Globalisaatio on taitolaji

Se, mitä Pohjolassa tapahtui naapuriyhteistyön nimissä kauan sitten, tapahtuu nyt globalisaation nimellä maailman laajuisesti.

Suomihan oli kauan halpatyövoiman maa. Puuvillatehtaat tulivat 1800-luvulla, esim. Finlayson Tampereelle, Euroopasta halvan naistyövoiman perässä jalostamaan muualta tuomaansa raakapuuvillaa.

Pietarin vetovoima houkutteli muutakin teollisuutta. Ulkomailta tultiin syrjäiseen mutta edullisen raaka-aineen Suomeen perustamaan laivatelakoita, rautaruukkeja, sahoja ja tekniikan kehittyessä muuta puunjalostusta. Näin syntyivät mm. nimet Enso, Gutzeit ja Wahl (nyk. Ahlström).

Osin yritteliäisyys perustui ns. sisäpiiritietoon, jota hyödyntäen syntyivät Wärtsilä, Nokia, Kymi ja monet muut yhtiöt suomenruotsalaisten virkamiestahojen ja rahoittajien yhteistyönä. Samalla tavalla pääsi taloushistorian lehdille myös Ilomantsin apteekkari Serlachiuksen nimi, jonka pojan perustama yhtiö kasvoi valtakunnalliseksi puunjalostajaksi.

Rakennettiin rautatie Pietarista periferiseen Helsinkiin, kaivettiin Saimaan kanava ja avattiin vilkas rahtilaivaliikenne Savon ja Pohjois-Karjalan perukoilta mannermaiseen Pietariin. Vietiin sahatavaraa, voita ja tervaa; tuotiin suolaa ja siirtomatavaroita.

Siihen aikaan postia kuljetettiin hevospelillä. Samalla etanan nopeudella saapui tieto uusista markkinoista ja halvasta työvoimasta. Kaiken suunnittelu vei vähintään vuosia. Tänä päivänä tieto on käsillä tässä ja nyt, internetissä.

Yksi modernin historian suurimmista kansainvaelluksista suhteessa väestön kokoon tapahtui satojen tuhansien suomalaisten lähtiessä työn perässä Itä- ja Pohjois-Suomesta Ruotsiin 1960-70 luvuilla. Kielitaidottomina, reppu selässä lähdettiin länteen vuolemaan kultaa.

Sodilta säästynyt Ruotsi oli kehityksessään miltei valovuoden Suomea edellä. Useimpien, niin lähteneiden kuin jäljelle jääneiden, elämäntaso on noussut. Niidenkin olotila koheni jotka muuttivat pääkaupunkiseudulle sienten lailla nousseisiin kivilähiöihin; Matinkylään, Soukkaan, Myyrmäkeen, Kontulaan jne.

Suomen ja Ruotsin välinen laivaliikennekin on pysynyt pystyssä ruotsinsuomalaisten ja heidän jälkeläistensä ansiosta.

Mikä vimma ajaa ihmisiä liikkeelle? Miksi nyt mennään Suomesta Kiinaan ja Intiaan? Vapaudentahto, omien rajojensa rikkominen, halu suunnitella uusia maailmoja, eurooppalainen ihmisluonne.

Oi, tätä postmodernia aikaa!

Kuten tiedämme, periytyvät osuvimmat kielikuvat maatalouden harjoittamisen monivuosituhantiselta saralta.

 

Miten lienenkin huomannut että "rahvaanpankki" Sammon hallituksessa kielisuhde on fifty-fifty mutta konsernijohdossa 5/13 vs. 8/13 suomenkielisten tappioksi.

 

Olisikohan vielä 2000 luvulla liian härskiä peilata tuota suhdetta parhaimpaan runouteen mitä ihmiskäden ohjaama kynä on koskaan ilmoille loihtinut:

 

Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua...

 

Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa (room. 1.17-25)

I have a dream: eteenpäin edistyksen tiellä

Pitäisikö EU:n hädänhetkellä vetää hieman henkeä ja palauttaa mieliin mistä historian vakavimmin otettava rauhanliike, kuten Vaclav Havel on EU:ta nimittänyt, sai alkunsa?

