Totuus on ihmeellinen, rumakin

Kun luottaa enemmän omien kuin Kekkosen tai Koiviston aistien havaintoihin, voi nähdä näin, väheksymättä lainkaan omana aikanaan toimineiden suurmiesten työn arvoa: 

Antti Lindtmanin johdolla Sitraan valittiin johtajaksi Jyrki Katainen, Antti Lindtmanin ohjauksessa RKP siirrettiin istumaan keskelle eduskunnan salia, Antti Lindtmanin ohjauksessa pääministeriksi valittiin Sanna Marin….Antti Lindtman seisoo keskellä "Rinteen vappusatasen kuittaus" tilaisuudessa (15.11.19)   

Yle 

joka vetäistiin hihasta koska Uuden Suomen eräissä blogeissa oli käyty  "rumaa" keskusteltua, mistä tämä tekstini on tiivistelmä (julk. tässä  blogissa 14.11.19):

Tapahtuipa niin, että yksi-isäisen läntisen ajattelun kaksi veljestä - kristityt ja juutalaiset- joutuivat ankaraan perimyssotaan ääripisteenään holocaust. Ajattelu meni uusiksi.

Sattuipa silloin elämään maanosan äärellä eloisa kaksinaiskulttuuri vähemmistön/enemmistön luopumisen tuskassaan joka ei näyttänyt oman veljessotansa hurmahenkisissä muistoissaan kuulleenkaan maanosan suuresta murroksesta jonka seurauksena Ruotsissakin on vakiintuneen tavan mukaan ministereinä myös maahanmuuttajia. (latinalaisperäinen sana "ministeri" tarkoittaa alkujaan saarnamiestä, pappia)

Suuren itäisen naapurin ”ideaan” perehtyneen Manun kehotusta olla maailman onnnellisimmassa maassa tyytyväisiä että saadaan ylipäätään olla olemassa, vaalitaan kirkollisissa toimituksissa. Lapsenuskoisten touhuja, sanovat jotkut lännempänä.

Eteläisen veljeskansan lehtimies, lähestyttyään pelokkaana mainittua sotasankaria tämän maineen vuoksi, kysyi, oliko sodassa ollut helppo ampua vihollisia, sai vastauksen, että pikemmin oli ollut vaikeaa koska pyrkivät juoksemaan pakoon. 

Mutta kun oikein silmiin katsotaan, niin kaikkihan me olemme demareita! Niin, että mitä se onkaan se yli-ihmisyys? Muuta kuin tottelevaisuutta?

Sillä aikaa nuoret muuttavat Suomesta. Paska maa. Kaiken maailman dosentit suoltavat soopaa peittääkseen tosiasian että ovat Suomen Vatikaanilaisia horiskoja. Turun omistavan rakkauden otteessa. Alusta loppuun. Italiaanot kokevat pääosin olevansa filosofeja kukin yksilö sellaisenaan, Pappa hallinnoi itsenäistä Vatikaanin valtiota välillä savuja pössäytellen kun on asiaa, Suomessa dosentit kuuntelevat Åboa omana vatikaanina ja antavat lausuntoja yksittäisten sanojen merkityksistä.

Suomalaisen niskassa painaa senioriteetti; katsotaan ylöspäin ettei pahoiteta mieliä, kun halutaan turvata omien jälkeläisten menestys.

Jean-Paul Sartre kirjoitti ettei holocaustin jälkeen yksikään sukupolvi voi välttää omaa vastuutaan siirtämällä sitä nuoremmille. Jokainen voi käyttää omia aistejaan havainnoimaan ympäristöä.

Stadissa sanovat, että joka diggaa seniorikieltä, ei himmaile, vaan skulaa täysillä. Suomi onkin eri maata.