Ihminen on ruhtinas (Antonio Gramsci)

Jostakin ulkomaan julkaisusta osui silmään uutisena että kaikki raha Pohjois-Koreassa on Kim Jong-unin peukalon alla. Hänen tiedetään opiskelleen muutaman vuoden Sveitsissä. Siltä pohjalta lienee hyvä ohjailla tutkimustoimintaa ja laitoksia. Moniko tietää Kim- suvun kristinuskosta valituista valituimpina? Sotasankarina Jumalaksi nostettua Kim Il-sungia juhlitaan yhä kansan pelastajana, vaikka ei ollutkaan virallisesti turkulaisia. Kim Jong-un on kolmatta polvea. Kukaties sielläkin eduskunta valitsee täysistunnossa valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan?

Jos olisin yliopistolla, pohtisin miksi suomenkielellä sutaistessa sanat ”raha” ja ”rauha”, saadaan ”ra(u)ha”, eikä kuten muissa kielissä erilleen esim. ruotsiksi ”pengar och fred” – he tosin kuuleman mukaan osaavat Ruotsissa rakastaakin toisiaan ilman valtiota tai joka paikassa väliin tunkevaa taivaallisen auktoriteetin omavaltaista paikallisedustajaa. Voisi selvitä miksi ns. tavisten pomot ovat kasautuneet Suomen Pankkiin, siellähän on nyt remmissä Olli Rehn, Erkki Liikasen ja Mauno Koiviston, Ele Aleniuksen, Ahti Karjalaisen, Erkki Tuomiojan Sakari-isän ym. jalan jäljillä. Yliopisto sai johtajaksi Lindblomin, nimi näyttää samalta kuin rahanpyörittäjä Seppo Lindblomilla ja isällänsä Olavilla.

Uudistaen Juha Sipilän uskonlahkoa Rauhan Sanaa ihmisjärkeen perustava äly voisi nimetä valtiovarainministeri Annika Saarikon Ra(u)han Sanalaiseksi. Siihen hänen poliittinen uransa aina teini-ikäisenä Kirkkohallituksen toimistotehtävistä lähtien on johtanut. Yllättäen, mutta aina pyydettynä, jos häneltä kysyttäisiin. Ja vain ihmisjärki saattoi yllyttää Saarikon haastamaan samassa Kirkkohallituksessa työuransa aloittaneen Katri Kulmunin. Ehkäpä ei muuta älyä olekaan, ainakin jotkut italialaiset hegemoniakriitikot ovat sanoneet ihmisälyn pystyvän harjaantumaan näkijäksi ns.yli-ihmisen asemasta käsin.

Kollaboraattori muhii ra(u)hassa

Odotellessani hammaslääkärille pääsyä muistelin totalitarismikriitikkojen varoitelleen yksilön valmistamisesta tuleviin tehtäviin. Sellaista tapahtui sekä läntisessä että itäisessä versiossa. Otettiin vaikkapa maalaissyntyinen nätti nuori ”harjattavaksi” tekemään suotuisia tekoja. Siitä kun oli usein tuloksena ylilojaali työmyyrä, kollaboraattori. Tällaista yritystä on itsellenikin tapahtunut jouduttuani yllättäen ja pyytämättä suuren suomalaisen tietotekniikkayhtiön palvelukseen. Siiitä seurasi yökausien opiskelua mitä kummallisempien tietokonejuttujen yksityskohtien viidakossa. Ei sellaiseen paikkaan kenenkään pitäisi joutua! Onneksi jouduin sieltä sitten ulos samalla tavalla kuin olin ymmärtämättömästi päässytkin. Työelämän soisi kehittyvän asteittain kokemuksia vahvistaen.

