14.10.2017

Ihminen ennen kaikkea, persone oltre le cose

Jos ajatellaan, että suomenkieliset ovat hissunkissun alkamassa karistella kärkiajattelua selästään, niin siitä tekisi mieli kiittää kirjallisuuden harrastaja Niklas Herliniä.
Läntisen ajattelun suuret kehittäjät, mm. Italo Calvino, koki keveyttä ja elämäniloa "apinan pudotessa selästä". Sitä ennen piti olla nopea, läpinäkyvä ja lujasti puolustaa ihmisen hyvää, eikä yksin vastustaa pahaa.
Kirjailija Sofi Oksanen, yksi kulttuurin kärkiajattelijoista, pyytää presidentti Trumpin slovenialaista puolisoa korjaamaan itänaisten imagon lännessä irti "viiden pennin pimusta".
Somessa onkin hymyilty Suomelle rumien naisten hallitsemana vähemmistöjen paratiisina, jossa poliittiset naiset muistuttavat määkiviä elikoitansa. 

Etelä-Eurooppa ei suinkaan aina ole ollut sellainen naurun ja ilon maanosa mitä se nyt on, muuallakin kuin lisää omaa naurua tavoittelevassa Kataloniassa ja Niklaksen suosimassa Nizzassa.
Uusi ajattelu on syntynyt itsekritiikistä läntisen ihmisen sanottua ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä sitä ja tätä juutalaisille, koska maailma oli sellainen.
Väitetään, että on vain yksi vaihtoehto, mutta eihän se niin mene, vaan jokainen päivä tuo eteen useita valintatilanteita.
Joskus ihmisen elämä on ahdas paikka. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan on lähdettävä liikkeelle.
Ihmisluonne vahvistuu, tulee itsevarmemmaksi omista valinnoista, kuten vankka talo rakennetaan palasista.
Eihän Soinikaan jäänyt yksin Putkosen peloteltua hevosen Halla-aholle. Ruotsin kollega vie häntä mukanaan.

6.10.2017

Kärkiajattelijan kertomaa

Tuttu mies, tämä Luukkasen Arto. Meikäläinen kotona, kuten Bernerin Annella ja Soinin Timpalla, turha muiden yrittää. Luja hyvän puolesta, ei yksin pahaa vastaan.

Soinin ihailema Lipponen keskustelee vaikka Kiinan keisarin kanssa, eikä siihen muiden lupaa tarvita. Mediassa ei ymmärretä, koska ei osata edes englantia tarpeeksi. Märkäkorvaisia lärväkkeitä.

Kiinalaisilta alkaa irrota pääomia ja koneita Afrikasta tunnelin kaivamiseksi Helsingistä Tallinnaan. Lapioväkeä kärrätään Itä-Suomesta. Otamäen tehtaalta VR tilasi ison erän kaksikerroksisia vaunuja pehmustetuilla penkeillä, eikä mitään härkävaunuja. Jotain on opittu.

Soini kävi Nykissä ihailemassa Trumpia jolla on rahaa, se täytyy populistin sanoa. Mitä ne propellipäät, puolueen piirien pökkelöt ja fillarikommunistit tämmöisestä tajuavat? Oopiumia.

Teboilin baarissa kerrottiin piispan tarkastavan kirkonkylällä suoraan hevosen suusta onko kasakkaa näkynyt vokottelemassa heikosti kiinni olevia mukaansa. Kuulemma Putin tulee perässä, on ollut tulollaan ainakin viimeiset tuhat vuotta. (Joskaan yksikään piippalakkinen ei tiettävästi jäänyt Zapadin jälkeen Valko-Venäjälle)

Myös kerrottiin Svenska Handelshögskolanin muuttavan nimekseen Berner-instituutti, koska Kauppakorkeakoulu on nyt Aalto-yliopisto. Tulisi siitäkin mieleen 30-luku.

Historian hoitaja Erkki Tuomioja ohjeistanee dosentteja.

25.9.2017

Vähän meidän itäsuomalaisten mielikuvitusasiaa


Lasse Lehtisen mielestä Linda Tannerin luonnehdinta miehestään on osuvin: ”Meidän Väinö tietää kaiken menneisyydestä ja nykyisyydestä, mutta ei tulevaisuudesta, koska hänellä ei ole mielikuvitusta.”

Eikö presidentintekijä itsekin jaa idolinsa mielikuvituksettomuuden: aina ja kaikissa olosuhteissa pitää turvata päältä ruotsalaisen asia Suomessa, sillä elämme Ahvenanmaan takana ahtaassa paikassa, töpselin päässä Tukholmasta. Victoriakin kärrättiin oopperaan, koska Vladimir kävi Savonlinnassa.

