29.6.2018

Heillä oli unelma


"Ne ovat meidän parhaita ystäviä. Ne tuovat meille kirkossa käydessään keltaista paksua piimää ja marjoja ja ohralettuja. Niillä on myös hyvin keltaista paksua voita",
-Iisalmen rovasti Brofeldtin poika Juhani Aho kirjassaan Muistatko- ? (1920) Vänninmäen Repolan tilasta missä heidän karjansa oli laitumella. Varttuneempi sukulaiseni Huttusen Saara Iisalmesta kertoi tuosta kirjasta Facebookissa. Oma äitini oli syntynyt samaisella Vänninmäellä, joskin Ala-Repolassa.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin, joka on nyttemmin kutsuttu työelämäprofessoriksi Helsingin yliopistoon, uutisoitiin elokuussa 2015 maksaneen omasta lompakostaan 100 euroa sähkön kytkemiseksi Kansalaistorille kiireellä kootun "Meillä on unelma" mielenosoituksen kaiuttimiin, jotta presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Juha Sipilän lähettämät terveiset voitiin lukea.

Mielenosoituksella vastustettiin kansanedustaja Olli Immosen haaveilua "vahvasta ja urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi". (Aikaisemmin Immonen oli toiminut teollisuusvartijana, minä valtion keskushallinnon vahtimestarina.) Mielenosoituksen sytyttäneessä englanninkielisessä fb-postauksessaan Immonen oli lainannut - lähdettä kertomatta - Eugen Schaumanin taisteluhenkeä Bobrikovin venäläistämispolitiikkaa vastaan 1900-luvun alkuvuosilta:

Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, poksahtaa pian miljooniksi pikku palasiksi. Elämämme ovat kietoutuneet todella ankarassa ajassa. Nämä ovat ne päivät, jotka lopullisesti jättävät jäljen kansakuntamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko kanssataistelijoihini. Me taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden todellisen suomalaisen kansakunnan puolesta. Voitto tulee olemaan meidän.

Parisen kuukautta aikaisemmin (6/2015) julkaistussa kirjassani "Rooma opettaa" olin esittänyt muutamia provokatiivisia väitteitä:

-On vahvistunut epäilys, että kaikkien totalitarismien slogan "tarkoitus pyhittää keinot" on hämmentävän hyvin toteutunut Suomessa siten kuin Platon oli hahmotellut antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa: 1) filosofit ajattelevat 2) sotilaat hoitavat turvapalvelut 3) rahvas tuottaa ruokaa. 
-Rooma citta aperta = avoin kaupunki jonka vetovoima piilee sen asukkaissa. Ruotsissa ajatellaan melko lailla samalla tavalla. Jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ovat individualisteja, icke nationalist. Sen sijaan Suomessa kaikki on kansallista, toisin sanoen "natsionalist": teatteri ja kirjallisuus, Runeberg ja Klinge, Kolbe ja Sofi, sekä kaksi kansallista kieltä.
-ruotsinkielen asema Jumalan ruoskan ja pyövelin miekan yhdistelmänä akateemisessa työelämässä on ja pysyy
Lähetin tiedon kirjasta muutamalle kirjankustantajalle ja usealle poliittiselle vaikuttajalle sillä seurauksella että HS kertoi pääsivullaan kustannustoimittaja Antti Arnkilin odottelevan Otavassa uusia käsikirjoituksia. En lähettänyt. Perinteikkääseen metsänhoitajasukuun kuuluvan Arnkilin hyviksi veljiksi luen sekä Paavo Lipposen Länsi-Lapissa valtion metsänhoitajana toimineen isänsä perusteella että samaa tointa Kuopiossa hoitaneen isäpappa Helanderin Keskon pääjohtajapoika Mikon.