Ihmisen valmistaminen järjestelmän palvelijaksi on lopetettava. Älykkäiden voimaväki ei saa sitä enää jatkaa, joskin historian paino on eduskunnan siihen sitonut. Kulttuurin hiljainen näivettyminen on estettävä. Kasaantunutta kuonaa poistettava.  Valehtelu on lopetettava. Eduskunta valitsee täysistunnossa Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan! Niinistö saadaan kaupallisissa gallupeissa huippusuosituksi. Koulutetttu kansa ei paljasta toisilleen pyhää riippuvuuttaan pankista. Tiedekeskus Muisti perustettiin bisnesrahalla. Kansanmurha syvenee.

Ei pidä luoda kulttuuria, jonka työmies ymmärtää, pitää luoda työmies, joka ymmärtää kulttuuria, sanoi Arvo Salo. Milttonilaiset kansansosiaalidemokraatit panevat tuon täytäntöön. Työmies oppikoon ruotsia! Ultrafeminismiä. Marxismi on kuollut mutta "älykkäät" eivät sitä kerro vaan nopeat syövät hitaat!

Näinä aikoina jolloin ylipäällikkökin, kuultuaan sodanääniä kahdentuhannen kilometrin päästä, lennähti Amerikan sedän luokse, on riskaabelia väittää hegemoniakriitikkojen kehottavan katsomaan ajanilmiöitä ikäänkuin ihmisten yläpuolelta, sen kun pitäisi olla yksilölle mahdollista. Sanovatkin jokaisen olevan filosofi, kukin omalla tavallaan. Holocaustin jälkeen ei pitäisi vakavissaan puhua minkäänlaisen ihmistä korkeamman älyn olemassa olosta. Kukin on vastuussa omalta osaltaan.

Tunnetun skribentin Jukka Seppisen sanotaan todenneen US-blogissaan että Mauno Koiviston aikaan ulkoministeriössä oli kiertänyt kirjallinen kielto kirjoittaa mitään Ranskaa koskevaa. Niinpä hänestäkin tuli Venäjän vatvoja, vaikka oli opiskellut ranskalaisessa yliopistossa. Kuulostaa melkein uskomattomalta, mutta itselläni on samankaltainen kokemus ministeriötasolta virkamiesten pannessa ylemmältä taholta tulleen ohjeen täytäntöön suosien omia kulttuurisuhteitaan.

Ra(u)han valtakunta, USA, taivaallisen auktoriteetin edustaja meillä ja muualla maanpäällä, on sotinut sotia Irakissa, Afganistanissa ja Vietnamissa, joissa ilmeisesti kukaan ei ole kuollut, joka ei sitä olisi ansainnutkin.

Kommenttini saattavat kuulostaa fiksuilta, mutta niinpä ne ovatkin italialaisen kulttuurihegemoniakritiikin sovelluksia. Yhtenä ohjeena he esittivät jo ennen sotia taivaallisen auktoriteetin korvan ja silmän korvaamista ihmisyksilön omien aistien havainnoilla. Ilmiöt ovat universaaleja, mutta ilmentymät ja sanat paikallisia, he kirjoittivat. 

Ihminen voi muuttua, uudesti syntyminen on mahdollista jo täällä maan päällä!

Muisti muistaa sotia

Sodan ja rauhan keskus Muisti on tiedekeskus, joka 

"kertoo sodan vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan. Viimeisintä teknologiaa käyttävät näyttelyt vievät sinut sodan kokemuksiin. Muistin toiminta perustuu humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä tehtyyn kotimaiseen ja kansainväliseen sodan tutkimukseen.

Muistit muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joiden näyttelyt käsittelevät sodan ja rauhan teemoja sekä sotaa ilmiönä.

Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa. Muisti on niille, joita sodan historia kiinnostaa, ja erityisesti niille, joita se ei kiinnosta.

Muistin näyttelytyötä ohjaa tieteellinen neuvottelukunta, jossa on jäseninä historioitsijoita sekä kulttuurintutkimuksen, historian didaktiikan ja tiedekeskuspedagogiikan asiantuntijoita. "

- Muisti saatiin (2021), vaikka kaivattiin rauhanoppositiota, esim. tämä kirjassani Rooma opettaa  (2015). Samoihin aikoihin Helsingin Yliopiston yhteyteen perustettiin yhdistys Historioitsijat ilman rajoja HIR Erkki Tuomiojan johdettavaksi, ja Paavo Väyrynen sai oman Kansalaispuolueen.

