Sotaromaanin kuolema

Kuoleeko sotaromaani teollisen aikakauden mukana?

Teollistettu tappaminen vaati tehtaita takomaan panssareita, pommeja; ääripäänä polttouuneja irrottamaan sielu ruumiista, hiukset ja muut arvoesineet kerättiin kierrätykseen.

Tiedonhallinta oli keskitetty niin NL:ssa kuin Natsi-Saksassakin. Kirjoja poltettiin roviolla.

Kännykällä, netillä, digiboxilla ja iPodilla käydään ihan erilaisia "sotia". Ei venäläinen kansanihminen tahdo sotaa sen enempää kuin suomalainenkaan.

Hyvästit sodille! Huolehditaan, että demokratia, 1900-luvun kauheuksien tuhkasta noussut arvokkain perintö syvenee ja laajenee.

Mutt eEivät kuole kustantajat eivätkä kirjakaupat hevin Suomesta.
Kirjastokorvaukset ja säätiöt pitävät omistaan huolta, mutta divarit kituvat.

Postiluukusta kolahtaneessa uunituoreessa Vartti-ilmaislehdessä sanotaan, että klassikot eivät enää keräilijöitä kiinnosta.

Nyt halutaan uudempia kirjoja, joista tosifaneilla ei ole varaa maksaa kirjakauppojen kiskomia hintoja.

Antikvariaatteja kiertää enää yksi parikymppinen sotakirjojen etsijä!

Kuka ei kuulu joukkoon?

kysyy HS tänään taloussivullaan Suvi-Anne Siimekseltä, Eija Ailasmaalta ja Björn Wahlroosilta, jotka alustavat EVA:n Naiset huipulle! -seminaarissa.

Lehti vastaa kysymykseensä, että Siimes ei kuulu joukkoon, sillä hän ei ole koskaan ollut minkään sortin sosialisti.

Ihmettelen lehden tulkintaa.

"On ollut aikoja jolloin sosialistina on esiintynyt jokainea alistettujen ja sorrettujen, ei vallanpitäjien puolella oleva, jokainen joka on vastustanut ansaitsemattomia etuoikeuksia, perittyjä etuja, valtaa vailla olevien nylkemistä, sosiaalisia vääryyksiä ja palvelijan asemaan tuomittua ihmistä nöyryyttäviä raja-aitoja.
Tuollainen "tunne" –ja "moraali"-sosialisti olin minäkin ja olen yhä, en vain ilmaise kantaani tuolla sanalla"
-Vaclav Havel, Asioista kuultuna, s.12

Etnofestivaali Rutakolla

Sonkajärven taikayöhön tulee afrikkalaisvieraita. Kylälle saapuu viikon kuluttua perjantaina bussilastillinen Kajaanissa asuvia sudanilaisia.

Afrikkalaiset ovat tulleet Suomeen pakolaisina ja asuneet Kajaanissa vasta parisen vuotta, osa lyhyemmänkin aikaa ja kotouttaminen on käynnissä. Yksi ryhmä on juuri aloittanut peruskoulun kurssit Kainuun opistolla Mieslahdessa.

Idea monikulttuurisesta tapahtumasta syntyi alunperin Liisa Pirilän ja Afrikassa vierailleen Maria Hartikaisen keskusteluista.

– Opettajille ennen kaikkea suurkiitokset ajatuksen hienosta vastaanotosta, Pirilä ja Hartikainen sanovat.

Koululaisten työpajoissa on paljon mielenkiintoista ohjelmaa koko päivän ajan. Paraikaa koululaiset valmistavat näyttelyä Afrikka-teemalla, joka tulee tapahtuman aikaan esille Taitotalolle ja myöhemmin kirjastolle.

Koululla nähdään mm. sudanilainen häätanssiesitys ja pidetään luentoja sudanin kielestä ja uskonnosta. Vieraat puolestaan kertovat kokemuksiaan suomen kielen opiskeluistaan.

Työpajoissa tutustutaan sudanilaiseen ruokakulttuuriin, musiikkiin ja soittimiin, opetellaan sikäläisiä tansseja ja valmistetaan sudanilaisia asuja. Luvassa on myös hennamaalausta ja afrikkalaisten kampausten tekoa. Yksi ryhmän jäsenistä opettaa painia, toinen neuvoo, miten rakennetaan sudanilainen maja ja sänky.

Rutakon taikayö, perjantaina 25.8.klo 19.00-23.00, Sonkajärven Taitotalolla ja kirjastolla. Monikulttuuriset työpajat -tapahtuma Lyseotien koululla klo 9.00-15.00.

www.IisalmenSanomat.fi

Maahanmuuttovirastolle olisi töitä

Suomea pidetään historiallisista syistä Ruotsin pikkuveljenä, sillä molempien yhteiskunta perustuu pohjoismaiseen hyvinvointimalliin.

