30.9.2016

Saksa, Saksa, Saksa



Ennen ulkoministeriöön pääsyään horisemaan oppinut Timo Soini oli kiertänyt sieluntuskissaan Senaatintoria kesken hallitusneuvottelujen puntaroiden ryhtyäkö jytkyn valtuuttamana valtiovarainministeriksi vai unelmiensa puuhaan ulkoministeriksi, kunnes vetäytyi porttikongiin soittamaan asiantuntijalle joka rohkaisi kuuntelemaan sydämen ääntä.

Sitten jo täysin oppineena hän vappupäivänä jätti puolueriennot väliin ja nousi Suurkirkon portaille lukemaan Kyösti Kallion rukouksen sotaan lähteville. Mitäpä sitä ei ihminen tekisi kun pyydetään?

Ministeriön miesten sanotaan neuvoneen Eugen Schaumanin muistolaatan äärellä, sehän löytyy Senaatintorin laidassa valtioneuvoston rappukäytävästä, valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle, että jos et tyttö tiedä mitä tehdä, niin kuuntele sydämen ääntä. (Saksa,Saksa,Saksa).

28.9.2016

Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee



Senaatintorin pillidemokratiaan tyytymättömät voisivat pohtia miten kansankielestä saataisiin Espalla isännän elkeillä viuhtovien liituraitamiesten hyväksymä isäntäkieli. Bisnekset hoidetaan nykyisinkin englanniksi. Sen jälkeen voitaisiin Suomea kutsua läntiseksi sivistysvaltioksi.

Porvoon piispa tosin kirjoittaisi toisenkin jarrukolumnin Hesariin, mutta ajan myötä opimme luottamaan pikemmin omien aistien välittämiin havaintoihin kuin jossakin mennessä ajassa kirjoitettuihin teksteihin.

Kuka voisikaan, etenkään tuon kuuluisan jytkyn ja sen seurausten jälkeen kuvitella, että hallituksen politiikka todella on riippuvaista kansan tahdosta?, kysyy Timo Vihavainen blogissaan.

Vastaamme, että kuten kaikissa alikehittyneissä demokratioissa, Suomessakin jytky tuotettiin korkeasti koulutettujen Suurella kaalihuijauksella. Puolueelle lainattiin yliopistoilta useampikin Mörkö.

26.9.2016

Pilliinviheltäjät



Innolla odotetaan tohtori Erkki Tuomiojan johtaman Historioitsijat ilman rajoja- tiimin näkemystä muistuttaako nyt nähty Tarja Halosen ryydittämä pilliinvihellys enemmän itäistä vai 30-luvun saksalaista meininkiä.


Ulkoministeri Timo Soini on pohdiskellut josko Suomi voisi profiloitua kristittyjen turvasatamana. Se voisi tarkoittaa hiljaisten pilliinviheltäjien positiivista syrjintää maahantulijoita valikoitaessa. Laajalti tiedetään tavallisten luterilaisten timoheikkien olleen kaikkein tehokkaimpia naapuruston juutalaisia paljastaessaan. Siksikin Angela Merkel on pyrkinyt välttämään leimautumista "valikoijaksi".


Tarja Halonen alleviivasi Demari-lehden toimittajalle halunneensa eilen viestittää signaalia kauas rajojemme ulkopuolelle.


Eipä Jiri Karttunen tainnut arvata minkälaiseen suurvaltapolitiikkaan hänen muistonsa viikon kuluessa kytkeytyisi.

http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

24.9.2016

Hankenin laskuoppia

-Hyväuskoiset kansanihmiset arvostavat taitoa rikastua; sille annetaan jolla jo on.

-Konsultoidaan amerikansetää ostamaan lestadiolaiselta opettajan pojalta Valmetti kymmenkertaisella hinnalla. 

-Wikipedian mukaan feodalismi perustuu kuninkaan lahjoittamiin kartanoläänityksiin. Läänitysherran, joka raportoi kuninkaalle, alaiseen virkaan pääsy on valitulle ihme, vaikkakin lähemmin tarkasteltessa perustuu hänen sukujuuriinsa. Viranhaltijan mielessä syntyy hiljainen halu auttaa auttajaansa, olipa kyse esim. suurkaupungin tulevista rakennushankkeista. Korkeimpien viranhaltijoiden intiimeistä yksityisasioista näkymätön käsi huolehtii, varttunut voi saada kumppanikseen nuoren runoilijamuusan taustayhteisöstään. Kuninkaan eduista huolehditaan. Yhdessä. 