Linda Tannerille tattista mainion sanan keksimisestä.

Nuorena maalta muuttaneena kävin minäkin iltakoulua Helsingissä opettaja Pertin toppuutellessa intoani kertoen itäsuomalaisen ennen pitkää joutuvan huomaamaan menestymisen tien etelässä nousevan pystyyn.

Selittäisikö mielikuvituksen puute myös Paavo Lipposen, Martti Ahtisaaren, Jyrki Kataisen, Erkki Liikasen ja Olli Rehnin menestymisen?

Jostakin muistamme lukeneemme järjestelmän saavuttaneen silloin täydellisyyden, kun ei kyetä edes kuvittelemaan vaihtoehtoja. Orwell?

22.9.2017

Kun vierestä viedään, milloin tulee sinun vuorosi?

Motto:  Kaikkivaltias tiede ei kyennyt luomaan kaksipäistä vasikkaa joka voikin syntyä vain luonnonoikkuna.
-M.Gorbatsov

Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen ilmoitti viime sunnuntain pääkirjoituksessaan alkavansa käyttää eduskunnan puhemiehestä nimitystä eduskunnan puheenjohtaja.

Muutama päivä keskustelun avauksensa jälkeen Jokinen on nostettu Yle:n päätoimittajaksi. Kansan syvät rivit pelkäävät nyt Kallion, Virolaisen, Fagerholmin maineen puolesta Jokisen noustua puuhun latvan kautta. Suomen historian hoitaja Erkki Tuomiojan vaikenee vieressä.

Jokisen valinnutta Yle:n hallitusta johtaa Thomas Wilhelmsson. Sama mies joka oli Helsingin yliopistolla remmissä silloin kun yliopiston lehteä toimittaneet Pekka Matilainen ja Risto Jylhä saivat potkut lehden kyseltyä kestääkö Jorma Ollilan kapeat hartiat.

Wilhelmsson istuu Suomen kulttuurikeskus Villa Lanten hallinnossa Roomassa mm. Antti Herlinin, Paavo Lipposen ja Suvi-Anne Siimeksen kanssa, vaikka Villa Lanten tutkimuksilla ei ole mitään tekemistä nykyisen Italian kanssa, vaan tutkimukset käsittelevät antiikkia ja mm. latinaa, maailmasta kauan sitten kuollutta kieltä, jonka kieliset Yle:n toimittamat Nuntii Latinii- uutiset täältä kaukaa pohjan perukoilta jaksavat yllättää latinisteja kaikkialla maailmassa.

Ennen toimittajiensa potkuja Yliopisto-lehti oli yleisöpalstallaan julkaissut yllätyksekseni minun, siis Heikki Rönkön, omakohtaisen Italian työkokemuksen perusteella kirjoittaman pienen katsauksen fasismin olemuksen muutokseen nykyisessä Italiassa.

Miksi sitten lehti julkaisi koepalloni? Vasta äskettäin ymmärsin sen saattaneen johtua lehden kakkostoimittaja Risto Jylhän halutessa nostaa minua, koska luuli Heikki Rönkön olevan joku tulevaisuuden vaikuttaja, sillä Suomen Sosialidemokraatti-lehden toimittaja Anu Linnanahde oli keväällä -72 kävellyt työpaikalleni vesihallitukseen Pohjois-Espalla ylioppilaslakki mukanaan, pannut lakin päähäni, ottanut kuvan ja laittanut komeuden lehden etusivun ykkösjutuksi: Vahtimestari kirjoitti viisi laudaturia! Ja minulla maalaispokana ei ollut koskaan ollut mitään tekemistä minkään puoluejärjestön kanssa. Kalevankadulla Ressun tiloissa toimineen Valtion Iltaoppikoulun rehtori Veikko Huttunen arveli minua yritettävän häpäistä.

En ole myöskään koskaan tavannut Risto Jylhää, joka lienee syntyisin samaisen Pohjois-Savon seuduilta kuin minäkin. Ikävä juttu joka tapauksessa, mutta miten minä olisin voinut arvata mitä hänen hyväntahtoisuudestaan seuraa?

Lähetin fasismijuttuni myös Sosialistisen Aikakauslehden päätoimittaja Matti Linnanahteelle, jonka arvelin olevan työpaikallani käyneen Anu Linnanahteen puoliso. Hieman yllättäen juttuni julkaistiin siinäkin lehdessä. Syystä tai toisesta tuo sosialidemokraattisen puolueen teoreettispoliittisen julkaisu lopetettiin saman tien - vuosikymmeniä aikaisemmin kirjoja oli kerätty poltettavaksi Saksan toreilla.

