Pääministeri Juha Sipilä pyysi 8.12.2017 kansalaisilta helikopteriperspektiivin ajatuksia miten Suomi selviäisi yhdessä toisetkin sata vuotta. Esityspvm:stä päätellen pyyntö koskee myös minua sillä olen syntynyt joulukuun 8. pnä.
Paras silmiini osunut määritelmä lestadiolaisuuden alkuperästä 1800-luvun alkupuolella kertoo sen syntyneen ruotsalaisesta halusta hillitä venäläisyyden vetovoimaa Suomessa joka oli juuri siirretty Ruotsin alaisuudesta Venäjän valtakuntaan.
Sitä perua suomalainen kansanihminen pitää jatkuvasti ja vaistomaisesti vähintään kädenmitan etäisyyttä venäläiseen. Ettei aleta flirttailemaan vieraan kanssa!
Itseasiassa lestadiolaisuuden voi nähdä ruotsalaisuuden pikkuveljeksi Suomessa. Samankaltaisia kavereiden suosijoita molemmat. Pohjoismaisuutta ei vaan kutsuta uskonnoksi, vaikka sitähän se käytännöntasolla kumarreltavana on.
Wikipediassa kerrotaan ruotsalaisen piispan lähettäneen ummikkoruotsalaisen Lars Levi Lestadiuksen papiksi Ylä-Lapin Karesuvantoon, luonnollisesti, koska siihen aikaan vielä paljolti luonnonuskontoisen saamelaisuuden pelättiin imevän vaikutteita itäisiltä heimoveljiltä.
Helikopteriperspektiivistä ruotsinkielisyys Suomessa näyttää pohjoisen saamelaisuuden tapaan paikalliselta ominaisuudelta pienen Pohjanmaan rantakaistaleen ohella Uudellamaalla ja Turunmaalla sekä tietenkin Ahvenanmaalla.
Vihaa, tulta ja tulikiviä kansan niskaan syytävä Lestadius tuo heti mieleen Timo Soinin puhetavat uudemman ajan populistina.
Kirjanoppinut Lestadius yhdisteli vanhan testamentin karuja kielikuvia saamelaisten perinteisiin sanontoihin kietoakseen pimeydessä vaeltaneen kansan pauloihinsa. Moni tykkää että kurmotetaan, yhäkin.
Modernin läntisen ajattelun mukaan valta on kielessä, diskursseissa. Vanhan testamentin alkukappaleissa kerrotaan naisten niiaavan kuullessaan puhuttavan kieltä jota eivät ymmärrä. Eivätpä taida puhua suomea nämä tulevat SOTE-firmat joita Päivi Nerg ja Annika Saarikko, hartaat kristityt, opastavat vallan käytäville?
"Hävyttömät koirat, erinomattain ne isot Jatunin hurtat, jotka ovat tottuneet varastamaan ja ihmisen verta latkimaan, eivät malta odottaa siihen asti, että murut putoavat pöydältä, vaan he hyppäävät varsin pöydälle ja näppäävät koko voilimpun ja nielevät sen niinkuin tyhjän." (Laestadius 1992, 325 http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/).
Karesuvannon Jatunin kylän hurtilla lienee tarkoitettu ymmärrettävän Venäjän hurttia. Natsit käyttivät samoja, ja vielä pahempia, sanoja kuvaamaan juutalaisia. Mallit löytyvät läntisen ajattelun vanhoista peruskirjoista. Niiden toiviotaival etelästä pohjoiseen ei aina sujunut kuin Strömsössä.
Pelastuminen
Lestadiolaiset näyttävät onnistuneen siinä missä juutalaiset eivät onnistuneet, nimittäin pelastumaan.
Moni hiljaisena kaasukammioon jonottava juutalainen uskoi näkymättömän käden ilmestyvän vetäisemään hänet, Jumalan valitun kansan edustajan, viime hetkelläkin pelastukseen, mutta sitä ei tullut.
Lestadiolaisilla onkin hyviä veljiä. Toinen asia sitten on, että jokaisen yksilön tulisi tuntea vastuunsa sekä omasta että muiden hyvinvoinnista, eikä lammasmaisesti luottaa hyviin veljiin.
Hyvien veljien keskinäinen sumpliminen voi aiheuttaa ulkopuolisiksi itsensä kokevissa tunteen että heidän kulttuuriaan uhkaa hiljainen hautautuminen elävältä.
