Tärkeintä olisi EU-ajassa huolehtia kansan oman kielen hyvinvoinnista, jotta suomenkieltä ei enää mainittaisi Rooman radio Capitalessa latinan ohella epäseksikkäimpänä Euroopassa, eikä niinkään joka paikassa huolehdittaisi ruotsinkielestä vaikka huolen voisikin ymmärtää ”raakalaismaisiiin hyökkäyksiin” varautumiseksi vuoden 1918 hengessä.
Joka rukoilee ja veisaa, ei ajattele, kirjoitti Albert Camus.
