28.11.2007

Valtioneuvostolle

Ilmoittaudun strategiasta ja ennakoinnista vastaavan alivaltiosihteerin virkaan

Kauppa- ja teollisuusministeriön arviointi kesäkuu 2007 -asiakirjassa asetettujen suuntaviivojen ohella haluaisin erityisesti kiinnittää huomiota yrittäjyyden henkisten esteiden poistamiseen.

Näkisin tärkeäksi nostaa esille ihmisen peloista ja unelmista kertovia sankarikertomuksia, sellaisia kuin "ministeriöstä hän lähti ja mitä matkalla sitten tapahtuikaan". Tarinat ovat tärkeitä, koska ne muodostavat totuuden joka määrittyy modernissa ajassamme alhaalta yksilön kokemuksista lähtien -aikaisemmin totuus annettiin melko valmiina ylhäältä käsin.

Kertomukset voisivat valaista myös kuinka meidän ikäpolven työpaikaksi oli ikäänkuin näkymättömän käden ohjaamana valikoitunut usein julkishallinnon pitkä ja kapea leipä herkemmin kuin epävarmemmaksi koettu yksityinen yritys, vaikka kukapa mielessään sen aloitteellisempi, rohkeampi ja itsenäisempi olikaan saattanut kuvitella olevansa kuin nuori maalainen omalla kotitilallaan.

Maakunnista Etelä-Suomeen muuttaneina asuimme meitä varten turvallisen tuntuisesti umpimetsiin raivatuissa lähiöissä: Soukassa, Kirstinmäessä, Koivukylässä ja Myyrmäessä.

Kykenemmekö välittämään omat matkakokemuksemme esikuviksi elämässään eteenpäin pyrkivälle nuorisolle, vai saavatko kultalusikka suussa syntyneet (Wahlroos, Ihamuotila, Taxell, Lilius, Fagernäs, Järventaus, Kekkonen, Hetemäki, Tuomioja, jne.) näkymättömän käden voimalla kaveria ei jätetä hengessä yhä niskalenkin elämän kovissa kabinettivalinnoissa, myös julkisten tehtävien osalta?

Rohkenemmeko erilaisia teitä kulkeneina kertoa vähemmän onnekkaille, että moderni eurooppalainen ajattelu on vapauttanut läntiset ihmiset kulttuurin sisäänrakennetuista estoista, historian kasaamasta "kuonakasasta", ja ennenkaikkea ylhäältä päin asetetusta taakasta, ideologisesta pakkoajattelusta? Jokainen ihminen on laulun arvoinen, eikä syntyperäisiä seikkoja enää lasketa taakaksi koska ajatukset eivät ole perinnöllisiä, kuten kirjoitti jo liberalismin teoreetikko John Locke 1700-luvulla.

"Suurinnovaattorin" ajasta olemme siirtyneet "pieninnovaattorin" aikakauteen. Jokainen voi kehittyä innovaattoriksi.


Ystävällisesti
Heikki Rönkkö

24.11.2007

Myönnän Tieto-Finlandian

Sisältöä tuottamalla, olemassa olevaa digitalisoimalla pääsee uusi sukupolvi rikastuttamaan edellisten työtä omilla vivahteillansa. (kts. keskusteluja Parnassossa)

Timo Koivusalo on saanut —tuottajien näytettyä joukkovoimansa— rahoituksen kuntoon filmatakseen uraauurtavien Sibeliuksen ja Kaksipäisen kotkan jatkoksi Akselin ja Elinan omalla persoonallisella värityksellään.

Kajaanista tulleen Kristian Smedsin toimesta Kansallisteatterin näyttämö tömisee taas Rokan ja veitikoiden jalkojen alla.

Kysymys lienee menneisyyden hallinnasta, siitä että Suomen historia -päinvastoin kuin useimpien muiden- on aina ollut täysin onnistunutta, etenkin harmonisessa suhteessa läntiseen naapuriinsa.

Ei tosiaankaan kannata pakertaa uutta, kun kerran voi löytää olevaisen aina uudestaan.