Erojakin on. Integrationsverket (maahanmuuttovirasto) tekee Ruotsissa perusteellista työtä tutkiessaan maan väestörakenteiden muutoksia. Ulkomailla syntyneiden osuus Ruotsin väestöstä on kaksinkertaistunut viimeisten 30 vuoden aikana 0,6 miljoonasta yli yhden miljoonan (12 % väestöstä).

Vastaava kehitys on Suomessa viime vuosina ollut suhteellisesti paljon nopeampaa. Ulkomaisten osuus on työministeriön mukaan Suomen väestöstä kaksinkertaistunut 10 vuodessa 50 000:sta 100 000: een, joskin on yhä varsin pieni 2,2 %.

Entäpä jos ulkomaalaissyntyisten määrä meillä saavuttaa lähivuosikymmeninä Ruotsin tason, eli kymmenisen prosenttia? Sehän tarkoittaa noin puolta miljoonaa. Sillä olisi jo monenlaista vaikutusta väestörakenteeseen.

Muutos tapahtuu nykyisin näyvimmin siellä missä tavalliset ihmiset liikkuvat ja työtään tekevät: Tallinnan matkoilla ja rakennustyömailla.

Auto oli "connecting people" jo ennen kännykkää

Vaikka autoja ennen suollettiin kuin yhdestä putkesta -Mosset, Ooppelit, Volgat, Ladat ja taksimersut- ne laajensivat hevosmiesten maailmaa omasta kylästä lähikaupunkiin. Mutta ei niillä pärjätty Ruotsiin muuttaneille, jotka tulivat elvistelemään Saabeilla ja Volvoilla, joita itse olivat olleet Trelleborgin liukuhihnoilla kokoonpanemassa.

Valtion virka-autot olivat kotimaassa koottuja Saabeja, ehkä jollakin piispalla ja hovineuvoksella Volvo.

Yhden totuuden hajottuja tuhansiksi ihmisen kokoisiksi kertomuksiksi autotkin ovat tänään yksilöllisiä: harva yrittää iskeä naista kauppakassi-Micralla vaan tilavallla ranskalaisella; virkamies Lipposella on kansainvälisiä vertailutarpeitaan tyydyttämässä neuvostoliittolaisen ZIL:n tilalla EU-maassa tehty panssarimersu.

Jos on muutos tullakseen, niin kunpa tulisi hyvin hitaasti, huokailevat peruutuspeiliin katsojat etusormeaan heristellen.

Kustannusliike Tammi syytää muiden suurten kustantajien tavoin uusintoja ulos kiivaasti kuin YLE, peittääkseen muutostarpeet. Tammi on ruotsalaisen Bonnierin omistuksessa, mutta suomalaisten ns. kulttuurihenkilöiden komennossa. Kaikki ovat siellä naisia ja kuten fiosofian historiasta tiedetään, eivät he mitään uutta keksi, koska vertailu lähinnä olevaan riittää.

Sama ongelma riivaa koko yhteiskuntaa: suomalainen tyytyy siihen että syntyperäiset asemat suhteessa läheisiin säilyvät. Ei uskalleta älyllisesti haastaa isompiaan, vanhempiaan; mätä vesi löyhkää.

Eletään yhä kateuden, ihmisluonteen kielteisen piirteen vallassa, kuten Strindberg kirjoitti toista sataa vuotta sitten.

Ruotsalaisilta kannattaa ottaa oppia, ei kaikkea voi sodilla selittää. Pölhöys ei ole geneettinen vaan kulttuurinen piirre, kirjoittipa Matin isä Tatu Vanhanen mitä hyvänsä.

Maailma muuttuu, eskoseni

MTV3 on esitellyt 12 nuorta kaunotarta ehdolle vuoden Suomen Neidoksi.

Kíinnostavaa kyllä, kukin on valinnut oman mietelauseensa; nuorison yleismaailmallisia tyyliin "carpe diem", "mikä ei tapa se vahvistaa", "vaikka läpi harmaan kiven" jne. Yksikään ei maininnut Koskenniemeä eikä Leinoa tai Saarikoskea, saati siniristilippua tai raamattua.

Ehkä nuorten asenne kuvastaa jonkinlaista paradigman muutosta?

Valtaa pitävä sotakulttuurisukupolvi -Halonen, Lipponen, Vanhanen, Erkko ja jopa Erkki Tuomiojakin nettipäiväkirjassa esittämiensä kirjavinkkien perusteella- ovat ajatuksissaan kiinni sodissa ja konflikteissa, ikäänkuin suomalaista kulttuuria ei olisi olemassakaan ilman sodan ja veriuhrin ihannointia.

Mutta nyt ovat nörtit perustamassa uutta puoluetta!

PS. Iisalmen Sanomat kertoo yläsavolaisten Mersu- ja BMW-autojen ostajien haluavan uusilta autoiltaan enemmän yksilöllisiä piirteitä: automaatttinen ilmastointi pitää tietysti olla ja monenlaisia lisävarusteita. Sekin kertoo massatuote suomalaisen ihmisen asenteiden olevan muuttumassa. Yhtä selvää on on että vastuulliset harmaaparrat heristelevät huolissaan etusormeaan.