5.5.2005

Mitä antaisimme?

HS:n pääkirjoitustoimittaja Keijo Himanen päättelee, että Suomen hyvä kansainvälinen maine ei kestä Upseeriliiton ja pääesikunnan keskinäistä nokittelua.
 
Tosiaan, maineella on perustansa: hakkapeliitat oppivat olemaan toisten komenneltavissa jo 1600-luvulla Ruotsin kuninkaan kriisintorjuntajoukoissa pitkin Keski-Eurooppaa. (Pietarilaisen Dostojevskin Dostojevskin väitetään epäilleen suomalaisia ainoiksi, joilta puuttuu halu olla sellaisenaan jotakin omaperäistä!!!)
 
Mutta ainahan voidaan "odottaa paljon iloa Venäjältä", kuten paikallisia lehtiä ostellut Sanoma WSOY nyt hehkuttaa, kysymättä mitä annettavaa meillä on venäläiselle/paikalliselle kulttuurille (vrt. ruotsalaisten Metro-, tai Ikea- konsepti).

Kun henkisesti sveitsiläistynyt Roger Talermo valittiin Amerin johtoon, hän ilmoitti käyvänsä ikään kuin etätyössä Suomessa. Paljonko lyödään vetoa että hän siirtää pian konttorinsa kokonaan Sveitsiin?
 
Vakavammin puhuen, paljonko se eurooppalaisia nuoria kiinnostaa kuka omistaa brändit, Solomonit, Wilsonit ym?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...