Olen siis oppinut, että päästäkseen sisälle kovaan vallankäyttöön Suomessa, auttaa, jos syntyy kaksi kieltä suussaan.

PS. Vastaan ennen kuin kysytään miten pääsin, tai jouduin YK:n erityisjärjestön palvelukseen Roomaan? Tottakai siihen tarvittiin ystävän kättä, erästä kuvankaunista mustasilmäistä moskovalaista opiskelijatyttöä, johon olin tutustunut Helsingin Kauppakorkean virallisen opiskelijavaltuuskunnan jäsenenä Kekkosen ja Brezhnevin aikakaudella Moskovassa.

Olen julkaissut omakustanteen nimellä "Rooma opettaa", joskin Historian hoitaja kuulemma mieluummin häpeää silmät päästään kuin koskee "väärän ystävän" avittamaan elämänkokemukseen; uhkaahan kasakka viedä kaiken mikä on löyhästi kiinni. Ja paljon tehtiinkin ettei vienyt. Surkea juttu kaiken kaikkiaan.

Sataan kertaan hylättyjä juttuja käytetään kompensoimaan luontaisia eroja ankaran luojamme näytettyä suuren voimansa synnyttämällä meidät keskenämme hyvin erilaisiksi, joten sellaisissa suvuissa, jotka kokevat rakentaneensa isänmaan, ei tunnu hyvältä jos katsellaan vihreämpiä niittyjä, niinpä  hyvitystä mielipahaan haetaan patsasta tervaamalla ja höyhentämällä.

Miksi 16-vuotias poika ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan lähti liikkeelle paikallisen pankin ja kunnanjohdon siirtäessä monilapsisen suurperheen kotitalon kirkonkylän teollistamisen tarpeisiin? Silloinkin nuo yksilöiden väliset erot. 

19.9.2017

Ei ihan kuin Strömsössä

Ei sujunut päätoimittajan palstalla kuten Strömsössä, kun esitin, että pohdittaisiin miten kokoomuksesta on tullut valtionhoitajapuolue.
Eräällä toisella palstalla arveltiin valtionhoitajuuden seuraavan Juhana Vartiaisen asemaa puoluekentässä: pitää aina turvata päältä ruotsalaisen asia Suomessa.
Uuden Suomen sloganiksi sopisi Sauli Niinistön toteamus samasta asiasta: pitää olla luja hyvän puolesta, ei yksin pahaa vastaan.
Kommunismin aikaan tsekkoslovakialainen kirjailija Milan Kundera kirjoitti kulttuurin sivistystasoa voitavan arvioida sen mukaan miten hyvin ihmisarvo näyttää tavallisten kansalaisten silmissä toteutuvan yhteiskunnan ns. vastuuhenkilöiden kohdalla.
Miten Ilkka Kanervan ja Anneli Jäätteenmäen kohdalla on käynyt? Sen pohtimisessa voisi tosin toimittajan näpit helposti kärähtää, kutsuttiinpa häntä Aamulehdessä millä tittelillä hyvänsä.

11.9.2017

Paksu lompsa kiihottaa

Halla-aho lihottaa lompsaansa Brysselissä pätevöityäkseen Väyrysen ja Tuomiojan seuraajaksi ulkoministerinä. Lieneekö hänelle jo katseltu torppaa Tuusulanjärven kulttuurimaisemasta? Isoäiti on sopivasti Pohjanmaan ruotsinkielisiä.
Tuomiojaa on väitetty eduskunnan paksulompsaisimmaksi jäseneksi. Timo Soini, tuo Dianapuiston Diana, hihkui rahan ratkaisseen vaaleissa opposition huutaessa hätäänsä niin että kuului taivaaseen asti.

9.9.2017

Valas ja hylje

Kirjoitin eräälle palstalle Italiasta viimeksi palattuani parisen viikkoa sitten, että siellä koen itseni valaaksi, joka oli noussut pinnalle hengittämään, mutta täällä Suomessa tunnen olevani avannolle pyrkivä hylje, jota jääkarhu vaanii. Poliitikkokin antaa sikalanhoitajan neuvoja väkimäärän lisäämiseksi.

Kirjailija Marko Leino on menossa Espanjaan Fuengirolan ruotsalaiseen yhteisöön vuodeksi kirjoittamaan omaa kokemusta, koska Suomi ahdistaa! Mutta niinhän kalustetuissa huoneissa kasvaneita on aina ahdistanut siitä saakka kun Henrik ja Lalli tapasivat Köyliönjärven jäällä?

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...