Uuden ajattelun perusteet löytyvät syvemmältä kuin hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta. Ne syntyivät holocaustin raunioilta. Läntinen ajattelu,meidän mielestämme kaikkein kehittynein ajattelu, oli pudonnut takaisiin nollapisteeseen.

 

Ideologia oli noussut ihmisen yläpuolelle, niin idässä kuin lännessäkin. Ns. pyhien tekstien ennustukset "olipa Israelin kansa lukuisa kuin merenrannan hiekka, siitä pelastuu vain rippeet. Äkkiä ja lopullisesti Herra on toteuttava sanansa maan päällä" oli pantu täytäntöön.

Holocaustin tuhkasta alettiin purkaa auktoriteetin valtaa ihmisten mielissä. "Taivaan mittakaava" korvattiin "ihmisen mittakaavaalla", ensin Etelä-Euroopassa ja laajentuen vähitellen pohjoisen perukoille ulottuen nyt entiseen Itä-Eurooppaan saakka. Euroopasta on tulossa se mitä sen pitääkin olla: ihmisen näköinen manner.

Jos kehityksessä voidaan joitakin yhteisiä piirteitä havaita, niin on ainakin purettu monenlaisia ajattelua pakottavia rakenteita; on kevennetty "historian kasaamaa kuonakuormaa", kuten italialainen kirjailija Italo Calvino vaati. Mitä kevyemmät ideologiset rakenteet kansalaisilla on yläpuolellaan sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä.

Koska ylhäältä päin ei enää löydy vastauksia, ei ole olemassa muuta mahdollísuutta kuin rakentaa ihmisten yhteisöjä ihmisten ehdoilla. Päätökset on tehtävä niin lähellä kansalaisia kuin se on mahdollista. Pitää siis syventää läheisyysperiaatetta, yhtä EU:n peruspilareista.

Historian logiikkaa

Erään historioitsijan mukaan

"Keväällä 1945 Eurooppa oli miltei kuollut. Valtaosa keskisen Euroopan suurkaupungeista oli pommitusten jäljiltä raunioina. Liikenneyhteydet olivat poikki, tehtaat tuhottu, maanviljely mahdotonta. Aseiden vaiettua teillä harhaili evakkojen laumoja jalkaisin, polkupyörien selässä, hevoskärryissä vaeltamassa kohti tuntemattomia seutuja löytääkseen edes vähäisen asuinsijan tai maatilkun, jossa voisi yrittää aloittaa kaiken uudestaan. Maanosa kuitenkin toipui nopeasti, lopulta nopeammin kuin kukaan oli osannut kuvitellakaan.

Euroopassa koettiin kasvukausi, jolle ei löydy historiasta vertaa. Italiassa, Ranskassa ja Saksassa vuotuinen talouskasvu ylitti neljä prosenttia. Suurten massojen kulutuskysyntää ryhdyttiin toden teolla tyydyttämään. Kasvu vain kiihtyi kun kuusi Euroopan maata käynnisti 1957 taloudelliset yhteismarkkinat".

Eikös se toivu Venäjäkin? Stockmann, Kesko, autokatsastajat, Yliopiston Apteekki ym. reserviupseerien pojat ovat jo siellä tekemässä bisnestä.

Mitä teit kun vierestäsi vietiin?

Arvovaltainen toimikunta on P.Paasion johdolla (Lankia, Heinäluoma ym. jäseninä) pohtinut kansanvallan kehittämistä.