Perustettaisiinko Rauhanoppositio?

Rooma, citta aperta, on avoin kaupunki, jonka vetovoima piilee sen asukkaissa. Ruotsissa ajatellaan melko lailla samalla tavalla. Jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ovat individualisteja, icke nationalist. Sen sijaan Suomessa kaikki on ”kansallista” toisin sanoen ”natsionalist”; teatteri ja kirjallisuus, Runeberg ja Klinge, Kolbe ja Sofi, sekä kaksi kansallista kieltä.

Kypsällä iällä historialliseen Roomaan hullaantuessaan kaiken älyllisen puolustuskyvyn menettänyt Helsingin kaupungin entinen apulaiskaupunginjohtaja tohtori Pekka Korpinen kuvaa puolihumoristisesti nimeämässään “Mein Kamppi” kirjassa muiden muassa Kampin kappelia, joka on kuin tyhjästä ilmestynyt linja-autoaseman Espoon puoleisen sisääntuloväylän päähän ruotsalaisen kansanpuolueen toimiston ikkunoiden alle.

Ruotsalainen piispa Lennart Koskinen on kirjoittanut kaupunkirakenteen kehittymisestä läntisen kulttuurin ilmentymänä. Perinteisesti keskustan ovat muodostaneet kirkko, koulu, kaupungintalo ja pankki neliskulmaisen torin ympärillä.

Muuttuvan Helsingin uusi valtakeskus ryhmittyy Lasitalon tuntumaan; metsäyhtiö UPM, jokunen dataliikenteen valvontafirma, eduskunta, musiikkitalon hömppä sekä tuleva keskuskirjasto.

Pitäisi ehkä nostaa ”kettutarha” keskiöön ennen Lasitaloa, sillä saivathan kansanedustajat oman balettinäytöksen, joskin puolet porukasta kettuili jäämällä kotiin.

Helsingin kauppatorin Etelärannan uutta arkkitehtuuria värittävät Martti Ahtisaaren ideoiman Crisis Management Initiativen (CMI) toimisto, Elinkeinoelämän Keskusliitto, Katajanokan periferiasta muuttanut Kirkkohallitus sekä suunniteltu Guggenheim-museo, jota ajetaan kuin käärmettä pyssyyn Helsingin kauppatorin reunaan vastapäätä Tasavallan presidentin linnaa, ilmeisesti osana isompaa projektia kehittää Suomesta entistä selvemmin ns. rumien hallitsema vähemmistöjen paratiisi.

Vanha testamentti sisältää kertomuksen koko maailman synnystä ja kertoo, miten Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen muiden kansojen keskuudesta ja miten hän johdatti kansaansa historian lävitse. (raamatussa ei puhuta mitään suomenruotsalaisista - he ovat itse keksineet asemansa!)

*

Suomen strategiasta vastaaville aina niin läheisessä Saksassa opetettiin sormi pystyssä 1920-30 luvuilla puhumaan rauhasta ja samalla valmistautumaan sotaan niin perusteellisesti, että eräällä kokoomusvoittoisella nettipalstalla epäiltiin rauhanliikkeen merkkiä takin liepeessään vuosikymmeniä kantaneen ulkoministeri Tuomiojan tulleen sotahulluksi. Tunnettuna sotahistorioitsijana hän on kerännyt näyttävän valikoiman sotakirjallisuutta kaiken maailman lentokenttien kioskeista. Eikö semmoinen ala ajatellakin takaperin?

Perussuomalaisten muutettua puoluetoimistonsa Dianapuistoon alkaa näyttää siltä, että suomalaisia yritetään palauttaa 1800-luvulle.

Yhä useammin kauppakeskuksen ankkurit tulevat jostain toisesta pohjoismaasta: Gigantti ja Dressmann Norjasta, H&M ja Stadium Ruotsista, BR-lelut ja ”Tiimarin tappaja” Tiger Tanskasta. Suurten kauppakeskusten takaa usein löytyy yksi ja sama omistaja: Citycon.

