26.11.2017

Timo Vihavaisen blogissa 23.11.



Suomen olemassaolon edellytys on valmistautuminen seuraavaan sotaan. Siksi meillä on paljon pappeja politiikassa.

Ja maa saa sellaisia poikia, joita se tarvitsee.

Vauraiden ihmisten Matinkylässä nousin metron kyytiin. En nähnyt merimaisemia tunnelissa.

Ruoholahden asemalla varttunut kansalainen korkkasi viereisellä penkillä Lidl'n kaljatölkin, viereensä rojahti nuorimies avoin kossupullo kädessä, sielujen riehakas yhteys syntyi heti.

Nousin ylös Rautatientorille elämän valtavirrasta pudonneiden mielenterveyspotilaiden viinahöyryihin.

Tutun näköinen Hesarin toimittaja harppoi Sanomatalolle päin takin kaulukset pystyssä, vaikka olisi luullut heidän liikkuvan auton takakontissa.

Jan Vapaavuoren ajaman EU:n Lääkeviraston väki ei suin surminkaan halunnut muuttaa Helsinkiin. Edes Ruotsi ei Helsinkiä tukenut. Saatiin viisi ääntä, joista kolme kulttuuriministeri Sampo Terholta

Milan Kunderan mukaan kommunismissa byrokraatit kumarsivat mustalla valkoiselle paperille painettua tekstiä.

Meillä HS:n toimittajat juttelevat Musta Laatikko- sarjassaan Kansallisteatterin lavalla sellaisista tosiasioista, joista ei joko viitsitä kirjoittaa tai ovat liian kovia aiheita painettavaksi. Siis eräänlainen Esson baari.

Tuntuisikin oudolta lukea päätoimittaja Kaius Niemen lehtikolumnista hänen heränneen toimittajantyöhön silloin kun oli reilun 10-vuoden ikäisenä lapsinäyttelijänä samaisessa Kansallisteatterissa tutustunut erään virolaisen kirjailijan kautta toisinajattelijoiden karuun kohtaloon Neuvosto-Virossa.

Silloin hän omaksui enemmistötyrannian vastustamisen omaksi elämäntehtäväkseen.

Mitä ei voi kirjoittaa, sen hän on voinut tarinoida Mustassa Laatikossa.






20.11.2017

Pelastakaa työmies Putkonen!

Näyttää siltä että Matti Putkosta on persujupakassa käytetty likaisen työn tekijänä todellisten suunnittelijoiden piileksiessä hänen selkänsä takana.
Petri Hirvimäellä olisi tässä kuninkaantekijän paikka, presidenttiehdokkaalla.
Vaikka kyllähän kaikki tulee julki joka tapauksessa, ajan myötä.
Muistan hyvin shokin Hirvimäen alkaessa komennella minua kokoamaan hänelle esikuntaa näyttöruudun kautta kampaanjaansa varten. Jotakin samaa taisivat Timo Soinin porukat kokea puoluekokouksessa, päätellen viikonlopun Ilta-Sanomista.



17.11.2017

Harjattiin ja hierottiin Jytkystä puudeli.

Suomen kansallisen elämässäolon ehto ja oikeutus on valmistautuminen seuraavaan sotaan. Siksi meillä on paljon pappeja politiikassa.
Pääministeri Juha Sipilän nimissä on kaukaa viisas hallinto kutsumassa kansalaisjärjestöjä 8.12. esittämään vaihtoehtoisia ajatuksia sormet syyhyten käsiteltäviksi hyvissä ajoin ennen seuraavia vaaleja.

5.11.2017

Jos suomenkielisiä onkin kautta pitkän historian vedätetty, niin eikö olisi peräti luonnollista, että lopulta jotakin opimme?

Historian hoitaja Erkki Tuomioja lienee toipunut pettymyksestään, ettei ilkeäkään äänestää suoraan Sauli Niinistöä, joten kerron tuntemuksistani parin päivän takaisen Iltalehden äärellä. 

Kirjassani Rooma opettaa olen kertonut joutuneeni suureksi ihmeekseni viedyksi Suomen kulttuurikeskus Villa Lanteen tapaamaan minulle täysin tuntematonta professori Juha Pentikäistä. Hän on Iisalmen Sanomissa kolumnia pitkään kirjoittaneen Hesarin ex-päätoimittaja Mikael Pentikäisen isä. 

Iltalehdessä kerrottiin 30-luvulla Nl:oon loikanneen vakoilija Vilho Pentikäisen taustoja. Hän oli samoja Pentikäisiä; Juhan pappisisän veli. 

Ilmeisesti minulle yritettiin vihjailla että minullakin olisi ns. luurankoja kaapissa, tai jos niitä ei ole, niin tehdään! 

Kaikkea ne suomalaiset keksii. Aivan uskomatonta, mutta lopulta kaikki tulee julki. Onhan kirjoitettu Juha Sipilän repäisevän pelihousunsa, jos täysin syyttömiä sotketaan muiden sotkuihin!

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...