Syksyn 2015 kuluessa perustettiin Historioitsijat ilman rajoja- niminen yhdistys jolloin Erkki Tuomioja sai hoidettavakseen historian. Paavo Väyryselle perustettiin Kansalaispuolue johon minun unelmoitiin menevän mukaan jotta minut olisi voitu leimata uusnatsiksi. Väyrynen ei näyttänyt pelkäävän saadessaan Arlan hankintajohtajan puoluekaveriksi. Luettuaan yhden viikonlopun aikana Paavo Väyrysen koko tuotannon Marko Junkkari tenttasi HSTV:ssä Väyryseltä aristotelista ajattelua.

Luottamuksesta ja sen menettämisestä

Onneksi en ole päätoimittaja joten minun ei tarvitse pitää tajunnan etulokerossa Mikael Pentikäisen kuvaa Munkkiniemen eliittialueella rivarissa asuneen viiden lapsen huoltajan saatua potkut valtakunnan ykköslehden päätoimittajan paikalta. Luottamus meni, omistaja päätti.

Vaatii toki vähän erikoisempaa elämänkokemusta osata epäillä Mikaelia opetetun kantamaan taakkansa lähisukulaisen flirttailuista venakoiden kanssa, syyllistyihän Vilho Pentikäinen, Suomen armeijan luutnantti luottamuksen pettämiseen loikkaamalla 1930-luvulla Neuvostoliittoon, kenties rakkauden perässä? Hän oli Mikael Pentikäisen professori-isä Juhan setä.

Puoluesidonnaisuudesta

En ehtinyt vakavasti harkita puoluevalintaa ennen kuin yo- keväänä 1972 Suomen Sosialidemokraatti- lehden toimittaja Anu Linnanahde käveli työpaikalleni vesihallitukseen Pohj.Espa 37, laittoi mukanaan tuomansa valkolakin päähäni, napsautti kuvan, jututti vähän ja taittoi lehden etusivulle isolla otsikolla että vahtimestari kirjoitti viisi ällää! Rehtori arveli minua yritettävän häpäistä.

Maalta muuttaneena en ollut Helsingissä ehtinyt olla minkäänlaisen poliittisen toiminnan kanssa missään tekemisissä. Minulta vietiin elinkeinot kirkonkylän rahamiesten keinotellessa kotitilan navettoineen kunnan haltuun ollessani 16 vuotias, mutta en jäänyt tuleen makaamaan vaan tulin stadiin töihin juoksupojaksi ja kävin illalla koulussa ylioppilaaksi. Kukin taaplaa tyylillään. Ennen oltiin suvaitsevaisempia. Pitää pysyä liikkeessä. Se on tärkeintä. Ihminen on kokonainen.


Sittemmin annoin kyllä pikkusormen puolueelle mennessäni SAK:n sihteeri Pekka Sarkkisen mukana talkoomiehenä rakentamaan nuorisolle majaa yhteiskunnallisen peliyhtiön tuella Muoniojoen rantaryteikköön. Hän onkin ainoa puoluemies jonka voin sanoa tunteneeni. Tänään luulen “Rönkön majaa” tehdyn länsirajalle "puhdistuslaitokseksi" koska minun tiedettiin flirttailevan kuvankauniin moskovalaisen opiskelijatyön kanssa, sanotaanhan kasakan vievän kaiken mikä on löyhästi kiinni.

Majan rakennustyö alkoi 1970 lopulla eikä 1940 luvulla. Vaistomaisesti en laittanut nimeäni mihinkään majan perustamispaperiin ikään kuin olisin nähnyt suunnittelijoiden mairean ilmeen “täisaunan” lauteilla.

Tiesin ulkonäöltä demarinuorista Matti Putkosen, josta sitten tuli mediajulkkis Timo Soinin assistenttina, mutta Jytkyn synnyn arvioiminen on jo toinen juttu, vaikka jo silloin olin saanut “apinan selkään”.