*

Suomenkielisiä johdetaan kuin lukutaidottomia RUK:n opeilla käskyttämällä, olettaen, että he kunnon professoreiden tapaan jäykistyvät kuullessaan sanaparin "israelilainen Suomessa". Näin maassa, jonka kirjallista elämää dominoi yksi ainoa kirjallisuuspalkinto ja jossa melkein kaikki ostavat läheisilleen saman kirjan joululahjaksi.

*

Mitään merkittävää ei tapahdu ilman valtion myötävaikutusta kapitalismin tukijana. Ei Sailas eikä Korkman kuulosta sosialistilta, vaan kapitalistilta, samoin Ehrnrooth, Wahlroos, Hetemäki ja Talvivaara, Finanssivalvonta, Sitra, Eduskuntatutkimuksen keskus ja Helsingin Yliopisto jonka kansleri on nimitetty Yle:n hallituksen puheenjohtajaksi ilman aikaisempaa kokemusta ko. hallituksesta.

Päästyään monivuotiselta maailmankierrokselta kotiin ruotsinkielen pakollisen opetuksen autuaaksi tekevää vaikutusta epäillyt tuhlaajapoika Risto E J Penttilä nimesi pelastajakseen Georg Ehrnroothin. Toimistossaan Ostrobotnian korttelissa pyhien perheiden Matti Vanhanen valvoo samojen pelastajien etua huutoetäisyydellä eduskunnasta.

Silloin siellä jossakin Simo Häyhä osui satoja kertoja puun oksalta käsin, nyt ovat EU:n suomalaiset sotilasneuvojat Ilkka Salmi ja Georgij Alafuzoff mukana tuloksena 6000 kuollutta torakkaa Donbassissa, eikä mikään ole meillä muuttunut: vanhatestamentillinen rautanyrkki; iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa, minä Herrasi olen puhunut; rahan valta ja omaisuusarvon kasvattaminen yli ihmisarvon, vaikka moni osaisi lukea.

Kauan ehdittiin tottua ajatukseen, että läntisen valloitussodan viimeinen näytös olisi koettu holocaustin myötä, mutta sinikeltaisia kravatteja käyttävien yritys "läntisen" pakkokulttuurin viemiseksi Itä-Ukrainaan on osoittanut toiveet turhiksi. Uskoimme pysyvän rauhantilan EU:n myötä vakiintuneen Euroopassa, mutta se näyttää murtuneen, ellei politiikkaan saada uusia kasvoja.

Viehätysvoima on sitä, että osaa kuulla myönteisen vastauksen vaikka ei olisi esittänyt selvää kysymystäkään -Albert Camus

Spektaakkeli

Antti Rinteen lupaama vappusatanen maallisen auktoriteetin näpeissä taivaallisen  nimissä:

HS 15.11.2019

Yle uutiset

Ajatukseni ”Eurooppa rauhan tiellä sen jälkeen kun yksi-isäisen läntisen ajattelun kaksi velipoikaa – kristityt ja juutalaiset- olivat joutuneet ankaraan perimyssotaan ääripisteenään holocaust.” – oli Niko Kaistakorven US-blogissa julkaistu jokunen päivä aikaisemmin. 

Siitä mitä kansa on aina epäillytkin

Jos kerran vanhoja muistellaan niin toivoisi Mikkelin sotarauhainstituutti Muistilta seminaaria "Missä kuljimme kerran - Eurooppa rauhan tiellä sen jälkeen kun yksi-isäisen läntisen ajattelun kaksi velipoikaa - kristityt ja juutalaiset- olivat joutuneet ankaraan perimyssotaan ääripisteenään holocaust."

Kun toivomus viime sunnuntaina blogistanissa julki lausuttiin, varapuhemies Antti Rinteen vastaus saatiin samana päivänä Iltalehdessä, mutta niin pitääkin olla: kaiken takana on ihminen vaikka viesti kulkee tässä maassa taivaallisen auktoriteetin kautta. 

