28.8.2006

Sotaromaanin kuolema

Kuoleeko sotaromaani teollisen aikakauden mukana?
Teollistettu tappaminen vaati tehtaita takomaan panssareita, pommeja; ääripäänä polttouuneja irrottamaan sielu ruumiista, hiukset ja muut arvoesineet kerättiin kierrätykseen.
Tiedonhallinta oli keskitetty niin NL:ssa kuin Natsi-Saksassakin. Kirjoja poltettiin roviolla.
Kännykällä, netillä, digiboxilla ja iPodilla käydään ihan erilaisia "sotia". Ei venäläinen kansanihminen tahdo sotaa sen enempää kuin suomalainenkaan.
Hyvästit sodille! Huolehditaan, että demokratia, 1900-luvun kauheuksien tuhkasta noussut arvokkain perintö syvenee ja laajenee.
Mutt eEivät kuole kustantajat eivätkä kirjakaupat hevin Suomesta.
Kirjastokorvaukset ja säätiöt pitävät omistaan huolta, mutta divarit kituvat.

Postiluukusta kolahtaneessa uunituoreessa Vartti-ilmaislehdessä sanotaan, että klassikot eivät enää keräilijöitä kiinnosta.

Nyt halutaan uudempia kirjoja, joista tosifaneilla ei ole varaa maksaa kirjakauppojen kiskomia hintoja.

Antikvariaatteja kiertää enää yksi parikymppinen sotakirjojen etsijä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...