Johan Ludvig Runeberg asui vuoden (1830-31) Kruunuhaan pihapiiirissä johon on nyttemmin saneerattu The Maria Hotel. Siinä Ukrainan presidenttipari yöpyi Suomen vierailullaan.
Teini-ikäisenä iltakoululaisena olin 60-luvun lopuilla nelisen vuotta päivätyössä samaisessa Maataloushallituksen rakennuksessa.
Tytti Yli-Vakkuri, Rahan luottamuksen menettänyt Valtion rahojen päävartija, on puolestaan pestattu ensi kesäksi matkaoppaaksi Runebergin Porvooseen.
Kulttuurihegemoniaan perehtyneet aistivat ilmapiirin muutosta Jussi Halla-ahon reissatessa Kiinassa.
Rakastettuja ovat HS:n otsikoissa Cafe Ursula, Weiste- tehdas, Kirsikkapuisto, Espan kahvila, radioääni, komediasarja, nuoret jotka rakastavat Triplaa, Haltialan lehmät, Ihku joka aloitti huumeiden käytön 14-v ja rakastui heti, julkisiin saunoihin rakastunut jenkkikiekkoilija joka järkyttyi suomalaisten sänkyjen kapeudesta, Espoonlahden kirjasto jota ihaillaan ulkomailla saakka, otsikoi HS.
Lukio-ikäisenä kolme tuntematonta nuortamiestä pyysi minua mukaansa Maken Mossella Itä-Suomen läpi ylös Sevettijärvelle ja edelleen Peeran majalle Kilpisjärvellä.
Kaksi heistä oli eteläsavolaisia ylioppilaita, Hanski kesäduunissa minun kanssa Vesihallituksessa Pohj.Espalla, kolmantena Make espoolainen laivanrakennusteekkari.
Yritimme toki saada kalaa, kunnes lähtiessämme takaisin etelään, Make kömpi Peeran puron pusikosta muhkea lohi kainalossaan.
Elettiin jotain vuotta 1970. Kirjoitin työn ohella ylioppilaaksi 1972. Kävin intin, valmistuin ekonomiksi ja vietiin jo virkaan kauppa- ja teollisuusministeriöön. Siellä isojen pomojen seinät oli koristeltu laivoilla!
Tuskin ehdin sisälle ministeriöön, kun toinen porukka otti mukaansa raivaamaan pusikkoa Yli-Muonion lestadiolaiskylälle rajajoen rantaan. Koska yo- kuvani oli nähty Demari-lehden etusivulla, näin majalla Lauri Ihalaisen ja Johannes Koskisen, joka tosin vielä silloin totteli kutsumanimeä Hannu.
Minua ehkä pidettiin Pietarin kalansaaliina? mutta se ei koskaan toiminut. Kirkon piireihin opiskellut sisareni pyysi mukaansa Töölön kirkolle Helsingin piispa Aimo Nikolaisen jäähyväispäivälliselle istumaan pitkän pöydän päähän jonne pääruokaa ei kuitenkaan riittänyt! Enkä ollut edes kirkon jäsen, mutta iskenyt silmäni Moskovassa aivan tavattoman nättiin paikalliseen opiskelijattareen!
Elettiin Kekkosen viimeisiä vuosia jolloin suomenkielinen kauppakorkea vielä piti yhteyksiä Moskovan vastaavaan, mutta ruotsinkielisten Hanken ei, vaan sitä herkemmin vahti meitä, minäkin pääsin seuraavaksi kesäksi virkistyslomallle Kanadaan.
En luule olevani ”suuren ikäpolven nousu, uho ja tuho”, vaan yksinäinen kulkuri pienestä pitäen yksi sonkajärveläisen maanviljelijän 12:sta lapsesta, viidestä pojasta nuorin. Ei niinkään harvinaiseen tapaan, paikallinen pankinjohtaja oli rahoittanut tilamme konkurssiin kuultuaan isännän uhoa tilalla kasvavasta vapauden kaipuusta.
Tulin 16 -vuotiaana yksin Hesaan selvittääkseni mitä kamalaa oli silloin tapahtunut kaikkivaltiaan silmien alla. Se tie on vienyt Roomaan, jos toisenkin kerran.
