9.10.2014

Kun saa viran, saa myös järjen

Tässä on kokoelma erinäisissä nettikeskusteluissa viimeisen viikon aikana esittämistäni kommenteista:


Erkki Tuomioja on hyvä yksissä, paha toisissa. Hyvää pataa yhden puolueen ex-sihteeri Peter Stenlundille joka ei olisi ulkoministeriön valtiosihteeri ilman Ekiä, pahassa omille puoluetovereilleen joista esim. Ulpu Iivari ei tiettävästi ole valtiosihteeri yhtään missään, joskin poikansa toki hyvässä EU:n virassa. Mikäpä sen inhimillisempää kuin kärsineen, paljosta omassa elämässään tinkineen äidin nähdä oman jälkikasvunsa pelastuvan valituista valituimpiin. 

En tässä viitsi täsmentää erästä hra K:ta, joka on toiminut Roomassa YK:n toimessa ja matkusti Espoosta Vuosaareen saakka vaalitilaisuuteen tapaamaan tätä HS:n ex-päätoimittajaukin, Yle:n pääjohtajamummon etc. poikaa kokeakseen jäätävän vastaanoton, todellisen luokkaeron tunnelman. Voisi kuvitella Kalevi Sorsan kokemukset, hänkin lähtökohdiltaan ihan tavallinen. Ei kai sentään itseoppineen pitäisi häiritä syntyperäisiä fiksuja? Luojan kiitos, ettei K:n tarvitse nöyrtyä kolmatta kertaa. Ensimmäinen sattui eduskunnan kirjaston ovella -90 luvulla.

Italiassa sanotaan ex-kommunisti Massimo d'Aleman myötä tapahtuneen suuren kulttuurimuutoksen silloin kun hän pääsi ensimmäisenä taviksena pääministeriksi virka-aatelin päiväunia häiritsemään.

Siltä vähältä mitä K oli sd-nuorten porukoissa 70-luvulla, Tuomiojasta kyllä varoiteltiin. Että ei ihan tullut puskista. Nuordemareissa Matti Putkonen tunnettiin valmiudestaan työntää kätensä teollisuuspomoille oman järjestönsä valittujen johtajien kainalon alta. Tänään hän toimii Timo Soinin loistavana assistenttina.

-------
Saatuani seurata aikansa Erkki Tuomiojan facebookia hämmästyin siellä vallinnutta ilmapiiriä. Toivoteltiin Jumalan siunausta isänmaan asioilla ulkomailla liikkuvalle, jne. Kaipa vanha alkaa vanhempaan vähitellen uskoa? Suomen virallinen valtuuskunta matkusti vuosi sitten YK:n yleiskokoukseen Kirkon ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäisen mennessä perässä katsomaan päältä, omien facebook-sanojensa mukaan.
---------
Luulen pääministeri Alexander Stubbin päättäneen tuoreella ministerivalinnallaan käynnistää torjuntataistelun väitettä vastaan, että Suomi olisi rumien naisten hallitsema vähemmistöjen paratiisi, jollaista eräs ranskalainen 1700-luvun valistusfilosofi piti pahimpana kuviteltavissa olevista yhteiskuntamalleista, koska sellaisessa palkitaan pikemminkin halujen kuin kykyjen mukaan. Italia, Espanja ja Ranska ovat toisen ääripään malleja, joihin suomalaiset tuulipukunaiset ovat hulluina.

Nyt on aika toinen. Jokainen heikkipertti voi tänään tavoitella itselleen lisää viehätysvoimaa, charmia. Kansanedustajan panostaessa ruotsinkielen kursseihin, tavallinen tossunkuluttaja ostaa vaikkapa uudet silmälasit merkkikehyksillä.

Kannattaa silti katsoa ettei käy niin kuin ulkoministeriksi nousseelle sikatilallisen poika Ilkka Kanervalle joka Johanna Tukiaisen ängetessä lentokoneessa viereensä koki "viehätysvoimaa, joka on sitä, että osaa kuulla myönteisen vastauksen, vaikka ei olisi esittänyt selvää kysymystäkään", kuten yhtenä modernin ajattelun isänä pidetty nobelkirjailija Albert Camus on kirjoittanut.
Joku toinen ymmärtäisi ettei "Tuksu" suinkaan sattumalta istunut Ilkan viereen, vaikka Mikael Jungner siten perustelee "sattumapääministeri" Alexander Stubbin poliittista alkuperää.