Selvää pässinlihaa: Tieto-Finlandia kuuluu kulttuuriministeriön perusteluille järjestää elokuvatuottajille enemmän kuin edes ilkesivät pyytää verenmakuisiin historian kuonakasaproduktioihinsa, mukaan lukien Renny Harlinin Mannerheim, ihminen isolla I:llä.

18.11.2007

Luonnos fasistin muotokuvaksi

Toisen maailmansodan jälkeen kehittyneen ajattelun mukaan fasismille ominaisia piirteitä ovat ainakin:

-Pyrkimys päästä "isojen poikien kioskille"; halu kuulla kättentaputuksia oman päänsä yläpuolelta

-Tekniikan ylenpalttinen arvostus epäpoliittisena, 'arvovapaana' elämänpiirinä

-Ylikorostunut henkilökohtainen vastuu: "kaveria ei jätetä"- ajattelu siten, että yksilöt nähdään lokeroituina omiin ryhmiinsä puolisotilaallisessa järjestyksessä myös siviilielämässä

-Kova vallankäyttö kabineteissa: tulos tai ulos

-Politiikan roolin alasajo: yksi vene, sopimusyhteiskunta

-Ihmisen arvo määrittyy työn kautta; jos saa viran, saa myös järjen

-Valta on fasistille valtaa, vaikka olisi määritelty jossakin menneessä ajassa, hyvinkin erilaisissa olosuhteissa

-Mikä verellä on luotu, on vain verellä muutettavissa

8.11.2007

Rajoja rikotaan, kerta toisensa jälkeen

Varsin vilkas keskustelu täytti Kirkkonummella vierailleen ministeri Mauri Pekkarisen tunnin mittaisen ajan.

Erityisesti -yrittäjien tilaisuudessa- kannettiin huolta yritystoiminnan edellytyksistä. Ministeri lupasikin etsiä rohkaisua yrittäjän tielle lähteville myös ministeriönsä uudistuessa.

Pöytäseurueessa jaoimme ministerin huolenaiheen. Eri puolilta Suomea etelään muuttaneiden työpaikaksi oli valikoitunut usein valtion tai kaupungin kapea leipä paljon herkemmin kuin epävarmemmaksi koettu yksityinen yritys, vaikka kukapa mielessään sen aloitteellisempi, rohkeampi ja itsenäisempi olikaan saattanut kuvitella olevansa kuin nuori maalainen omalla kotitilallaan.

Asuimme turvallisen tuntuisesti meitä varten umpimetsiin raivatuissa lähiöissä; Soukassa, Kirstinmäessä, Koivukylässä tai Myyrmäessä ja Kirkkonummella.

Kuten Pekkarinen muistutti, tänään tarjotaan maaseudultakin lähtöisin oleville (kiitos 1960-luvun keskusta-vasemmisto yhteistyön) ilmainen mahdollisuus korkeimpaankin koulutukseen.

Mutta kykenemmekö välittämään omat kokemuksemme esikuviksi eteenpäin pyrkivälle nuorisolle, vai saavatko kultalusikka suussa syntyneet (Wahlroos, Ihamuotila, Taxell, Lilius, Fagernäs, Järventaus, Kekkonen, Hetemäki, Tuomioja jne.) näkymättömän käden voimalla kaveria ei jätetä hengessä yhä niskalenkin elämän kovissa kabinettivalinnoissa, myös julkisten tehtävien osalta?

Rohkenemmeko erilaisia teitä kulkeneina kertoa vähemmän onnekkaille, että moderni eurooppalainen ajattelu on vapauttanut ihmiset kulttuurin sisäänrakennetuista estoista, historian kasaamasta kuonakasasta, ja ennenkaikkea ylhäältä päin asetetusta taakasta, ideologisesta pakkoajattelusta?

