7.2.2021

Sitä kotimaista

Jonkin verran keskitysleirikuvauksia lukeneena mieleen on jäänyt syvällisimpänä opetuksena ettei ihmisyksilön pitäisi joutua liian ahtaaseen paikkaan.

Kun kuitenkin joutui, niin moni juutalainenkin ryhtyi hätäpäissään natsien yhteistyömieheksi, ns. kapoksi leirillä kiusaamaan alempiaan. Syystä tai toisesta tämä näkökulma ei hallitse suomalaisia aikalaisarvioita, vaikka sen voisi nähdä modernin ajattelun yhdeksi kulmakiveksi, ettei uskottaisi pienille opetettavan vain hyötyä pakolla.

Jos Navalnyi olisi menneellä viikolla astunut eduskunnan ovesta sisään, hän olisi saanut poskisuukon ainakin kahdelta salissa odottavalta. Yhtä onnekkaasti hänelle olisi käynyt HS/Yle:n toimituksissa.

Tätä päivää voisi käyttää, ei yksin Navalnyin, vaan jokaisen yksilön ainutkertaisten oikeuksien puolustamiseen, suomalaisen asia on meidän asia. Kukaan muu ei sitä tee.

Elämä on tässä ja nyt, mutta ei yksin konkretiaa, vaan tarvitaan myös unelmia ja toiveita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anteeksianto huoltovarmuuden oloissa

On anteeksiannon aika myös suomalaisille. Kaikki se rikas kulttuuri jota läntisiin teksteihin on sisältynyt oli kyvytön estämään historian k...