Ilkka Kanervan nousu tuhkasta takaisin parrasvaloihin hakee vertaistaan. Ja kuitenkin sekä ulkoministerin hirveän häpäisyn että HS:n myöntämän kunnian palautuksen takaa pilkottavat karvaiset ihmiskädet. Arkkipiispa Jukka Paarma hyväksyi HS:n palstoila Kanervan potkut. Ruotsissa syntynyt Johanna Tukiainen ihmetteli Dagens Nyheterissä miten suurten voimien pelinappulana häntä oli käytetty. Yksikään media ei vihjeeseen tarttunut, eikä liioin Katainen, Kanerva, tai Stubb.
....
Sen verran kuin olen ollut tekemisissä suomenruotsalaisten kanssa, niin heidän allergiansa on yhtäältä himokasta ja toisaalta torjuvaa sorttia. Himokasta niitä kohtaan joilla olisi fyysisiä edellytyksiä menestyä heidän maallisessa paratiisissaan jos vain hyväksyisivät sen, että heillä ei jokaisella ole sellaista charmia johon nuoren miehen kiihkeä silmä ensimmäisenä osuisi, mutta joiden sukutausta varallisuuksineen kompensoi noita puutteita. Katsotaanpa korkeimpaan valtiojohtoon yltävien intohimon asteita siipan ollessa vuosikymmeniä nuorempi muusa, tai "mooseksen" tapausta, median huomion fokusoituessa jalkojen väliin korvavälin sijaan esim. Kanervan ja Vanhasen ja molempien Ahteiden ja Timo Rädynkin tapauksessa.
Mari Kiviniemi ymmärsi lähettää puolustusministeri Wallinin kainalosta lehdistötiedotteen luvaten olla flirttailematta rasistien [lue muiden] kanssa.
-----
Suomen strategiasta vastaavien silmien alla Carl Haglund rinnastaa itsensä vapaan Viron vironkielisiin ja pelkää suomenkielisten Suomessa alkavan flirttailemaan venäjänkielisten kanssa. Siksi seurakunnissa pitää olla kirjanoppineita valppaina, aivan kuten mannermaalla natsien aikana, kertomassa satuja aikuisille, eivätkä teologit kysy: Jos valta on kielessä - diskursseissa - kuten väitetään, niin miksi sen pitäisi nimenomaan olla enemmistöläisten kielessä? Rkp-läiset välttelevät leipäjonoja joissa ei saa omakielistä palvelua. Kirjanoppineet pitävät ruotsinkieltä Suomessa jumalan synonyyminä.

Haglund aikoo liittää meidät Natoon virkavastuulla, kuten puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg teki allekirjoittaessaan yhteistyösopimuksen Naton kanssa.

On tässä kyllä naurussakin pitelemistä Haglundin rekrytoidessa Lapissa saamelaisia rkp:n ehdokkaiksi Stubbin vaatiessa samana päivänä Berliinissä jyrkästi tuomitsemaan Venäjän "hajota ja hallitse" pyrkimykset.

Stubb ja Haglund, he jos ketkä, uskovat suureen johtajaan - auktoriteettiin joka ei ihmisen kanssa puhu.

Joku saksalainen poliitikko ehti Ukrainan tapahtumien pohjalta ihmettelemään miten hyvin Suomi on onnistunut pitämään venäläiset ulkona kaikesta. 

----
Ei kukaan ole niin typerä kuin luku-ja kirjoitustaitoinen suomalainen, sillä hän ei ymmärrä kansallisen identiteettinsä johtuvan elämisestä ilmestyskirjan pedon vieressä. Tähän pystyy vain suomenkielinen. Hän on dogmaattinen.

"Dogmin hylkäämisestä seuraa käytännössä uskonnon omakohtainen hylkääminen tai henkilökohtaiseen epäilyksen tilaan joutuminen. Dogmin hylkääminen on harhaoppia eli heresiaa. Tämä voi johtaa uskonnollisesta yhteisöstä pois sulkemiseen, vaikkakaan kaikki uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt eivät valvo dogmien noudattamista yhtä tarkasti." (Wikipedia)

Kansa lukee ihmeissään toisiaan itkettävien poliitikkojen tarinoita yhden Savon mafioson, Iiro Viinasen sekä Stadin mafioson Erkki Tuomiojan uusista kirjoista.

Ehkä eduskunta onkin eräänlainen kettutarha, kuten 30-luvun Italiassa fasistit halusivat? Ainakin kannattaa varoa lukemasta ääneen kansalaiskirjettä toisiaan kiduttavista poliitikosta, kuten Anneli Jäätteenmäki erehtyi tekemään saaden niskaansa Porvoon edustaja Klaus Hellbergin aloittaman edustajamassojen "Valehtelija, valehtelija, valehtelija!" kiihkon aivan samalla tavalla kuin antiikin Colosseumilla oli käännetty peukalot alaspäin.

Kuolleita sieluja esiintyy netissä. Liekö kukaan tietoinen miten moni nettipalstalla esiintyvä on todellinen elossa oleva henkilö, ja kuinka moni keksitty nimi? Tekniikka kaiken mahdollistaa. Kuvia löytyy tarvitseville netistä.

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...