Poikkeuslupaa venäläisvähemmistölle ei liene pyydetty eikä myönnetty Viron ohella myöskään Latviassa eikä Liettuassa, vaan liityttiin EU:hun jossa kansallisuusajattelu perustuu aikaan ennen bolshevismia.
Euroopan kielten kirjo oli olemassa jo kauan ennen Leninin internationalismin kieltä, itse asiassa jo ennen kristinuskoa. Holocaustin tuhkasta alettiin nousta luottamalla paikalliskulttuurien vapaaehtoiseen yhteistyöhön ilman yhteistä uskontoa tai hallintokieltä: mitä kevyemmät ideologiset hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä, siis kuten Ahvenanmaalla: ei uskonto, vaan kieli; jos ei kelpaa voi äänestää jaloillaan. Niinpä suomenkielikin on virallinen kieli EU:ssa pikkukoiramentaliteetin heilutellessa häntää kulttuurinomistajalle kotoperäisenä lapsenuskona.
