Melkein uskomatonta

Vuonna 2005 Sonkajärven MM-eukonkantopaikalle oli tuotu kuuluisa jenkkikoripalloilija Dennis Rodman, Pohjois Korean diktaattori Kim Jong Unin kaveri.

Eilen illalla alkoi tv:ssä National Geography Channelilla sarja Pohjois Koreasta. Kerrottiin, että kun nykyisen hallitsijan isoisä Kim Il Sung alkoi sotien jälkeen rakentaa uutta, eräänkin laajan suvun kaikki jäsenet lähetettiin kasvatusleirille, koska yhden mielipiteitä epäiltiin.

Minut, joka olen syntynyt Sonkajärvellä, vietiin Länsirajalle rakentamaan nuorisomajaa työleirimaisissa olosuhteissa luullakseni samaan tapaan kuin Paavo Väyrynen on tehnyt.

Yksillä perheen verenperintö, toisilla kieliperintö, kolmansilla niiden yhdistelmä. Sain kerran Roomassa tehtäväksi pohtia miten maailman luokan ihmesysteemi toimii. MOT.

PS. Katselin tuon aikaisia lehtiä. Sanottiin erään pohjoisamerikkalaisen peliyhtiön pyrkineen tuomalla Rodmanin kantamaan eukkoja Rutakolle Euroopan markkinoille. Hän kuitenkin tyytyi paikan päällä katselemaan kisoja.

Pelastus on kielessä, sanoissa ja sanonnoissa

Ylen aamu-TV:ssä keijukaiset lässyttää joka aamu vartin verran ennen kahdeksaa, väliin lässytetään säästä, Teemalla lässytetään herkkuja. Maikkarilla Pouta lässyttää ilmastosta koiran kanssa, Vartiainen lässyttää taloudesta. Runoilevan psykiatrian keksintöä lässyttää kansankielellä. 

Suuri taide eroaa arkipäiväisestä tekemällä näkymättömän näkyväksi, silloin olevaisen kätkeytymättömyys paljastuu, kirjoitti Heidegger

 Yllytyshulluus on sekin mainio kansankielinen sana. Osoittavat ajattelun löysyyttä. Gramscin mukaan pitäisi löytää paljastavia ilmaisuja omasta kielestä. Kumpaakaan ei löydy ruotsista.

Optio sodalle

Jos ei epäilisikään tietääkö Paavo Väyrysen vasen käsi mitä oikea tekee, käsikirjoittajiensa kohdalla on syytä epäillä. Olisikohan kuuluisalla runoilevalla psykiatrialla näppinsä pelissä? Niinpä myös Timo Soini keräsi ääniä kansankielellä, mutta päästyään unelmiensa työhön ulkoministerinä sydänäänet sykkivät toisella kielellä.

Jottei muutos tulisi äkkiä ja yllättäen on yliopisto kouluttanut perussuomalaisille kaksi tohtoria johtotasolle kolmannen ollessa nousuputkessa. Epäiltäneen sielläkin alettavan luottaa ihmisaistien välittömiin havaintoihin ulkopuolisen valvovan silmän tai kuulevan korvan sijaan. Vähän sitä oli ilmassa jo Väyrysen puoluehankkeissa perinteisen yllytyshulluuden hajottaessa rivistöjä.

Sisällissodan 100-vuotismuistovuodella haluttiin varata optio yllyttää kansa uusintaan. Muuten olisi jo siirrrytty eteenpäin.

Joukkojen takaosaan sijoitettiin optio pitämään joukot kunnossa. Heidän velvollisuuksiinsa sisältyy sadanpäämiehen määräysten täytäntöönpano, sadanpäämiehen komennon ottaminen taisteluun tarvittaessa, alaistensa valvonta ja monenlaiset hallintotehtävät. 

Optio-palkka oli kaksinkertainen tavanomaiseen roomalaiseen legioonaaripalkkaan ja he olivat todennäköisimmin miehiä korvaamaan sadanpäämiehen, jos virka vapautui. (Wikipedia, engl.)