*

Katkelma kirjastani “Rooma opettaa” (6/2015):

Silloin siellä jossakin osui Simo Häyhä satoja kertaa puun oksalta käsin, nyt ovat EU:n suomalaiset sotilasneuvojat Ilkka Salmi ja Georgij Alafuzoff mukana tuloksena 6000 kuollutta torakkaa Donbassissa, eikä mikään ole meillä muuttunut: vanhatestamentillinen rautanyrkki; iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa, minä Herra olen puhunut; rahan valta ja omaisuusarvon kasvattaminen yli ihmisarvon, vaikka moni osaisi lukea.
Suomalaiset kirjailijat liikkuvat samoissa piireissä poliitikkojen kanssa nauttimassa kustantajien ja rahamiesten seurasta. Kartanoita vertaillaan, siteerataan Kordelinia ja Armfeldt mainitaan toisinajattelevien investointipankkiirien parissa. Donbassin kaatuneista torakoista vaietaan.
Kauan ehdittiin tottua ajatukseen, että läntisen valloitussodan viimeinen näytös olisi koettu holocaustin myötä, mutta sinikeltaisia kravatteja käyttävien yritys "läntisen" pakkokulttuurin viemiseksi Itä-Ukrainaan on osoittanut toiveet turhiksi. Uskoimme pysyvän rauhantilan EU:n myötä vakiintuneen Euroopassa, mutta se näyttää murtuneen, ellei politiikkaan saada uusia kasvoja. 
Kaikkea tällaista hän saa yhä Suomessa aikaan, vaikka ei ihmisen kanssa puhu, eikä kukaan ole häntä nähnyt, tuo halujen herra.
*

Niklas Herlinin perustama Uusisuomi.fi sivusto ansaitsee kiitokset tehtyään kansankielisen ajattelun kehittämisen Suomessa mahdolliseksi aivan uudella tavalla. Pyhänä pidetyn senioriteettiperiaatteen murtamisessa Niklas teki ison työn kritisoidessaan julkisesti suvun perinnönjakoa jossa koki joutuneensa arvioiduksi kyvyttömäksi ajattelemaan fyysisen olemuksensa vuoksi. Ihminen ennen kaikkea.

Joskus vuonna 2008 sain kirjailija Mikko Rimmisen nimissä rohkaisevan arvion Teos-kustantamolle lähettämääni kirjaluonnokseen. En kuitenkaan jatkanut projektia sen pitemmälle vaan keskityin some-vaikuttamiseen, vaikka Rimminen keskusteli Sauli Niinistön kanssa radiossa kirjallisuuden eri puolista.

*

Elämä, joka on ihmisen parasta aikaa, tuntuu joskus ahtaalta paikalta kuten Suomi maailmalla liikkumaan tottuneelle, mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan on lähdettävä liikkeelle. Ihmisluonne vahvistuu, tulee itsevarmemmaksi omista valinnoista, kuten vankka talo rakennetaan palasista.

19.6.2018

Sydänääniä katsomoissa

Kisakatsomoissa raikuu kansojen sydänäänet; Saksan kannattajien saksankieli ja ruotsalaisten ruotsinkieli, jne.

Ei uskonto eikä ihonväri vaan kansan oma perinteinen kieli, joka oli olemassa jo ennen kristinuskon tuloa, on selviytynyt totalitarismien vuosisadasta yhdistävänä liimana sekä yksilöllisen että kansallisen viehätysvoiman perustana, eikä kulttuuri ole vientituote!

Tärkeää on ettei mihinkään kieleen enää liitetä läntisen ajattelun lähetystehtävää ottaa haltuun ja tehdä kaltaisekseen.

Pyrin katsomaan lännen ja idän rajaa Strömsön ja muun Suomen välillä helikopteriperspektiivistä jota pääministeri Sipilä kehotti 8.12.2017 kansalaisia käyttämään arvioidessaan Suomen mahdollisuuksia selviytyä yhdessä toisenkin vuosisadan. Otin haasteen vakavissani sillä joulukuun 8.pvä on yhtä hyvin minun kuin Sibeliuksen syntymäpäivä.