Eilen puhemies Matti Vanhanen vieraili Tukholmassa tavaten mm. kuningas Kaarle Kustaan. 

Meidän ns. modernissa Suomessa vallitseva hegemonia, yhteiskunnallinen johtajuus, on luotu ja vakiinnutettu monilla eri alueilla poliittisen johtamisen ja vaikuttamisen tavoilla. On onnistuttu tekemään omasta ideologiasta yleinen ideologia.

Hegemonian muodostamiseen on tarvittu legitimiteetin säilyttämistä, poliittista indoktrinaatiota sekä kykyä yhdistää eri poliittisten ryhmien keskenään ristiriitaiset intressit yhteisymmärrystä ja kompromissitarvetta painottaen taivaallisen auktoriteetin kokonaisuudeksi.

Luottamuksen hokemisessa on kysymys eräänlaisesta omertasta, koska auktoriteetin paljastuminen tyhjäksi tynnyriksi olisi liian suuri haaste joka voisi vahingoittaa hyvin monia asiaan sekaantuneita; åbolaisten lisäksi rahaan rakastuneita, korkeimman tason poliitikkoja ja päätoimittajia.

”Jos todella uskot siihen, mitä olet tekemässä, työskentele kovasti, älä ota mitään henkilökohtaisesti ja jos jokin estää yhden reitin, etsi toinen. Älä koskaan luovuta." Laurie Notaro

Mieli mustana sodasta

Iltapäivälehdet taistelevat ilmatilan herruudesta tuorein voimin kummankin rekrytoitua syyspuolella avoimella haulla kymmenisen uutta ”tutkivaa journalistia” HS:n puolustaessa asemiaan useilla sivuaukeamilla Ukrainan puolesta.

Poliitikot, jotka eivät uskoneet Stalinin kansallisuus-politiikkaan kielipakkoineen, joutuvat ihastellessaan omakielistä Viroa pohtimaan turvallisuutta uudesta lähtökohdasta, onhan pellon pientareella asteleva talonpoika aina ollut omakielinen, kuten tiedämme historiallisesti myös Ruotsista.

Naiset tulevat perässä, eikä sitä pysty estämään kukaan eikä mikään.

Historian kasaama kuonakuorma harjautuu sitä keveämmäksi mitä ohuemmat ideologiset hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan. 

Italian vanhojen kaupunkivaltioiden perinteet ovat ohjanneet Eurooppaa rauhan tielle sen jälkeen kun yksi-isäisen läntisen ajattelun kaksi velipoikaa - kristityt ja juutalaiset- olivat joutuneet ankaraan perimyssotaan ääripisteenään holocaust. 

Muutosta vauhditti marxismin itsemurha eurokommunismin erotessa Moskovan edustamasta historiallisesta materialismista. Ilmatilaa kevensi  taivaallisen auktoriteetin maallisen edustajan siirtyminen kansan parista pysyvästi Vatikaaniin.

Virhearviot syntyvät siitä, että ajattelun vinoumalla varustetut ihmiset eivät osaa korjata omia vinoumiaan. Viimeisenä muutoksen tielle joutuu Suomi-Finland. Pakon edessä. Ei auta Timo Vihavaisen puhaltelu pistoolin piippuun Googlen hakukuvassa.

”Tulevaisuuden luomiseksi ei ole mitään muuta kuin unelma.” Victor Hugo

ps. meni pari päivää ja Sanna Marin nähtiin Tallinnassa! Ja kun kahdentuhannen kilometrin päässä alettiin ampua, ylipäällikkö lennähti Amerikansedän kainaloon.

Siitä mitä suomenkansa onkin aina ollut

Kysymykseen miksi sodat, kuten Eurooppaa hirmuisesti raadelleet Saksan ja Ranskan kesken, ovat käyneet mahdottomiksi EU:n jäsenvaltioiden kesken, on parhaan vastauksen tarjonnut tunnettu toisinajattelija Vaclav Havel.