Kotimaa kullan kallis

Ehkä maikkarin toimittaja Heikki Piuhola palaa Saksasta joskus Suomeen, Helena Petäistö tuli Pariisista vain ambulanssilla. Kuinka moni eläköitynyt suurlähettiläs asuu Suomessa? Ei sellaista silmälläpitoa kukaan kestäisi. Historia on suonut vähemmistölle "kommunismin" aseman kieliperusteella valituista valituimpina. Uniikkia. Yliopisto on kouluttanut peruskansan puolueelle kaksikin tohtoria vaikenemaan, kolmas on nousuputkessa.

Jos vaikutan ilkeältä, olen itse kuullut kokeneemman yk-virkamiehen ohjeen tehdessäni paluuta Suomeen parin vuoden työrupeamalta Roomasta puraista mieluummin syanidikapselia!

Jos olisi vain läntistä sivistystä:

Poikkeuslupaa venäläisvähemmistölle ei liene pyydetty eikä myönnetty Viron ohella myöskään Latviassa eikä Liettuassa, vaan liityttiin EU:hun jossa kansallisuusajattelu perustuu aikaan ennen bolshevismia.

Euroopan kielten kirjo oli olemassa jo kauan ennen Leninin internationalismin kieltä, itse asiassa jo ennen kristinuskoa. Holocaustin tuhkasta alettiin nousta luottamalla paikalliskulttuurien vapaaehtoiseen yhteistyöhön ilman yhteistä uskontoa tai  hallintokieltä: mitä kevyemmät ideologiset hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä, siis kuten Ahvenanmaalla: ei uskonto, vaan kieli; jos ei kelpaa voi äänestää jaloillaan. Niinpä suomenkielikin on virallinen kieli EU:ssa pikkukoiramentaliteetin heilutellessa häntää kulttuurinomistajalle kotoperäisenä lapsenuskona.

Näin naapurissa

Melkein kaikkien teiden viedessä toistaiseksi Rooman sijasta Baltiaan, kävin eilen Tallinnassa kommunismin aikaisessa Patarein vankilassa. Kerrassaan tyrmäävä museokokemus, joka on nyt kaikkien nähtävissä kävelymatkan päässä satamasta meren rannalla. Otin kuvia jotka pian tuhosin etteivät kummittelisi mielessä. Jonkin verran tunnelmaa latisti lukea jälkikäteen wikipediasta Patarein olevan 1800-luvulla rakennettu rannikkolinnoitus jota sittemmin on käytetty vankilana. Jatkaessani matkaa vanhaan kaupunkiin käteen lyötiin Vana-Virulla esite läntisen kidutushistorian näyttelystä, jonka olen nähnyt samassa paikassa muutama vuosi sitten. Sekin tosi järkyttävää nähtävää. Eipä ihme ettei vastaavia tuoda näkyville Helsinkiin. Maailman onnellisin valtio

Nopeat syövät hitaat

Koska tunsin Raimo Sailaksen vain julkikuvansa perusteella HS:n sivuilta, tulee mieleen Sanna Marin edellä aikaansa. Otti nimiinsä eläköidyttyään huippuhienoja analyysejä Singaporen pörssikehityksestä. Vastuuta isänmaasta

Voi olla, ettei tästä selvitä, on Katri Kulmuni sanonut. Pörssi ei koskaan nuku, aina jossakin päin palloa arvotetaan omaisuuksia, perusteli Christoffer Taxell miksi ”savolaisten” jahkailua päätöksenteossa ei voida katsoa pörssiyhtiöiden hallituksissa.

Keskustellaan mitä keskustellaan, HS tietää mistä kenkä puristaa:

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005727479.html

Tolkunmies on saanut kasvot

Luettiin aiottavan vastaisuudessakin johtaa pilvien välistä. Kun sen kerran sanoo julki, on sen menettänyt, näkymätön on tullut näkyväksi. Kuin ladatun aseen laukaisu.

Pikkukoiramentaliteetti jakaa suomalaiset kahteen leiriin, itään ja länteen. Itäisen koko elämä on paikan hakua, kunpa lapset. Ilmiö on kerrassaan uniikki.