15.6.2018

Vaadimme järjellisesti perusteltuja vastauksia järjellisesti asetettuihin kysymyksiin

Entinen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on nimitetty työelämäprofessoriksi Helsingin yliopistoon.

Elokuussa 2015 uutisoitiin  Saurin maksaneen omasta kukkarostaan 100 euroa jotta sähköt saatiin kytkettyä Kansalaistorille suurella kiireellä kootun Meillä on unelma- mielenosoituksen ämyreihin presidentti Niinistön ja pääministeri Sipilän lähettämiä terveisiä varten.

Turpeeseensitominen ja bolshevistinen rauhallisuus (Juha Sipilä) kuulostavat kansan korvissa yhdeltä ja samalta asialta. Että heinäkään ei enää heilahda. Ei niitä sydämeltään suomenkielinen ole keksinyt.

Me maalaisnuoret koimme itsemme turpeeseensidotuiksi siihen aikaan kun oppikouluja oltiin vasta  syrjäseuduille perustamassa. Kansan syvien rivien sydänäänet siinä puhuivat, eivät sosialismin teoreetikot.

12.6.2018

Keskustelua Timo Vihavaisen blogissa

Luin Kukkaisvallasta kekkosvaltaan- kirjastasi, Erkki Tuomioja, sinusta tulleen demarin vähän samalla tavalla kuin minustakin oli tulla. Muita kirjojasi en tunne.

Kirjoitat harkinnan maalaisliiton ja sdp:n välillä kääntyneen ystävien neuvosta jälkimmäisen hyväksi. Minä en ehtinyt edes harkita ennen kuin tapahtui elämäni suuri leimautuminen yo- keväänä -72 kun Suomen Sosialidemokraatti lehden toimittaja Anu Linnanahde käveli yllättäen työpaikalleni vesihallitukseen Pohj.Espa 37, laittoi mukanaan tuomansa valkolakin päähäni, napsautti kuvan, jututti vähän ja taittoi lehden etusivulle isolla otsikolla, että vahtimestari kirjoitti 5 ällää! Rehtori arveli minua yritettävän häpäistä.

Maalaispoikana en ollut ollut minkäänlaisen poliittisen toiminnan kanssa missään tekemisissä. Sittemmin annoin kyllä pikkusormen puolueelle mennessäni SAK:n sihteeri Pekka Sarkkisen mukana talkoomiehenä rakentamaan nuorisolle majaa Muoniojoen rantaryteikköön. Hän onkin ainoa puoluemies jonka voin sanoa tunteneeni. Tänään luulen majaa tehdyn länsirajalle "puhdistuslaitokseksi" koska minun tiedettiin flirttailevan kuvankauniin moskovalaisen opiskelijatyön kanssa. Se rakennus alkoi -70 lopulla eikä -40 luvulla.

Sittemmin olen aika lailla miettinyt juutalaisten leimaamista toisen opettajani toppuuteltua intoani iltakoulussa koska itäsuomalaisen on lopulta hyvin vaikea menestyä Helsingissä. Vaikka ei kai se niin vaikeaa ole kunhan ymmärtää tarvittavan asennetta, resursseja kuulema löytyy.

Facebookissa eräs varttuneempi sukulaiseni, Huttusen Saara, kertoi löytäneensä minut Timo Vihavaisen blogin kautta. Nyttemmin hän on kertonut Juhani Ahon, Iisalmen rovasti Brofeldtin pojan, kirjoittaneen Lastuissa käynnistään Vänninmäen Repolan tilalla jossa heidän karjansa oli laiduntamassa. (Oma äitini oli syntynyt samaisella Vänninmäellä, joskin Ala-Repolassa). Lukaisin netistä tuon Ahon tarinan, totta se on, joskin julkaistu Muistatko - ? nimisessä muistelmissa (1920) eikä Lastuissa.