Jokainen ihminen on laulun arvoinen; ettei syntyperäisiä seikkoja lasketa taakaksi, koska ajatukset eivät ole perinnöllisiä, kuten sanoi liberalismin teoreetikko John Locke jo vuosisatoja sitten.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen esittää tulevaisuuden ajatuspajoja, joissa tärkeä sija olisi nuorten näkemyksillä.

Niitä tarvitaan välittämään toivoa paremmasta huomisesta, etteivät poliitikot vain huutaisi toisilleen naama punaisena, kuten varttunut kansalainen oli Suomenmaan kolumnistille politiikan sisällön määritellyt.

Tuttuja muistoja omilta varhaisvuosiltani olivat tuoneet mieleen myös Esko Ahon muistelut omista kyselevän varhaisnuoren ajoistaan Apu-lehden haastattelussa, jonka sattumalta olin lukenut parturin tuolilla Matinkylässä, niille kulmille vastamuuttaneena, joskus vuonna 2001.

7.11.2007

Työvoiman saatavuus turvataan

Elinkeinoelämän Keskusliiton Prima-lehti hykertelee tyytyväisenä työ-ja elinkeinoministeriön toiminnan alkaessa vuoden vaihteessa.

Innovaatiojohtaja Timo Kekkonen lupaa seurata tarkkavaisena superministeriön osastojen ja yksiköiden toiminnan käynnistymistä.

Pienessä maassa, jossa kaikki "tuntevat" toisensa, voidaan EK:n olettaa kiinnostuneen erityisesti ministeriön henkilövalinnoista. Ministeri Pekkarisenkin mielestä kasvuun ja kansainvälistymiseen tähtäävä liiketoiminta on liian harvojen harteilla.

Myös muissa aiheissaan kiinnostava lehti kertoo innostuneesti mm. kiinankielisen koulun käynnistymisestä Helsingissä — yhtenä ensimmäisistä koko Euroopassa.

Työvoiman saatavuuden turvaaminen onkin EK:n mielestä uuden ministeriön merkittävin lisäarvo. Helsingin kaupungin asiantuntija Seppo Laaksosen arvion mukaan kaupunki saa 100 000 maahanmuuttajaa parinkymmenen vuoden sisällä.

4.11.2007

Jokainen voi kasvaa filosofiksi

Kemppisen kertoma sympaattinen episodi Karjalasta muuttaa maailmaa, koska se osoittaa että ihmiset pystyvät muuttamaan omaa käyttäytymistään.

Totuus rakentuu modernissa ajassamme alhaalta päin -ennen se määriteltiin ylhäältä käsin.

Sodat ovat Euroopassa loppuneet; niiden kauhuksi jotka ovat imeneet muuttumattomat asenteensa historian kuonakasasta, tai piireistä joissa tehdään "työtä jolla on tarkoitus" kuten puolustusvoimat lehdissä ilmoittelee.

1.11.2007

Takaisin historiaan

Kirjailija Juha Seppälä kysyy osuvasti blogissaan mikä estäisi nykyhallitusta säädättämästä joitakin "barokinajan ylellisyysasetusten kaltaisia pykäliä vöyräille kuluttajille? Mihin kaikkeen ylellisyysasetukset nyt voitaisiin ulottaa?"

Seppälän oivalluksesta syntyi tilaisuus kaivaa esille tekstipätkä, jonka olin näppäillyt kännykkääni Kaivokadun Pickwick Pubin tiskillä lojuneesta Kauppalehden Optiosta (7/06):

Työpöydällä oleva kruunu on päätymässä Björn Wahlroosiin perheen omistamaan Joensuun kartanoon. Wahlroosit ovat muutenkin mullistaneet muutamaksi vuodeksi koko Suomen entistämismarkkinat. Niin paljon kädentaitoa ja vaativaa työtä he ovat tilanneet kartanoon suomalaisilta entistämisketjun spesialisteilta. Wahlrooseista puhutaan paljon hyvää selän takana."


Jonkinlaisena todisteena takaperin ajelehtivasta ajattelusta on suomalainen Philip Aminoff valittu eilispäivän uutisten mukaan Euroopan perheyritysten järjestön johtoon.

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...