-Omaisuuarvot ovat annettuja, niitä kasvatetaan; työpaikat (ihmiset) ovat resurssi.
-
-Korjaus: Korkeimpien viranhaltijoiden intiimeiden tarpeiden tyydyttämisestä ei tietenkään huolehdita, vaan läntisen ajattelun pyhimmätkin sakramentit -avioliitto- on alistettu vallanpitäjän tarkoituksiin. Sitä voisi kutsua järjestetyksi luottamukseksi.

21.9.2016

Lasikattoa puhkomaan

Barack Obama sanoo Venäjän pyrkivän voimapolitiikalla palauttamaan entisen mahtinsa. Hän puhuu demokraattisen mallin puolesta: mitä kevyemmät ideologiset rakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä.

Sen sijaan muinaisskandinaaviseen mytologiaan uskovilla SVT:n ja Soldiers of Odin aktivistiliikkeillä on voimapolitiikan esikuvia, tunnetuimpana Eugen Schauman. Yhä ilmeisemmältä näyttää, että Olli Immonen höynäytettiin ottamaan leima otsaansa SVT:n aktivistien rinnalla Eugen Schaumanin patsaalla Porvoossa.

Minä puolestani jouduin yllättäen ja pyytämättä Demari-lehden kansikuvapojaksi yo-keväänä 1972.

Ollessani 80-luvun alussa Roomassa YK:n virassa, Helsingistä saapuneeseen mediaporukkaan kuulunut Risto Nurmi/Yle jututti minua OPEC:n tilanteesta, mihin vastasin jotakin yleistä koska kysymys ei minulle työn puolesta mitenkään kuulunut, silti kuulin "haastatteluni" lähetetyn Yle:n radion Päivänpeilissä! Leima otsaan.

Joistakin kommenteista lienen laittanut reilu vuosi sitten julkaisemaani kirjaan maininnan Anne Berneristä johtokuntatason kommunistina, ja siitäkös jotkut vetäisivät herneen nenäänsä! (Timo Soini otti keksi fillarikommunismin"). Mutta niin kai se on, että totuus putkahtelee yllättäen esille, vaikka muuan hollantilainen työtoveri Roomassa ihmetteli osaavatko suomalaiset ylipäätään lukea, koska eivät pysty analysoimaan aivan omalaatuista yhteiskuntarakennettaan!

Elänyt olen minäkin Kekkosen ajan. Se oli aikaa, jolloin tavis duunari ja muut kanssaihmiset rakensivat suomalaista hyvinvointielinympäristöä perheelleen ja muille suomalaisille. Töitä tehtiin niin tehtaissa, rakennuksilla kuin pelloillakin. Kiire oli ja rutkasti työtä. Ei siinä ulkopolitiikkaa järinkään ehtinyt pohtia. Kekkonen hoiti sen puolen.
Täytyy muistaa, että me tavikset olemme sellaisia, että tarvitsemme tueksemme (kaipaamme)isoissa asioissa johtajaa (vetäjää), joka määrittelee suuntaviivat. Sen näkee jopa yhdistystoiminnassakin. Näin jälkeenpäin katsottuna Kekkonen oli mitä oli, mutta ei hän ainakaan Suomea hävittänyt maailman kartalta. Mieluummin päin vastoin. -Teuvo Valkonen Niklas Herlinin blogissa.
Sen sijaan että me savolaiset alkaisimme penäämään kompensaatiota joistakin menneessä ajassa kokemistamme ihmisarvon loukkauksista, voisimme yrittää nauttia tämän ainoan elettävissä olevan elämän tarjoamista mahdollisuuksista. Se kylläkin edellyttäisi että ihmisarvollemme myönnettäisiin kansankielen oikeuttama isäntäkielen asema läpi elämänkaaremme.

