15.8.2020

Katsoin netistä

Eduskuntaryhmän jäseniä josko siellä olisi joku tuttu nimi. Ensin lävähti eteen luettelo avustajista, neuvonantajista ja toiminnan kehittäjistä. Enemmän kuin itse edustajia. Useat korkeakoulutetuimpia kuin edustajat valmiina antamaan heille sanat suuhun. Ja kaiken yllä Eduskuntatutkimuksen henki (valvontakomissio).

Katsoin myös Arto Luukkasen Dosentti-netistä sekä Paavo Väyrysen että Katri Kulmunin haastattelut. Yleisvaikutelma kuten Italian maaseutua -30 luvulla kuvasi Carlo Levi kirjassaan Kristus pysähtyi Eboliin. Maalla rukoillaan ja veisataan kun rintamailla tanssitaan ja pidetään hauskaa Vapahtajan hengessä.

Kulmunin pitäisi pyrkiä simultaanitulkiksi kisailemaan Alexander Stubb’n kanssa, eikä hakea näivertämään heikoissa kantimissa dosenttien jäljiltä kituuttavaa kansan itsetuntoa.

Mediaan mennäkseni, Mikael Pentikäisen isän setä oli 1930 -luvulla loikannut SA:n luutnantin virasta Neuvostoliittoon. Luurangot kolisevat median toimituksissa yhä variksenpelättimeksi joutuneen Mikaelin sanomaa Sonkajärven paikallislehti Miilun toimitukseen saakka: kaius!

Kiitos US-blogisti Jorma Mellerin kirjaesittelyn olen lukenut tuon loikkariluutnantin tarinan.

Kulttuurin keveyttä ja hegemonian raskautta

Minne huippujournalistit ovat kadonneet, paitsi Saska Saarikoski jonka nimi on HS:ssa pian potkujen jälkeen palautettu päätoimittajien lista...