Havelin mielestä rauhan toteutuminen on tullut mahdolliseksi valtiouskontojen aseman hiljalleen hiipuessa Euroopassa. Onhan EU aivan uudenlainen maallinen hallintomuoto kuninkaiden ja kirkon vuosisataisten sotakausien jälkeen. Ei sota syty ilman uskontoa.

Se että meidän evankelilais- luterilaisen kirkon korkeat edustajat käyvät Brysselissä valvomassa omien MEPien tekemisiä, on ihan oma sisäpoliittinen juttu, eihän EU:ssa ole kirkollisia valiokuntia eikä osastoja.

Mikä sitten pitää EU:ta koossa kun ei kerran uskonto? Se kestää, mikä oli olemassa jo ennen uskonnon saapumista, eli paikallinen äidinkieli, meikäläisten mailla suomenkieli ja rannikkoseuduilla ruotsi. Siten yksilön identiteetti määrittyy syntymän kautta, paitsi kouluja käyneen suomalaisen päässä kaikki on mennyt ihanasti sekaisin.

Otettaisiin mallia Virosta jossa riikikogu (eduskunta) valitsee presidentin, ettei luultaisi vain yhden voivan ajatella ulkomaita. Samaan syssyyn voitaisiin muuttua omakieliseksi, kuten Virokin on virallisesti vironkielinen NATO-maa.

Kansanedustajat joutuisivat pohtimaan omaa turvallisuutta uudesta lähtökohdasta, onhan vapaasti pellon pientareella asteleva talonpoika omakielinen, kuten tiedämme historiallisesti myös Ruotsista. Naiset tulevat perässä, eikä sitä pysty estämään mikään.

"Ei voi olla yhdessä maassa yhdenlaisia ihmisoikeuksia ja toisessa toisenlaisia” - Olof Palme

”Ihmisoikeudet ovat universaaleja” - Barack Obama

Venäjä, Venäjä, Venäjä. Avaa mikä media tahansa, Suomi on sotatilassa#!

Venäjä on vaikuttanut niin paljon kohtaloihimme, että on suorastaan ihme että olemme ylipäätään olemassa, jotenkin näin pääteltiin presidentti Mauno Koiviston kirjasta ”Venäjän idea”. Häntä tituleerattiin valtiofilosofiksi.

Nyttemmin on ymmärretty sotien jälkeisen ajattelun kehityksen Italiasta alkaen romuttaneen valtiofilosofiat jokaisen yksilön paljastuttua filosofiksi kukin omalla tavallaan. 

Italian vanhojen kaupunkivaltioiden perinteet ovat ohjanneet Eurooppaa rauhan tielle sen jälkeen kun yksi-isäisen läntisen ajattelun kaksi velipoikaa - kristityt ja juutalaiset- olivat joutuneet ankaraan perimyssotaan ääripisteenään holocaust.

Ehkä meidänkin pitäisi valita koomikko presidentiksi? Näköjään on onnistuttu karkeasti pilailemaan naapurin kustannuksella, kuten aamun italialainen lehti kertoo:

”Minun on puhuttava Putinin kanssa, koska se on ainoa tapa lopettaa tämä sota”, sanoi Ukrainan presidentti ja vakuutti itselleen olevansa ”avoin” ja ”valmis käsittelemään kaikki asiat”. ”Istu kanssani neuvottelemaan, mutta ei 30 metrin päähän”, oli Venäjän johtajalle osoitettu vetoomus, joka muistutti Putinin tapaamisista Macronin ja Scholzin kanssa entisen koomikon provokatiivisella välähdyksellä. ”En pure. Mitä sinä pelkäät?” lisäsi Ukrainan presidentti.”

- Mutta toisaalta, eivätkö nykyisen suhteet entiseen puolueeseensa ja kulloiseenkin pääministeriin olekin olleet lähinnä tv:n Kummeli-tasoa?

- Perussuomalaiset saivat johtoonsa yliopistolta "Riikan joka ei anna purra".