"Ne ovat meidän parhaita ystäviä. Ne tuovat meille kirkossa käydessään keltaista paksua piimää ja marjoja ja ohralettuja. Niillä on myös hyvin keltaista paksua voita", Aho kirjoittaa Repolan väestä.

Välillä olin kaksi vuotta avustavana virkamiehenä YK:n virastossa Roomassa josta työkavereiden suureksi ihmeeksi tehdessäni paluuta Suomeen, eräs ruotsalaiseen menoon tutustunut hollantilainen epäili suomalaisen järjestelmän kokonaisuudessaan perustuvan lahjontaan.

Enää ei toki tarvitse tuoda paksua keltaista kermaa, kunhan tuomme itsemme työelämään ehdoitta ja paljaskaulaisina.

9.6.2018

Jossakin on sylttytehdas

-Bolshevistinen rauhallisuus = kansankulttuurin hiljainen hautautuminen elävältä
Uudella helikopteriperspektiivin ilmaisullaan Juha Sipilä vakiinnuttaa paikkaansa suomenkielisen ilmaisun historiassa.


-Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.
Tätä presidentti Koiviston muistosanoiksi sanottua lausetta Timo Soini ylisti syvällisimmäksi mitä suomenkielellä kyetään ilmaisemaan.


Tänään kysellään miksi sisällissodan riemuvuotta on juhlittu rauhallisesti puolibolsujen kielellä vaikka kouluissa kaikille opetetaan ruotsia jota ilman ei voi ymmärtää Suomen historiaa?

Koska Paavo Väyrynen sai puolueen, Erkki Tuomiojalle perustettiin yhdistys Historioitsijat ilman rajoja. Onnistunut historia on hyvässä 24/7 hoidossa.

2.6.2018

Timo Soinin poliitikon sydämen uudelleen riehaantumisesta

Facebookissa eräs varttuneempi sukulaiseni, Huttusen Saara, kertoi Juhani Ahon, Iisalmen rovasti Brofeldtin pojan, kirjoittaneen Lastuissa käynnistään Vänninmäen Repolan tilalla jossa heidän karjansa oli laiduntamassa. (Oma äitini oli syntynyt ko. Vänninmäellä, joskin Ala-Repolassa). Lukaisin netistä tuon Ahon tarinan, totta se on, joskin julkaistu Muistelmissa eikä Lastuissa.

"Ne ovat meidän parhaita ystäviä. Ne tuovat meille kirkossa käydessään keltaista paksua piimää ja marjoja ja ohralettuja. Niillä on myös hyvin keltaista paksua voita",  Aho kirjoittaa Repolan väestä.

Nyt sitten toisaalla:

Eriksson vetäisi somessa herneen nenäänsä erään kansalaisen kiinnitettyä huomiota Eiran eliittikaupunginosassa Juhani Ahon tiellä asuvaan Oha-allah (JH)-nimiseen kirkkoslaavista tohtoriksi väitelleeseen poliitikkoon arvellen suomalaista täsmäkoulutusta maailman tehokkaimmaksi.

Pohjanmaan ruotsinkielisen isoäitinsä peruna JH pitää kielen keskellä suuta ettei kuuluvasti julista Åbolle työrauhaa sivistyksen nimissä päästäkseen ulkoministeriksi.

Kuten HS pääkirjoitti, kaikki vahvistetaan vastuullisten kesken hallitusneuvotteluissa. Luottamus pannaan sitten täytäntöön, vaikka puolue hajoaisi matkalla takiaisiksi.

Juhani Ahon "jumalallinen" osuus HS:n synnyssä tiedetään.

Keskustan varapj:nä jatkoa hakeva opettajan poika Antti Kurvinen on julkaissut "Lastuja verstaaltani" nimisen vaalikirjan.

PS. valta on elävien ihmisten kielessä, diskursseissa. MOT. Ne, jotka ovat sekä Vennamon että Soinin tietä avittaneet, tietävät Ylä-Savon molempien poliittiseksi syntysijaksi.

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...