Pikkukoiramentaliteetin seurauksena ollaan aina valmiita heiluttamaan häntää isompien edessä. Siksi naiset. Hyperkorrektiutta vaarallisempia muotoja ongelma saa kun ollaan kritiikittömästi valmiita omaksumaan kaikki ulkomaiden aate- ja muotivirtaukset.

Srebrenica 25 vuotta

Iltalehti käy tänään isosti mediapeliä Elisabeth Rehnin nimeen Srebrenican tapahtumien tiimoilta Bosnia-Serbian entisen presidentti Radovan Karadzic kärsiessä parhaillaan Haagin kansainvälisen oikeuden langettamaa elinkautista tuomiota Bosnian sodan aikaisista sotarikoksista mm. Srebrenicassa 25 vuotta sitten.

Karadzicin sanottiin suhtautuneen kirjaimellisesti vanhojen tekstien määräyksiin toisuskoisten vähemmistöjen hävittämisestä, ikäänkuin tekstit olisivat löytyneet kivien alta valmiina täytäntöönpantaviksi, ymmärtämättä että ne olivat syntyneet menneessä ajassa vastauksina silloisiin kysymyksiin.

Karadzic, joka on koulutukseltaan psykiatri, on julkaissut useita runoteoksia.

Vaclav Havel on kutsunut EU:ta historian vakavimmin otettavaksi rauhanliikkeeksi, koska se on kuninkaiden ja kirkon sotaisan liiton jälkeen syntynyt aivan uudenlainen, maallinen hallintotapa.

Vanhoihin teksteihin pitääkin suhtautua kuten mihin tahansa ihmiskäden ohjaaman kynän tuotoksiin ilman sen kummempaa pyhyyttä.

Trump kävi täällä 1992

Jossakin kirjassa on väitetty Trumpin pitäneen Suomea itæeurooppalaisena paikkana. Johtunee vierailusta Raumalla kommunismin aikoihin "vähemmistön pitäessä asemaansa itsestään selvyytenä puhuen spontaanisti muiden puolesta".

Läntisen kulttuurin vastustamaton yksilöllisyyden voittokulku sotien jälkeen on USA:ssakin kohdannut vastarintaa erilaisten etuoikeutettuina itseään pitävien historiallisiin erioikeuksiin törmätessään. Muutosta haluavien kohdalla puhutaan identiteeteistä jotka pyrkivät varjosta esiin, mitä myös BLM osoittaa. Eivätkö juuri trumpilaiset jarrumiehet puhu luottamuksesta ja vakaudesta vanhastaan?

Tänään kerrotaan hänen pohtivan tilaisiko jäänmurtajia Suomesta? Naisten miehenä hän saattaa muistaa läntisten merimiesten ”yhtä Venäjää” laivastovierailut Helsinkiin saakka ulottuneissa Itämeren satamissa.

Laivanhankintamatkalla Raumalla 1992 Trumpilla oli mukana naisseuralaisena usalainen Marla Maples josta sitten tuli hänen toinen vaimonsa.  Avioeroprosessi tśekkiläisestä Ivana Trumpista oli käynnissä. Nykyinen, järjestyksessä kolmas vaimo on slovenialainen Melania, joten keittiön kautta saatua kokemusta itänaisista hänellä riittää.

Aivotyöläisten puolue

Voihan sen niinkin nähdä, että Suomi on ollut aina Ruotsin valtakunnan osa eikä siirtomaa, mutta tosiasia lienee sekin, että läntisen kulttuurin vastustamaton yksilöllisyyden voittokulku on aina kohdannut vastarintaa erilaisten etuoikeutettuina itseään pitävien historiallisiin erioikeuksiin törmätessään. Eivätkö juuri he, nuo jarrumiehet, puhu luottamuksesta? Muutosta haluavien kohdalla puhutaan identiteeteistä jotka pyrkivät varjosta esiin.

Missä Sanna, siinä Antti; missä Sitra, siinä Antti; missä ek-istuntosalin keskiö, siinä Antti; ”missä Orpon joukot?” kysyy Antti.
”Minä ihan, että hupsista, näinkö tässä kävi?” sanoi Sanna. Näin tässä käy, filosofian kuoltua jokainen on filosofi.