Yhtäältä toimikunta paheksuu virkamiesvetoisuutta ja toisaalta esittää verovaroilla perustettavaksi ns. think tankeja. Keitä niihin sitten valittaisiin? Ehkäpä Tannerin säätiön palkitsemat Teija Tiilikainen, Stefan Lindfors etc. jotka edustavat yhtä aitoa kansanääntä kuin keskustan oma "think tank" Laura Kolbe, kruununhakalainen Hgin yliopiston historian tohtori varmistamassa ettei "kepu petä aina"

Tässä on vissiin menty halpaan: maailmalla nämä "think tankit" edustavat aina "näkymättömiä käsiä" jotka katsovat ajattelevansa kansaa paremmin, ääripäänä NKP:n keskuskomitea. Vrt. demokratiaministeri Ruotsin hallituksessa.
Voitaisiinko ns. kansanmiehen kokemuksilla saada aikaan parempaa analyysia, lähtien uuden eurooppalaisen ajattelun juurilta, kysyen tarvitaanko lisää läpinäkyvyyttä, sillä eihän enää pitäisi olla tapana, kuten Alpo Rusi on Supon tutkijoihin viitaten kirjoittanut, soitella toimittajille heidän ahdistaviksi kokemia puheluita menemällä ilman keventävää "small talkia" suoraan "asiaan": missä olet, kenen seurassa liikut, mihin pyrit ym.

TAUSTAA:

Kuten nykyisin tiedetään nousi moni 1900-luvun diktaattori (sepänpoika Mussolini tunnetuimpana esimerkkinä)alunperin talonpoikien tai työväenjärjestöjen kaadereista.

• Kokemukset loivat pohjaa sekä gramscilaiselle käsitykselle kultuurihegemoniasta kuin myös ranskalaiselle diskurssianalyysille: "puhetapojen" avaamiselle, läntinen "Jumala" löytyy pikemmin ihmisen sisä- kuin ulkopuolelta.
• Miten diskurssianalayysia voitaisiin soveltaa Suomen olosuhteisiin? Tarvitaanko itsekritiikkiä? Kansan perimmäisten tapojen, etenkin kielen "pyhyys", muuallakin kuin Ahvenanmaalla, tai keskushallinnossa.

• Esimerkki puhetavoista:

Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.
Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan.
Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon.
Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa (room. 1.17-25)

kts. myös aivan mainio diktaattoripörssi:

http://www.lamantiini.com/dporssi/index.php?language=1032

Ei lapsenuskoisille

En pysty sanomaan mistä jokunen päivä sitten pulpahti mieleeni kuinka Demari-lehti julkaisi joskus 90-luvulla mielipiteeni jonka ydin oli siinä että UKK:n mukaan suomenkieliset porvarit -halutessaan olla aina kantamassa vastuuta isänmaan asioista- ovat alistettuja ruotsinkielisten toiveille (Ålands sak är vår), joten suuria historiallisia muutoksia toteuttamaan tarvitaan aina itsenäisten talonpoikien ja työläisten liitto.

 

Käydessään v. 1991 presidentti Koiviston kutsumana tutustumassa "esimerkilliseen vähemmistösuojaan" Vaclav Havel pikkuisen piruili että ehkäpä täällä eletään älyllistä keski-aikaa koska ilmassa ei ollut pienintäkään merkkiä europpalaismallisesta poliittisesta keskustelusta.

 

Pyydettyäni sain parisen vuotta myöhemmin um:stä vierailua koskevan lehdistökatsauksen. Tuuman paksuisesta nivaskasta ko. lausunto kuitenkin puuttui!

 

Keski-aikaako? Selailin aivan sattumalta Pasilan kirjastossa Ilmari Salomaan 1930-luvulla suomentamaa kokoelmaa Martti Lutherin alkuperäistekstejä. Luther kirjoitti mm. että kiireiselle ihmiselle riittää paksun raamatun sijaan uuden testamentin roomalaiskirje. Siinä oli hänelle kaiken uudistustyön ydin: haltuunotto ja suojaus.

 

Koska kaikki valta on Sanassa -miten sitä käytetään, miten ihminen sen itse luettuaan ymmärtää- se piti puhdistaa ihmisen yläpuolisesta kielestä, silloin latinasta. Hän tuskin uskoisi korviaan jos kuulisi suomalaisen nykyälymystön kutsuvan itseään luterilaiseksi.