Isäntäasenteella ei tietenkään voida tarkoittaa valtaa yli muiden, vaan yksilön oikeutta oman elämänsä hallintaan; olla itsensä isäntä. Sen myöntäminen suomalaiselle voisi olla kauan kaivattu accolade.
Mannerheimin Stalinilta saama tunnustus [accolade] ei ole uusi asia. Valitettavasti professori Vihavainen ei kertonut siitä, mitä venäläinen historiankirjoitus tietää Mannerheimista. Tunnettu tutkija Baryshnikov vanhempi tiesi kertoa, että Mannerheim oli erittäin paljon kiinnostunut bolshevikkien ideologiasta. Bolshevikkipuolue oli etupäässä aatelisten ja aristokraattien puolue, vasta elokuussa 1917 puolueeseen alettiin ottaa jäseniksi massoittain työläisiä. (Kommentti Vihavaisen blogissa)
Emme halua mitään omaa Hankenin laskuoppia perusteleman kompensaatiotarpeita, tai kuten myös sanotaan, positiivista syrjintää.

14.9.2016

Joulupukki poliitikkona

Läntisen ajattelun kehdoksi Italiaa näkee sanottavan. Mitä siellä tänään, sitä ajan myötä muuallakin; sekä hyvässä että pahassa.

Minuun teki suuren vaikutuksen tutustuminen Vaclav Havelin tekstien kautta ns. eurokommunismiin: rohkeiden italialaisten pesäeroon Moskovan komennosta. Marxin pakkoideologian sijaan löydettiin kulttuurien paikallisuus. Sillä aikaa kulttuuriälyköt oli täällä ohjattu jonottamaan Tamminiemen leikkimökille (Olipas siellä muitakin kuin julkivasemmistolaisia, mm. Pekka Herlin ja Jaakko Lassila).

Huomattiin myös, että juutalaisten hävittäminen maanpäältä oli annettu ns. Sanassa tehtäväksi aina Kristuksen ristiinnaulitsemiseen syyllisten rankaisemisesta saakka.

Niin romahtivat ideologiat, sekä kommunismi että fasismi. Mukana meni myös Paavin auktoriteetti, joka tämän päivän Italian politiikassa lienee verrattavissa Joulupukin asemaan Suomessa.

http://niklasherlin.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/222647-pitaako-kekkosesta-kirjoittaa#new

7.9.2016

Kansankieli isännänkieleksi



Kävelin eilen pitkästä aikaa Espalla. Takaapäin eteeni harppoi tutun näköinen liituraitapukuinen isäntämies. Ulkonäöltä tuttu kauppakorkean kasvatti, jo eläkkeellä. Katsoin netistä missä hän on vaikuttanut: ehrnroothilaisia firmoja kaikki.
Heräsi kysymys minkälainen Suomi olisikaan, jos kansankieli olisi isännänkieli myös talouselämässä?

Lasse Lehtinen oppi naimakaupan kautta laulamaan isännän ja emännän kielellä. Vaimo Eira Palin-Lehtinen istuu tällä hetkellä varapuheenjohtajana Sammon hallituksessa, Björn Wahlroosin lähellä, kertoo yhtiö nettisivullaan.

Niklas Herlin kehaisi omassa Uudessa Suomessaan virkamiehen pojasta omalla lahjakkuudellaan liki omistajien tasolle ajattelijana noussutta Björn Wahlroosia.

Eira Palin-Lehtistäkin voisi pitää esimerkkinä pankin tiskin takaa omalla ahkeruudellaan ylös nousseesta uraohjuksesta.

Posiitivisesta syrjinnästä ei liene Metson vuorineuvos Jorma Elorannalla muuta kuin myönteistä sanottavaa. -70 luvulla hänet tunnettiin valtakunnan tason demariopiskelijapomona kepulaisen Jorma Ollilan kumppanina. Vauhtia hän haki demariministerien Eero Rantalan ja Ulf Sundqvistin poliittisena sihteerinä muinaisskandinaavisen mytologian jalostamossa, kauppa-ja teollisuusministeriössä. (Olin siellä silloin itsekin kansliapäällikkö Bror Wahlroosin kehuessa Sundqvistia kaikkein aikojen parhaaksi ministeriksi)

http://timo-vihavainen.blogspot.fi/

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...