestä ilmestyskirjan pedon vieressä. Tähän pystyy vain suomenkielinen. Hän on dogmaattinen.

"Dogmin hylkäämisestä seuraa käytännössä uskonnon omakohtainen hylkääminen tai henkilökohtaiseen epäilyksen tilaan joutuminen. Dogmin hylkääminen on harhaoppia eli heresiaa. Tämä voi johtaa uskonnollisesta yhteisöstä pois sulkemiseen, vaikkakaan kaikki uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt eivät valvo dogmien noudattamista yhtä tarkasti." (Wikipedia)

Kansa lukee ihmeissään toisiaan itkettävien poliitikkojen tarinoita yhden Savon mafioson, Iiro Viinasen sekä Stadin mafioson Erkki Tuomiojan uusista kirjoista.

Ehkä eduskunta onkin eräänlainen kettutarha, kuten 30-luvun Italiassa fasistit halusivat? Ainakin kannattaa varoa lukemasta ääneen kansalaiskirjettä toisiaan kiduttavista poliitikosta, kuten Anneli Jäätteenmäki erehtyi tekemään saaden niskaansa Porvoon edustaja Klaus Hellbergin aloittaman edustajamassojen "Valehtelija, valehtelija, valehtelija!" kiihkon aivan samalla tavalla kuin antiikin Colosseumilla oli käännetty peukalot alaspäin.

Kuolleita sieluja esiintyy netissä. Liekö kukaan tietoinen miten moni nettipalstalla esiintyvä on todellinen elossa oleva henkilö, ja kuinka moni keksitty nimi? Tekniikka kaiken mahdollistaa. Kuvia löytyy tarvitseville netistä.

1.10.2014

Hybridi kybersota

Oman aikansa minultakin otti löytää tekstit, joiden olemassolosta eräs fiksu hollantilainen väitti suomenkielisten olevan tietämättömiä, kenties lukutaidottomina.
Jo roomalaislegioonat valloittaessaan Eurooppaa saivat naapurikansat vapisemaan rautanyrkkien edessä. Läntinen jumala ei valloitustiellään todellakaan ole ollut niitä kaikkein helläkätisimpiä, kuten juutalaiset, jos ketkä, tietävät. Heidän lopullisen ratkaisun valmistelu kulkee läpi raamatun yhtenä keskeisenä juonteena.
Ruotsissa on sentään siirretty henkilörekisterien pito seurakunnilta poliittiseen kontrollliin. Mutta Timo Soini aikoo yhtenä vaaliteemana tarjota Suomea suojakodiksi maailman sorrettuille kristityille. Ruandan kauheaa verilöylyäkin kristittyjen nuorisojärjestö oli päällimmäisenä lietsomassa.
Kun oikein rumasti ihmisiä kohdellaan, syntyy ilkeitä jälkiä ja rumia hajuja, joita edes moosekset eivät halua itse kokea. Siihen tarvitaan rautanyrkkiä. Iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa. Minä, Herra, olen puhunut.
Arkkipiispa Mäkinen kuulosti kyllä  tv:ssä humaanilta, joten aion häntä jatkossakin kuunnella, vaikka arkipyhistä puhuessaan hän kehuskeli kirkon vanhaa muka viisautta keksiessään seitsenpäiväisen viikon, sillä uskon enemmän niitä joiden mielestä raamatussa on paljon hyvää säilyttämisen arvoista, nimittäin siihen ihmiskäden kirjoittamina kertyneet vastaukset ihmisluonteen vaatimuksiin, kuten väsyneen ihmiskehon tarvitsema lepopäivä.
Samalla tavalla juttu ilmestyskirjan pedosta on syntynyt ihmiskäden kirjailuna läntisen valloittajan sotajoukkojen mukana kulkeneiden kirjanoppineiden kuvaillessa kauheuksia mitä rautanyrkit jättivät jälkeensä.
Elämme kansana ja yksilöinä venäläisten ihmisyksilöiden naapurina, emme pedon vieressä. Toivoisi monen sen ymmärtävän, vaikka ei hyvältä näytä nettikoohottajien juttuja lukiessa. Yllytyshulluja kaikki.
Hybridisodan, kybersodan, tai millä nimellä media uutta sotaansa käykään, tavoitteena on haltuuunotto ja suojaus, kuten vanhan maailman sodissakin. Siis pakko ja alistaminen, vapauden riisto.
Suomen strategiasta vastaavien tavoitteena on joskus menneessä ajassa, täysin erilaisissa olosuhteissa, haltuunotetun suomenkielen suojaaminen kuvitellulta viholliselta.
Suomi on syntynyt sodasta, ei vapaiden miesten toimesta, jos olisi, ei lasten suojelujärjestö kantaisi sotamarsalkan nimeä.

Näin meinaan, soveltaen gramscilaista kulttuurihegemonian kritiikkiä.

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...